Terveiset Porista! Tulevaisuusvaliokunta järjesti eilen televisioidun keskustelun demokratian tulevaisuudesta osana eduskunnan 100-vuotisjuhlia, MTV3:n SuomiAreena-tapahtumaa ja Pori Jazz -festivaaleja. Tulevaisuusvaliokunnassa mukana olevista puolueista oli kustakin mukana keskustelemassa yksi edustaja eli kun meitä vihreitä on valiokunnassa vain yksi, se keskustelija olin sitten minä. Samalla julkaistiin tulevaisuusvaliokunnan viimeisin julkaisu, demokratian tulevaisuutta käsittelevä artikkelikokoelma Democracy and Futures, joka toivottavasti saadaan joskus myös eduskunnan WWW-sivuille.
Olin ollut sairauslomalla kun keskustelun nuoteista palaveroitiin viimeisen kerran eli olin vielä paikalle tullessa siinä käsityksessä, että minulta kysytään ehkä paria kommenttia. En siis pitänyt turhaa kiirettä ja tulin paikalle vasta 10 minuuttia ennen nauhoituksen alkua. Tuottaja oli portilla vastassa ja riuhtaisi minut maskiin syvän helpotuksen huokauksen saattelemana: "Kasvi on paikalla!" Pikapuuterointi, ja sitten edessä olikin jo tuoli, jonka selkänojassa luki "Kasvi" -- Hmmmmm, käsäriin oli tainnut tulla pieniä muutoksia. Mikki takin alle, maskeeraaja juoksee perään hiuskiinnepullon kanssa: "Odota hetki, otsatukka roikkuu…" Ohjelma lähtee käyntiin, ja selostaja paukauttaa ensimmäisen kysymyksen suoraan minulle. Thunks!
Hyvin meni, tai ainakin luulen niin. En ole ehtinyt vielä katsoa ohjelmaa nauhalta.
Tulevaisuusvaliokuntakollega Hanna-Leena Hemming (kok, Uusimaa) kertoo keskustelun herättämistä ajatuksista omassa nettipäiväkirjassaan.
Muutenkin Porissa oli mukavaa. Keskiviikko-iltana olimme syömässä komission puheenjohtajan, José Manuel Barroson kunniaksi järjestetyillä illallisilla. Jälestäpäin sain lehdestä lukea, että illallisen vuoksi illallispaikkaan eli Suomalaiselle Klubille suunniteltu konsertti oli jouduttu peruuttamaan. Onneksi lippuja ei ollut ehditty myydä kuin muutamalle ihmiselle, mutta sääli silti. Paikan akustiikka ei kuitenkaan soveltunut musiikin kuunteluun. Illallisella nimittäin kuuleman mukaan(!) soitti jokin orkesteri, mutta soittoa ei kuulunut meidän pöytäämme asti lainkaan. Onneksi pöytäseurue oli niin hauska että hyvä juttuseura korvasi musiikin puutteen. Alkuruokana oli suikale riimihärkää (siis otetaan köntsä sisäfilettä: maustetaan, pakastetaan muutamaksi päiväksi, sulatetaan hitaasti kohmeiseksi ja siivuteetaan ohueksi, nam.), pääruokana oli paahdettua lohta kanttarellimuhennoksen kera (vähän mielikuvituksetonta, mutta käytännöllistä kun joudutaan tekemään rajallisissa keittiötiloissa samaan aikaan annos suurelle joukolle ihmisiä.) ja jälkiruokana mustikkamarenkijäädyke (jauhettua marenkia ja mustikkasosetta tosi kovaksi pakastettuna).
Torstaina kävin myös kuuntelemassa EU-seminaaria, jonka pääpuhujana Barroso oli. Puhe oli paitsi sisällöltään myös puheteknisesti hyvin mielenkiintoinen. Barroso käytti ääntään, karismaansa, tunteitaan ja kehonkieltään tavalla, josta suomalaiset poliitikot voivat vain uneksia. Ei riitä, että on sanottavaa, se on osattava myös sanoa niin, että viesti koskettaa kuulijoita. On tultava rampin yli!
Puheessa oli myös asiaa paljon. Euroopan tärkeimmiksi ongelmiksi Barroso nosti väestön ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen, mihin oli helppo yhtyä. Itseäni jäi eniten mietityttämään Barroson näkökulma viime aikojen puheisiin, joiden mukaan Eurooppa olisi kriisissä, koska Ranska ja Hollanti eivät ole ratifioineet perustuslakisopimusta. Barroso kertoi, missä tilanteessa Eurooppa oli 60, 50, 40 (sotilasdiktatuuri Portugalissa, Espanjassa ja Kreikassa) 30 (Itä-Euroopassa totalitaarinen hallinto) tai 10 vuotta (sota ja kansanmurha Balkanilla) sitten ja kysyi, onko Eurooppa nyt jotenkin huonommassa jamassa? Susanna Rahkonen (SDP, Uusimaa) kommentoi Barroson puhetta blogissaan laajemminkin.
Barroson ja eduskunnan puhemies Paavo Lipposen puheenvuoroissa oli mielenkiintoinen vastakkainasettelu, sillä Barroso kehotti Euroopan Unionin jäsenmaita tiivistämään yhteistyötään nimenomaan koko Unionina sen sijaan että asioista sovitaan jäsenmaiden hallitusten takahuoneneuvotteluissa. Mutta Lipponen, Suomen (ja Lipposen hallitusten) tähän asti vetämän linjan vastaisesti kannatti täysin päinvastaista kehitystä: unionin tiivistämisen asemesta yksittäisistä jäsenmaista koostuvien ryhmittymien yhteistyön tiivistämistä. Aiemmin Suomi on vastustanut tällaisten unionin sisälle muodostuvien ydinten syntymistä, mutta Lipposen sanoin ne olisivatkin: "not hard core but avant garde".
Virallisesti Suomen linjaa ei toki ole vielä muutettu, mutta minun on vaikea kuvitella Lipposen puhuneen näin kriittisessä asiassa omiaan. Näin tärkeästä linjanvedosta on käytävä laaja poliittinen keskustelu … sitä ei saa tehdä parin ministerin ja puhemiehen keskinäisellä päätöksellä.
TV-keskustelun jälkeen suuntasimme Kirjurinluodolle, jonne myös Barroso saapui tv-kameroiden, toimittajien ja turvamiesten ympäröivänä. Hetken konsertin keskipiste oli katsomossa eikä lavalla. Toivottavasti Barroso ehti edes hetken hengähtää ja nauttia myös musiikista, niin hektistä meno hänen ympärillään oli.
En ole koskaan aiemmin käynyt Porin Jazz –festareilla, mutta lupasin itselleni tulla toistekin. Niin hauskaa oli, mihin aivan upealla säällä oli toki oma osansa.
Kotimatka päättyi puoli kahdelta yöllä. Nyt on kieltämättä aika raukea olo.
