Internet on koulukirjaesimerkki niin kutsutusta disruptiivisesta teknologiasta, joka korvaa vanhaan teknologiaan perustuneet markkinat ja arvoketjut.
Internetin tapauksessa huomio on keskittynyt tekjänoikeusmarkkinoiden arvoketjuihin, mutta jos esimerkiksi 90-luvun matkatoimistoilta olisi kysytty, matkojen nettikauppa olisi varmasti yritetty kieltää.
Usein kysymykset ovat taloudellisesti ja poliittisesti niin herkkiä, että niitä ei pystytä käsittelemään lainkaan. Esimerkiksi tuore viestintämarkkinalaki kiertää TV-ohjelmien nettikatselun kokonaan.
Kehityksen nopeutta kuvastaa se, miten nopeasti vanhojen arvoketjujen suojarakenteet murenevat. Esimerkiksi hyvitysmaksu, jolla on hyvitetty laillisen yksityisen kopioinnin haittoja, on muuttumassa irrelevantiksi, kun yhä suurempi osa sisällöistä katsellaan, kuunnellaan ja luetaan suoraan verkosta.
Kopioita ei synny, eikä hyvitysmaksuja voida kerätä. Hyvitysmaksukertymän turvaamiseksi valmistellaan lakia, mutta samalla on unohdettu hyvitysmaksun olemassaolon oikeutus, yksityisen kopioinnin haitat. Maksukertymän vakioimisesta ei puhuta tekijänoikeuslaissa sanaakaan.
Ja mitä pitäisi ylipäätään ajatella pisteverosta, jonka perintä on ulkoistettu yksityiselle etujärjestölle.
Miksi ylipäätään tuhlata aikaa lakiin, joka vanhentuu muutamassa vuodessa. Sen sijaan pitäisi keskittyä etsimään uusia tapoja turvata hyvitysmaksujen, lainauskorvausten ja kirjastokorvausten varassa elävien tekijöiden toimeentulo myös tulevaisuudessa.
Niin, kirjastot. Suomi seuraa edelläkävijämaita ja siirtyy sähköisiin kirjoihin ja lehtiin vielä tällä vuosikymmenellä. Jos kirjastot ja kustantajat eivät sitä ennen pääse sopimukseen lainaamisen pelisäännöistä. Kirjastoja, lainaus- ja kirjastokorvauksia ei enää ensi vuosikymmenellä ole.
Korvauksilla elelevät voisvat vaikkapa
mennä sellaisiin töihin joista maksetaan
palkkaa kuukausittain. Ei rahaa pidä
jakaa ilmaiseksi. Moni muusikko tekee
vain pari biisiä ja luulee että niillä
voi elää herroiksi.
mie vuan (25.5.2012 11.57)
Tokkopa noilla korvauksilla monikaan
suomalainen muusikko elää, taitaa
keikkapalkkioista tulla suurimmat tulot.
Veikkaan että hyvitysmaksu on paljon
tärkeämpi niille etujärjestöille kuin
itse muusikoille.
Pieni ongelma asiassa on se, että
etujärjestöjen roikkuessa hampaillaan
kiinni C-kasettien aikakaudelta
periytyvässä hyvitysmaksussa jonka
soveltaminen nykypäivään alkaa muuttua
yhä ongelmallisemmaksi, maailma
ympärillä muuttuu. Tässä ei ole enää
aikoihin puhuttu pelkästään laittomasta
musiikin lataamisesta, nykyään on näitä
puhtaasti laillisia jakelukanaviakin.
Ensinnäkin niistä on esitetty kritiikkiä
siitä että tulot jäävät jakeluketjulle
eikä artisteille päädy kuin ropoja.
Tästä en ole huomannut etujärjestöjen
pitävän läheskään niin suurta haloota
kuin epävirallisesta latailusta.
Lieneekö sitten helpompi yrittää
vaikuttaa järjestäytymättömien
yksityishenkilöiden toimiin kuin yrittää
käydä esimerkiksi Applen kokoluokkaa
olevien yritysten kukkarolla.
Eikä se ole ihan ongelmatonta se
yksityishenkilöidenkään rahastaminen.
Vaikka se on selvällä suomella sanottu,
ei etujärjestöjen jakeluun mene että
maksavan kuluttajan näkökulmasta nämä
eri hyvitysmaksut tarkoittavat että
heitä vaaditaan maksamaan samasta
tuotteesta useaan kertaan. Lataat
laillisesta palvelusta musiikkia ja
maksat siitä, ja sitten päälle vaaditaan
vielä erillisiä hyvitysmaksuja.
Bisneksessä yksi tärkeä sääntö on ettei
maksavaa asiakasta tarpeettomasti
loukata. Asiakas kun äänestää
kukkarollaan. Mutta etujärjestöthän
eivät ole varsinaisesti bisnesalalla,
eikä näille tunnu menevän jakeluun että
ne karkottavat "edustamiltaan"
artisteilta asiakkaat.
Se ei ole pelkästään kehittyneen
teknologian ansiota että latailusta on
tullut paitsi yleistä, myös aina vain
hyväksytympää. Kuluttaja kokee että
mikäli häntä joka tapauksessa tullaan
rahastamaan vaikkei hän latailisikaan,
niin yhtä hyvin sitä sitten latailee.
Ja kun jostain tulee kansan keskuudessa
hyväksyttyä, on vain ajan kysymys
milloin hyväksyntä siirtyy myös
lainsäädäntöön. Paineita on jo, eikä
suinkaan pelkästään Piraattipuolueiden
taholta.
Siinä vaiheessa kun yleinen mielipide on
niin vahva että lobbauksesta huolimatta
lainsäädäntö lakkauttaa hyvitysmaksut,
niin mitähän etujärjestöt sitten
tekevät, jos kaikki paukut on käytetty
vanhan ja murenevan järjestelmän
puolustamiseen eikä uutta ja paremmin
nykymaailmaan sopivaa ratkaisua ole.
