Vakuusansa

Suomen Kreikalta vaatimat vakuudet kuumentavat poliittisia tunteita Suomessa ja Euroopassa. SDP keksi vakuudet vaaliaseeksi tilkitäkseen äänestäjien tulvaa Euroopan velkakriisin hoidolla ratsastaneisiin perussuomalaisiin. Demarit vastasivat populismiin populismilla: Kuka nyt ilman vakuuksia lainaisi rahaa luottohäiriöiselle.

Nyt valtiovarainministeriksi päätynyt demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen on vaalilupauksensa vanki, samoin Suomi. Kaikki muu on Kreikka-neuvotteluissa kaupan, kunhan Suomelle saadaan edes symboliset vakuudet. SDP:n puoluetoimistolla tiedetään hyvin, että Jukka Jusula on jo kirjoittanut Timo Soinille monta nasevaa sutkausta sitä päivää varten, jos vakuusvaatimuksesta joudutaan luopumaan.

Vakuuksien ongelmana ovat muut Euro-maat. On helppo kuvitella mitä itävaltalaiset tai hollantilaiset äänestäjät ja poliitikot Suomen vakuuksista ajattelevat. Ihan yhtä rumia kuin mitä suomalaiset olisivat ajatelleet, jos Itävalta tai Hollanti olisi tehnyt Suomelle vastaavan tempun. Empatia, kyky asettua toisen asemaan on hyve myös politiikassa.

Suomen ja Kreikan jo kertaalleen sopimien rahavakuuksien ongelmana on se, että ne rahat eivät tulisi suinkaan Kreikalta vaan muilta Kreikkaa tukevilta mailta. Niiden olisi siis tuettava Kreikkaa sen verran enemmän, että Kreikka pystyisi antamaan Suomen vaatimat vakuudet. Niiden veronmaksajien rahoilla ei siis tuettaisi vain Kreikkaa vaan myös Suomea. Epäilenkin kreikkalaisten Suomen kanssa käymissään vakuusneuvotteluissa pelanneen sen varaan, etteivät muut Euro-maat tule koskaan hyväksymään rahavakuuksia.

Entä Kreikan valtion omaisuuden käyttö vakuutena? Kreikan on tarkoitus tasapainottaa julkista taloutta myymällä valtion omaisuutta, jotta Kreikka ei tarvitsisi niin paljon tukilainoja. Kreikan valtio ei kuitenkaan voisi myydä vakuudeksi antamaansa omaisuutta eli tukea tarvittaisiin enemmän. Eli jälleen muiden Euro-maiden veronmaksajat tukisivat Kreikan rinnalla myös Suomea. On helppo kuvitella, mitä he siitä ajattelisivat.

Entä miltä tilanne näyttää kreikkalaisten äänestäjien näkökulmasta? Jos Suomi olisi ollut Euro-maa, kun Suomen pankkikriisi 1980-luvun lopulla iski, olisimme olleet samankaltaisessa asemassa kuin Kreikka nyt. Paitsi että muiden nykyisten Euro-maiden talous oli silloin nykyhetkeä vahvempi. Tukipaketin laatiminen olisi siis ollut todennäköisesti helpompaa.

Ei ihme, että Suomi liittyi Euroopan Unioniin heti pankkikriisistä selvittyään vuonna 1995.

Mitä Suomella olisi ollut antaa vakuudeksi, jos vaikka Kreikka olisi vaatinut vakuuksia tukensa ehtona? Valtionyhtiöiden osakkeita, maata ja metsää … ja jäänsärkijät. Hyville jäänsärkijöille on kysyntää nyt kun ilmastonmuutos avaa Koillis- ja Luoteisväylät laivaliikenteelle. Olisimmeko olleet valmiit ottamaan sen riskin, että esimerkiksi valtion metsät tai jäänsärkijät olisivat joutuneet vasaran alle, jos emme olisi pystyneet maksamaan saamiamme tukilainoja takaisin?

Valtiovarainministeri Urpilaisen tilanne ei käy kateeksi. Suomella ja muilla Euro-mailla ei ole Euroopan velkakriisissä lähivuosien tähtäimellä kuin huonoja ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Ja Urpilaisella on neuvotteluissa taakkanaan vaalilupaus, josta SDP:n on hyvin vaikea kiemurrella irti menettämättä lisää äänestäjiä.

___