Velkojan vastuu ja velallisen konkurssi

"Ainahan on maksettava eikösjuu, mitä tässä maailmassa velkaantuu", kuten Tatu Pekkarisen sanoittamassa Nikkelimarkka-laulussa todetaan. Yksi suomalaisuuden perusarvoja onkin ollut veloista huolehtiminen, sotakorvauksia myöten.

Jotkut suomalaiset varovat velkaantumista niin paljon, että eivät osta velkaa silloinkaan kun sitä todella tarvitsisivat ja pystyisivät hoitamaan lainan hyvin.

Vastuu velan hoidosta on velallisella, mutta mielestäni myös rahan lainaajalla pitäisi olla jokin vastuu velan ostajan lainanhoitokyvyn arvioimisesta, on kyseessä sitten pankki tai pikavippifirma.

Vielä 1980-luvun alussa monet pankinjohtajat kantoivat tätä vastuuta. Rahamarkkinoiden vapautuminen valtion sääntelystä käynnisti kuitenkin kiivaan kilpailun lainamarkkinoilla, vanhat varovaiset pankinjohtajat erotettiin, ja uusien tulospalkkiot sidottiin myytyjen lainojen määrään ...

Tiedän pienyrittäjiä, joille ei suostuttu myymään niin pientä lainaa, mitä he olisivat tarvinneet. Sen tilalle tarjottiin shekkivihkoa rajattomalla luotolla. Monella meni siinä leikissä niin firmat, talot kuin perheetkin. Ja kaatuihan siinä rytäkässä lopulta pankkejakin.

Laki minimoi velkojan riskit, koska pankin talouden pettäminen horjuttaa kansantaloutta. Jos tappioita tulee liikaa, pankki ei selviä omista maksuvelvoitteistaan, ja tuloksena on pankkikriisi.

Pikavippifirmojen toiminta pakottaa kuitenkin kysymään, onko velkojien riski liiankin pieni. Pikavippifirmat tietävät saavansa omansa, korot, lyhennykset ja koronkorot tarvittaessa vaikka ulosmittaamalla. Suomessa kun ei ole käytössä henkilökohtaista konkurssia. Vasta perikunnan voi hakea konkurssiin.

Ilman henkilökohtaista konkurssia pikavippibisnes on riskitön tapa tehdä helppoa rahaa. Viime kädessä hoitamattomat pikavipit jäävät veronmaksajien maksettaviksi; Kun velallisen tulot menevät pikavippien korkojen korkoihin, hän joutuu elämään toimeentulotuen varassa.

# # #

Suuremmassa mittakaavassa velkojien intressien turvaaminen on nähtävissä EU:n velkakriisissä. Kreikkaa ja muita kriisimaita riskeistä piittaamatta lainoittaneiden eurooppalaisten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden rahoituslaitosten saatavat on haluttu turvata vaikka sitten eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla.

Kreikan ja muiden kriisimaiden tukemisessa on tietysti kyse myös itsekkyydestä, sillä kriisimaita rahoittaneiden pankkien kaatumisella pelätään olevan vielä tukipaketteja vakavammat seuraukset. Harva uskaltaa edes kuvitella, mitä Saksan tai Ranskan pankkikriisi merkitsisi Euroopan ja Suomen taloudelle. Ja on Kreikassa ja muissa kriisimaissa suomalaistakin rahaa liossa.

Kreikan eli sitä lainoittaneiden pankkien pelastaminen ei ehkä ole oikeudenmukasta, mutta inhorealistista talouspolitiikkaa.

Kreikan kriisiä on venytetty tukipaketein, jotta pankit ovat ehtineet varautua tuleviin menetyksiin. Kahden vuoden jälkeen valtaosa Kreikan yksityisistä velkojista suostui keväällä sopuun Kreikan yksityisten velkojen leikkaamisesta kolmella neljänneksellä. Vaihtoehtona kun olisi ollut, että sekin olisi jäänyt saamatta. Tosin ainakin vielä helmikuussa 110 saksalaista sijoittajaa ilmoitti haastavansa Kreikan valtion velkojen leikkaamisen vuoksi oikeuteen.

Kreikan parlamenttivaalit pistivät pelin vielä kerran uusiksi. Niin kauan kuin uutta hallitusta ei pystytä muodostamaan, vanha hallitus jatkaa toimitusministeriönä säästöohjelmien toimeenpanoa. Mutta jos ja kun uusi hallitus lopulta muodostetaan, vaalivoittajat joutuvat joko syömään tai lunastamaan lupauksensa. Jos Kreikka irtisanoutuu säästöohjelmasta, IMF:n Euroopan keskuspankin ja Euromaiden tuki Kreikalle lakkaa, ja Kreikka ajatuu parissa viikossa maksukriisiin. Valtion palkat, sosiaalietuudet ja maksut jäävät maksamatta, ihmisillä ei ole enää varaa hoitaa lainojaan eikä vuokriaan, yritykset ja pankit kaatuvat.

Euroopan pankit on pelastettu ja eurooppalaisten veronmaksajien Kreikan tukiin käytetyt rahat menetetty, mutta muu Eurooppa voi selvitä parin vuoden taantumalla. Sen sijaan kreikkalaiset elävät ainakin vuosikymmenen lamataloudessa. Kreikkalaisia kiinteistöjä ja yrityksiä saa konkurssipesistä halvalla, ja Kreikan lomat ovat hyvin halpoja.

EI ihme, että Kreikkaan ei tahdo syntyä uutta hallitusta.

Suomen kohtalo riippuu siitä, pysyykö romahdus Kreikan rajojen sisällä vai vetääkö se mukanaan koko Välimeren pohjoisrannan. Silloin kyyti on kylmää myös täällä Itämeren rannoilla.

Vastaavien tulevien kriisien välttämiseksi tarvittaisiin kansainväliset pelisäännöt valtion hallitusta velkajärjestelystä ja konkurssista. Valtioita lainoittavat rahoituslaitokset eivät saisi luottaa siihen, että ne ovat liian suuria kaatuakseen, että niiden ei seurausten pelossa annettaisi kaatua.

# # #

Niin henkilöiden kuin valtioiden lainoittamisessa on oltava aito liiketoimintaan liittyvä riski. Nykyisellään liian suuri osa riskistä on lainanottajilla ja heidän maksukykynsä pettäessä veronmaksajilla.

___