Kun puolue menettää kolmanneksen kansanedustajistaan, se on itsetutkiskelun paikka. Seliselityksiä voi toki etsiä persumyrskystä (kaikki muut eduskuntapuolueet hävisivät), vaalimatematiikasta (1,3 prosenttiyksikön tappio = viisi paikkaa), vaalirahakohusta (jossa Vihreät eivät olleet osallisina) tai hallitusvastuun kantamisesta hävityn ydinvoimataistelun jälkeenkin. Vastaamatta jää kuitenkin, miksi emme onnistuneet perustelemaan äänestäjille tavoitteitamme saati kertomaan saavutuksistamme hallituksessa.
Eduskunnasta putoaminen on myös henkilökohtaisen itsetutkiskelun paikka. Jälkiviisaana on helppo nähdä omassa kampanjassaan ja politiikassaan tekemänsä virheet. Esimerkiksi avoimuuden ja suvaitsevaisuuden nostaminen oman kampanjani kärkeen oli tunnepohjainen vastareaktio Perussuomalaisten nousuun. Erotuinko sillä muista Vihreistä? En. Käännytinkö ketään Perussuomalaisten kannattajaa äänestämään itseäni? En.
Jätin joka tapauksessa perinteiset teemani tietoyhteiskuntapolitiikan, kansalaisoikeudet ja mielenterveyden kampanjassani vähemmälle huomiolle. Maksoiko se minulle puuttuvat äänet? En tiedä.
Hallituspuolueen kansanedustajan on myös vaikeampi nostaa profiilia omilla teemoillaan kuin oppositiossa. Aikaa ei yksinkertaisesti riitä, ja hallituskumppaneiden herkkiä liikavarpaita on varottava. Vaikuttamisen mahdollisuudet ovat hallituksessa eri luokkaa kuin oppositiossa, mutta se työ syö aikaa, eikä tuloksista voi huudella julkisuudessa.
# # #
Vihreät valitsevat kesäkuun puoluekokouksessa puolueelle puheenjohtajan. Kaikki ehdokkaat ovat hyviä, kaikkien kanssa on kokemukseni mukaan hyvä tehdä yhteistyötä. Mutta vain yksi voidaan valita. Nyt tehtävä valinta on joka tapauksessa Vihreille kriittinen. Meidän on neljässä vuodessa todistettava, että Suomen tulevaisuudella on myös avoimuuteen, ihmisarvoon ja ympäristön kunnioittamiseen perustuva vaihtoehto.
Oma valintani perustuu siihen, kuka puheenjohtajaehdokkaista ottaa parhaiten kopin poliitikkona ajamistani asioista. En ole vielä päättänyt, mitä teen neljän vuoden kuluttua, mutta jos olen ensi eduskuntavaaleissa ehdolla, haluan tulla myös valituksi. Se edellyttää, että Vihreät on potentiaalisten äänestäjieni silmissä uskottava puolue myös minulle tärkeissä asioissa.
Vihreiden on siis ajettava oppositiossa kunnianhimoista tietoyhteiskuntapolitiikkaa, joka kunnioittaa kansalaisoikeuksia pelkojen lietsomisen asemesta. Vihreiden on siis rummutettava mielenterveyspalveluiden voimavarojen riittävyyttä ja rakenteiden kestävyyttä. Vihreiden on siis rakennettava uutta luovaa taloutta, joka turvaa työntekijöiden ja kuluttajien oikeudet.
Vihreiden puheenjohtajaehdokkaista Ville Niinistö on pitänyt näitä teemoja määrätietoisesti esillä niin julkisuudessa kuin Vihreiden sisälläkin.
Sain viime eduskuntakaudella myös seurata Villen työskentelyä eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Hänen osakseen lankesi epäkiitollinen tehtävä neuvotella muiden hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa, kun Perussuomalaisten nostattama vaalipaniikki uhkasi kaataa Vihreille tärkeitä lakiesityksiä valiokuntakäsittelyssä. Joskus tuntui siltä, että ainoastaan Ville enää puolusti hallitusohjelmaa ... ja onnistui siinä.
Ville Niinistöä taitavampaa neuvottelijaa Vihreät eivät puheenjohtajakseen voisi valita. ___
Avoimuus ja suvaitsevaisuus syntyy
ihmisistä, ei poliitikkojen määräämänä.
Vihreiden suurin virhe oli sokea
vastakkainasettelu persujen kanssa.
Jostain syystä ette halunneet tajuta
että persut ajavat vasemmistolaista
talouspolitiikkaa ja toisaalta myös
sananvapautta ja avoimuutta jota Vihreät
ovat olleet rajoittamassa.
Vihreiden äänestäjä (9.5.2011 15.33)
Persut ajavat myös äärikonservatiivista
sosiaalipolitiikkaa ja monen edustajan
kohdalla puhdasta rasismia, mikä käy
täysin Vihreiden arvomaailmaa vastaan.
Lisäksi on huomioitava, että Vihreät
eivät ole vasemmistopuolue, eikä PS:n
"vasemmistolainen talouspolitiikka"
lähennä persuja lainkaan Vihreisiin.
Itse en äänestänyt Vihreitä näissä
vaaleissa, lähinnä ydinvoimalupasotkun
takia. Vihreistä ydinvoimalaluvat eivät
tietenkään olleet yksin kiinni, mutta
jos porukasta olisi löytynyt niin paljon
munaa että hallituksen ovet olisivat
paukkuneet, niin ääneni olisi ilman
muuta kuulunut Vihreille.
henkilö (9.5.2011 17.21)
Hallituksesta eroaminen ydinvoiman takia
olisi ollut idioottimaisuuden
huipentuma. Vihreät sopivat jo
hallitukseen liittyessään erivapauden
äänestää ydinvoimaa vastaan. Edellinen
eduskunta oli ydinvoimamyönteinen, joten
vihreät eivät olisi voineet vaikuttaa
ydinvoimalupiin jäämällä oppositioon.
Mielestäni edellinen hallitus oli oikein
hyvä monessa suhteessa eikä se olisi
yhtään parantunut "vasemmistolaisella
talouspolitiikalla". Nythän Suomi
selvisi todella isosta taantumasta ilman
massatyöttömyyttä. Jostain syystä
hallitusta nyt kuitenkin pidetään
epäonnistuneena. Olisikohan muilta
onnistunut sama?
vhy (9.5.2011 17.49)
Harmi että JJJ kasvi putosi. Itsekin
tkksta valmistuneena täytyy sanoa,
vaikka en itse vihreiden äänestäjä ole.
Vihreiden heikosta menestyksestä en osaa
sanoa muuta, että kun riittävän paljon
tekee tyhmyyksiä, niin takkinhan siitä
tulee. Ydinvoima, lex nokia, braxin
äänestyskokeilut ja mielipiteenvapaus,
mökkien jätevesi, braxin
myymälävarkaudet, energiaverot ylös,
homojen ja mamujen hyysääminen jne jne.
Yllätyshän se olisi ainakin minulle, jos
tuolla "syntilistalla" tulisikin
äänivyöry. Mutta toisaalta on hienoa,
että tekee niin kuin haluaa. Kannatusta
vilkuilematta.
joe (9.5.2011 22.49)
Veikkaan että piraattipuolue vei osan
äänistäsi.
"Vastaamatta jää kuitenkin, miksi emme
onnistuneet perustelemaan äänestäjille
tavoitteitamme saati kertomaan
saavutuksistamme hallituksessa."
Tai sitten onnistuitte välittämään
viestin, mutta kansa halusi tällä kertaa
jotain aivan muuta (vaikkapa persujen
mamupolitiikkaa). Vihreiden hallitustyön
hedelmiä muut jo kommentoivat. Kaikki ei
mennyt aivan ihmisiä ärsyttämättä.
Tuosta lainatusta tekstistä voi saada
tiukalla tulkinnalla myös sen kuvan,
että vihreät olivat oikeassa, mutta
kansa äänesti väärin. Tämä asenne voi
olla vihreille isompi ongelma kuin
monelle muulle puolueelle, ja myös yksi
syy äänikatoon.
Juho Laatu (10.5.2011 00.53)
Avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat tyhjiä
sanoja mikäli niitä ei viedä konkretian
tasolle. Ne ovat vähän kuin turvasanoja
joiden ajatellaan pelastavan kaikelta
pahalta rasismilta. Veronmaksajien edun
ja yleisen oikeudenmukaisuuden TUNTEEN
ajaminen on joskus kipeää puuhaa, mutta
sehän se on edustajan tehtävä. Yksi ihan
pieni ja sinällään täysin mitätön
tunteen tasolla oleva esimerkki:
turvapaikkapäätöstä odottavien
rahallisten etujen muuttaminen ruuaksi,
juomaksi, jne. ? Kansa kokisi
oikeudenmukaiseksi ja ne joilla on
todellinen hätä ja tarve paeta saisivat
turvan. Olisiko tuloksesi ollut toinen
jos olisit nostellut kissoja pöydälle
turvasanojen sijasta ?
Je (10.5.2011 08.01)
vhy on täysin oikeassa. Hallituksesta
lähteminen olisi ollut uskomaton
typeryyden osoitus. Se olisi ollut
pelkkä tyhjä ele jolla ei olisi
saavutettu yhtään mitään, koska muilla
hallituspuolueilla olisi edelleen ollut
enemmistö. Minun ääneni olisi ainakin
mennyt jatkossa muualle jos moiseen
populismiin olisi sorruttu, mutta
onneksi näin ei käynyt.
En loppujen lopuksi sanoisi että Vihreät
sinänsä tekivät mitään väärin.
Hallituskaudella tuli ehkä pari hutia
mutta ainahan niitä tulee. Aina ei voi
olla oikeassa, eikä edes joka kerta.
Pääsääntöisesti Vihreät hoitivat
hallituskautensa varsin mallikkaasti.
Kannatuksen notkahdus hallituskauden
jälkeen ei kuitenkaan ole mitenkään
odottamatonta. Mutta sen voi laskea
normaaliin vaihteluun. Seuraavissa
vaaleissa äänimäärä voi hyvinkin
heilahtaa taas toiseen suuntaan.
Tommi Koivula (10.5.2011 08.50)
Älä iske hanskoja naulaan, neljän vuoden
päästä tarvitaan aivan erityisen paljon
tietoyhteiskuntaihmisiä korjaamaan tämän
uuden hallituksen tekemiä tuhoja. Siinä
on takuulla työsarkaa, ja siellä
tarvitaan parhaita.
nyymi (10.5.2011 10.31)
Hyvä kirjoitus. Itsekin kannatan tässä
yhteydessä vahvasti puheenjohtajan
vaihtamista. Ville vaikuttaa hyvältä
valinnalta. Oma veikkaukseni on, että ei
tässä neljää vuotta tarvitse odotella
seuraavia vaaleja. Toivottavasti Jyrki
olet silloin ehdolla.
(10.5.2011 10.48)
Jyrki, vihreiden jäsenyytesi hinta oli
tällä kertaa paikkasi eduskunnassa.
Vihreät on tehnyt kaikkensa
karkottaakseen tietoyhteiskunta-asioista
kiinnostuneet äänestäjät pois, eikä edes
sinun hyvyytesi yksinään riitä tätä
epäkohtaa korjaamaan.
Oman, kohtalaisen perustelemattoman
mielipiteeni mukaan vihreät on
kutakuinkin yhtä paljon
tietoyhteiskuntaa, sananvapautta,
yksityisyyttä ja muita perusoikeuksia
vastaan kuin muutkin puolueet.
Juhani (10.5.2011 11.05)
Puheenjohtaja vaihtoon, samoin edellinen
:)
Koko hallituskausi oli Vihreiltä
strategisia ja taktisia möhläyksiä.
Strateginen möhläys oli vaatia
hallituspaikan hinnaksi vaaliuudistus,
jota ei tietenkään hallituksen voimin
edes voinut saada aikaan. Saman
möhläyksen tekivät Britannian
liberaalidemokraatit.
Oli strateginen valinta painottaa
vesivoiman lisärakentamisen estoa
alipainottaen ydinvoiman vastustusta
(minusta erinomainen päätös), mutta tämä
olisi pitänyt kannattajillekin kertoa,
eikä häveten piilotella.
Taktisia möhläyksiä riitti: energia- ja
haittaveroja vaatinut puolue vetäytyi
niiden takaa heti kun niitä toteutetiin.
Siinä kärsittiin seuraukset sekä
tekemisestä että tekemättä
jättämisestä.
Kasvisruokapäivä oli vihoviimeisen hölmö
tapa aktivoida perussuomalaisten
kannattajajoukko. Hyväkin idea voi olla
hölmö!
Yleensäkin vihreät kannattavat puheissa
yhtä asiaa tasan siihen asti kun jotain
pitäisi tehdä. Joukkoliikennettä
kannatetaan, kunnes pitäisi rakentaa
katu. Energiaveroja kannatetaan kunnes
niitä pitäisi maksaa. Uusiutuvaa
energiaa vaaditaan vain siihen asti, kun
sitä sitten ryhdytään metsistä (Suomessa
tai Malesiassa) keräämään. Siinä
hankitaan sekä omat että vastustajat
vihamiehiksi.
Tietoyhteiskunta-asioissa pidettiin
huolta, että sekä piraattihenkiset että
luovan työn fanaatikot saatiin
vihaiseksi. Se siitä.
Nimimerkki ei tunnetusti ole Vihreiden
kannattaja.
IJ (10.5.2011 11.06)
Voin yhtyä vhy:n ja Koivulan
kommentteihin siitä, että eivät vihreät
hallitusvastuutaan mitenkään
poikkeuksellisen huonosti hoitaneet.
Huteja toki tuli, mutta mielestäni
vihreiden tärkein tehtävä hallituksessa
ei ole erota heti, kun eteen tulee jokin
epämieluisa päätös.
Politiikassa ei kuitenkaan riitä, että
tekee uskottavia ja vastuullisia
päätöksiä. Niiden pitää myös näyttää
uskottavilta ja vastuullisilta.
Epäilemättä vaikkapa ydinvoima-asiassa
monelle äänestäjälle jäi kuva, että
puolue käänsi takkinsa. Objektiivisesti
ottaen äänestäjä saattaa olla tässä
väärässä, mutta demokratiassa äänestäjä
on oikeasssa.
Vaalikampanjassa oli virhe asettua
persujen vastavoimaksi homoteemalla.
Kyllä kansa tietää niin vihreiden kuin
persujenkin näkemykset
seksuaalivähemmistöistä. Tuomalla asiaa
esille tuskin voitetaan yhtään uutta
äänestäjää. Tässäkin asiassa vihreiden
linja oli hyvä, mutta viestintä huonosti
harkittua. Pelimerkkejä olisi
kannattanut käyttää niiden vihreiden
kantojen selventämiseen, mitkä eivät ole
potentiaaliselle äänestäjälle niin
selviä. Oliko vaikkapa vihreiden
talouslinja tarpeeksi selvä? Oliko
äänestäjille selvää, miksi vihreät
pysyivät hallituksessa
ydinvoimapäätöksestä huolimatta?
(10.5.2011 16.42)
Mitä puheenjohtajan valintaan tulee,
puheenjohtajan vaihtuminen saattaisi
toki piristää vihreitä, vaikka
vaalitappio taisi johtua enimmäkseen
muista syistä kuin puheenjohtajasta.
Niinistöstä itselläni on varsin hyvä
mielikuva eikä hänestä varmaankaan
hullumpi puheenjohtaja tulisi. Niinistön
valinta kuitenkin tavallaan vahvistaisi
nousussa ollutta mielikuvaa siitä, että
vihreät on sinivihreä keskiluokkaisten
akateemisten kaupunkilaisten puolue.
Näinhän asia toki pitkälti on, eikä
siinä ole mitään pahaa, mutta pystyykö
vihreät saamaan uusia kannattajia
Niinistö keulakuvanaan? Stadin friidulla
Sinnemäellä on tosin sama taakka vielä
suuremmassa määrin. Ehkä tarvittaisiin
villapaitaan pukeutuvaa
luonnonsuojelijaa susirajalta, tosin
siinä tapauksessa merikukat voivat
loikata kokoomukseen...
(10.5.2011 16.59)
Heitetäänpä vielä ajatusleikki. Vihreitä
on alettu viime vuosina syyttää
elitismistä. Persut taas ovat asemoineet
itsensä altavastaajan asemaan, pienen
(mutta uhmakkaan) ihmisen puolelle.
Toisaalta vihreätkin haluaisivat olla
pienen (mutta kiltin) ihmisen puolella.
Entä jos vihreät valitsisi selkeästi
jomman kumman suunnan?
1. Vihreä eliittipuolue, joka vanhan
aatelisen tavoin ei provosoidu huonosti
kasvatettujen nousukkaiden
rähisemisestä. Boheemien porvarien
puolue, joka kantaa sivistyksen lippua
ylpeänä. Puolue joka puolustaa Suomea,
missä kukaan ei joudu vailla omaa
syytään persuksi, vaan köyhäkin voi
opiskella itsensä akateemiseksi
elitistiksi.
2. Perusvihreiden puolue, joka ottaa
yhteiskunnan todellisen eliitin (siis
kokoomuksen kannattajien parhaiten
ansaitsevan neljänneksen) tähtäimeensä.
Rötösherrat kiinni, vanhojen puolueiden
korruptio kuriin ja kansa barrikadeille
luonnon tuhoamista ja tuloerojen kasvua
vastaan. Jos persut erehtyvät antamaan
rasistisia tai homovastaisia lausuntoja,
annetaan takaisin niin että persujen
puntit alkavat tutisemaan. Ollaan
pätkäduunarin puolella ja kyykyttäviä
viranomaisia vastaan.
Nyt kun nämä kirjoitti auki, vaihtoehto
1. näyttää tietenkin varsin
RKP-henkiseltä ja 2. on nykypäivän
arhinmäkeläinen vasemmistoliitto. Onko
vihreille tilaa siellä jossain välissä?
(10.5.2011 17.43)
"Nyt kun nämä kirjoitti auki,
vaihtoehto
1. näyttää tietenkin varsin
RKP-henkiseltä ja 2. on nykypäivän
arhinmäkeläinen vasemmistoliitto. Onko
vihreille tilaa siellä jossain
välissä?"
Vihreä feminismipuolue. (Miehet kyykkyyn
ja protestia peliin vaikka luonto ja
naiset siitä kärsisivät!)
Ja tuoltahan tuo vihreiden imago
nykyisellään näyttää.
(10.5.2011 21.47)
"Edellinen eduskunta oli
ydinvoimamyönteinen, joten vihreät eivät
olisi voineet vaikuttaa ydinvoimalupiin
jäämällä oppositioon."
Eivätkä Vihreät ydinvoimalupiin voineet
vaikuttaa hallituksessakaan.
Hallituksesta lähteminen olisi kuitenkin
viestittänyt äänestäjille, että Vihreät
ovat tosissaan ydinvoimalalupakysymyksen
kanssa--nyt Vihreät viestittivät, että
onhan sitä ydinvoimaa kiva vastustaa,
kunhan se ei estä vallassa pysymistä. On
sitten mitä tahansa mieltä hallituksessa
pysymisestä, niin lienee selvää että
osan äänestäjistä se vieraannutti.
Tämän sivuston kommentteja lukiessa
tulee selväksi, että JJJ on
poliittisesti mielenkiintoisessa
paikassa: toisaalta häntä kannattavat
vihreät arvoliberaalit humanistit,
toisaalta tietoyhteiskunnan puolesta
liputtavat oikeistolaiset. Ehkä
eduskunnan ulkopuolelle jääminen johtui
osaltaan jälkimmäisen ryhmän
siirtymisestä persuleiriin.
henkilö (11.5.2011 17.29)
Otas henkilö seuraava seikka huomioon:
Vihreät eivät ole yhden asian puolue, ja
kaikkien muiden vaikutusmahdollisuuksien
torpedointi jäämällä pois hallituksesta
ydinvoimakysymyksen vuoksi olisi
taatusti ajanut äänestäjiä muihin
puolueisiin. Varsinkin kun osa Vihreiden
äänestäjistä itse asiassa kannattaa
ydinvoimaa.
Oppositiossa on perinteisesti voinut
lähinnä soittaa suutaan, ja jos
julistautuu ikuiseksi
oppositiopuolueeksi niin saa kyllä
varautua äänten kaikkoamiseen.
Tommi Koivula (12.5.2011 08.59)
En panisi pahakseni, jos vihreät edes
oppositiossa soittaisivat suutaan
kansalaisyhteiskuntaan,
yksilönvapauksiin sekä -oikeuksiin
liittyvistä kysymyksistä.
Edellisen oikeusministerin aikana
sellaista ei tapahtunut edes
hallituksessa.
Jari Lehtinen (12.5.2011 16.40)
Oppositiossa on se hyvä puoli että
siellä voi puhua vapaammin kuin
hallituksessa, jossa hallitusyhteistyön
vaatimukset tarkoittavat että
hallituskumppaneiden toimia ja päätöksiä
ei parane arvostella liian kärkkäästi.
Hallitus on kuitenkin se paikka jossa
asioista päätetään. Toki oppositiossakin
voi vaikka valiokuntien kautta päästä
vaikuttamaan, mutta hallituksessa
mahdollisuudet ovat paljon paremmat.
Ja hallitukseenhan yleensä halutaan.
Oppositioajan ollessa osittain pisteiden
keräämistä seuraavia vaaleja ajatellen.
Ja siitähän äänestäjät monesti nurisevat
että oppositioajan suuret puheet eivät
hallituksessa sitten toteudukaan, kun
käytännön realiteetit ja hallitustyön
vaativat kompromissit muiden puoleiden
kanssa rajoittavat toimintaa.
Ja nyt onkin sitten mielenkiintoista
nähdä päättävätkö Vihreät mennä
uudelleen hallitukseen kun ovea on
raotettu. Hintana voisi olla kannatuksen
notkahtaminen seuraavissa vaaleissa
lisää, kuten hallituskauden jälkeen
saattaa käydä. Toisaalta nyt voisi olla
mahdollisuus neuvotella hyvät ehdot. Jos
esimerkiksi toistettaisiin viime
vaalikauden ehto, että Vuotoksen ja
Kollajan altaat pysyvät tälläkin
kaudella pois pöydältä, niin siinä
esimerkiksi voisi jo olla saavutus joka
tekisi kannattavaksi ottaa riski
toisesta peräkkäisestä hallituskaudesta.
Tommi Koivula (13.5.2011 09.38)
Mielestäni hallitukseen meno ei edes
edellytä kovin suuria muutoksia
hallitusohjelmaan. Riittää, että
hallitus ei ryhdy kumoamaan aiempia
vihreitä saavutuksia ja meneillään
olevat kuten vaalilain uudistus viedään
läpi. Neuvotteluvaraa tuskin
hirvittävästi on tällä kertaa. Nyt menee
helpoiten läpi sellaiset ehdotukset,
jotka mielummin vähentävät kustannuksia
kuin nostavat niitä. Itse laittaisin
vihreiden vaatimusten painopisteen
maatalouden päästöjen torjumiseen ja
luomutuotantoon siirtymiseen.
