Ruotsin esimerkin innoittamana myös Suomessa on alettu kysellä poliitikkojen nuhteettomuuden perään. Mutta siinä missä Ruotsissa on kohistu televisiotoiminnasta vastanneen ministerin akuutista TV-luvattomuudesta, Suomessa toimittajat tenttaavat myös kansanedustajilta, ovatko he koskaan milloinkaan katsoneet televisiota ilman lupaa.
On hyvä, että media valvoo poliitikkojen toimintaa ja nuhteettomuutta, mutta missä menee nuhteellisuuden raja, siitä ei kellään tunnu olevan käsitystä. Onko 20 vuotta sitten opiskelijakämpän nurkassa muhinut luvaton matkatelkkari sellainen asia, että siitä pitää tai ylipäätään saa kirjoittaa? Tai se 15-vuotiaana mopoon asennettu virityssarja, josta poliisisetä kirjoitti sakkolapun?
Tästä aiheesta tarvittaisiin mielestäni ihan oikeasti julkista keskustelua. Esimerkiksi ministerin nykyinen ja poliittista elämää edeltävä nuhteettomuus, onko niillä eroa? Entä ministerin ja kansanedustajan tai kansanedustajaehdokkaan nuhteettomuudelle asetettavilla vaatimuksilla?
Pian poliitikot täytyy kasvattaa pikkulapsesta asti pullossa, jotta heille ei vahingossakaan kertyisi rikkeitä saati elämänkokemusta.
Itse olen tehnyt tässä asiassa sen rajauksen, että TV-luvan tasoisissa asioista vastausvelvollisuuteni rajoittuu siihen aikaan kun olen ollut erityistä nuhteettomuutta vaativassa luottamustehtävässä. Tämä rajaus vei viedä minut lööppeihin, sillä eräässäkin lehdessä tämä oli tulkittu siten, että olen teettänyt ennen kansanedustajan uraa remotin veroja maksamatta.
Mutta kyllä tämä poliitikon ura joskus erikoisia tilanteita aiheuttaa. Muistan hyvin miten hämmästyneitä ikkunanpesijät olivat, kun halusin maksaa kuitilla. Selitykseksi sentään kelpasi se, että olen kansanedustaja.
¤ ¤ ¤
Entä onko poliitikkoa koskevan esitutkinnan aloittamisen, syyttämispäätöksen ja tuomion julkaisemisessa käytettävä eri kynnystä? Esitutkintakynnys kun on aivan eri asia kuin syyttämispäätöskynnys, joka on puolestaan aivan eri luokkaa kuin tuomiokynnys.
Julkisuuden henkilön ura voi tuhoutua jo tietoon esitutkinnan aloittamisesta, vaikka syytettä ei myöhemmin tulisikaan, tuomiosta puhumattakaan.
¤ ¤ ¤
Ranskassakin ollaan johtavien poliitikkojen ja julkisuuden suhteen aivan uuden tilanteen edessä. Ranskan lehdistössä on perinteisesti ajateltu, ettei edes presidentin tai pääministerin yksityiselämä kuulu julkisuuteen, jos sillä ei ole vaikutusta luottamustehtävien hoitamiseen. Ranskan lehdistö saa tästä hyvästä minulta monta syntiä anteeksi.
Mutta entä jos presidentiksi valitaankin nainen? Vaikeneeko Ranskan lehdistö edelleen presidentin rinnakkaissuhteista tai rakastajan kanssa saaduista lapsista? Toivottavasti. Muuten Ranskan lehdistö syyllistyy mielestäni törkeään kaksinaismoralismiin ja asettaa naispresidentille erilaiset vaatimukset kuin miespresidentille.
¤ ¤ ¤
Neljännellä valtiomahdilla, medialla on joka tapauksessa paljon valtaa nykyaikaisessa mediayhteiskunnassa. Mutta kuka valvoo tämän vallan käyttäjiä, toimittajia? Kuka tekee päätoimittajille kyselyn, onko heidän TV-lupansa kunnossa? Kuka julkaisee heidän kiihkeimmät tekstarinsa?
¤ ¤ ¤
PS: Aihetta on käsitelty monessakin blogissa. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten eri tavalla istuvat kansanedustajat ja kansanedustajaehdokkaat tähän asiaan suhtautuvat. Ehkä nämä utelut ja kyselyt vähitellen hyydyttävät kirkasotsaisimmankin edustajanalun:
Minua taas vähän hymyilyttää tämä 'inha juorulehdistö on tuhonnut poliittisia uria' mitä näkee poliitikkojen blogissa ajateltavan. Kyllä, skandaalijournalismi ei aina ole reilua tai eduksi julkisuudenhenkilölle joka nostetaan tapetille, mutta kyllä minusta on järkevämpää ja oikeudenmukaisempaa että kansalaiset, jotka valitsevat oman moraalin ja poliittisen mielipiteensä edustajaksi äänestämänsä henkilön, saavat tietää sellaisista asioista kuin rikollisuudesta tai rikkeistä joita ehdokkaat ovat kenties tehneet. Eivät ihmiset ole ääliöitä. Mikäli kyseessä ei ole poliittiseen päätöksentekoon vaikuttava tekijä, tai erityisesti jonkun äänestäjän omaa moraalintajua loukkaava tekijä, ei se taatusti estä äänestämästä jatkossakin. Avoimuus kunniaan. Mieluummin itse tietäisin, ja itse valitsisin vaikuttaako se näkemykseeni.
Henkilökohtaiset suhteet ovat eri asia kuin lain rikkomukset. Ei pidä sotkea näitä asioita keskenään.
kew (20.10.2006 04.46)
Jos olisin itse harkittavana julkiseen virkaan tai toimeen, ja minua pyydettäisiin luettelemaan tekemäni lainrikkomukset tyhjentävästi, kieltäytyisin ehdottomasti vastaamasta kysymyksiin aikaisemmasta elämästäni. Joitakin asioita voin vannoa tai vakuuttaa, kaikkea en.
Syy: olen ollut osakunnan isäntä.
Opiskelijajärjestöjen juhlien yms. järjestävät tahot eivät toivottavasti suunnittele poliittista uraa.
Isäntä (20.10.2006 09.58)
Cane: I would write a book.
Machiavelli (20.10.2006 10.44)
Ehkä olen kyynikko, mutta mielestäni ihmiset kyllä tapaavat olla melkoisia ääliöitä.
Epäilen vahvasti, että suurin osa ihmisistä ei osaa arvioida mikä on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttava tekijä. Epäilen myös, että melkoinen osa ihmisistä loukkaantuu asiasta josta ei muuten piittaisi tuon taivaallista, jos asiaan syyllinen sattuu olemaan poliitikko. Vaikka kyseinen tapaus olisikin sattunut ennen poliittista uraa.
Jos vaikka naapurin teinipoika örveltää kännissä ja päätyy yöksi juoppoputkaan, niin kuinkahan moni ajattelee asiasta mitään sen vakavampaa kuin että saipahan jätkä hyvän opetuksen. Jos kävisi ilmi että jollekulle poliitikolle sattui käymään näin 30 vuotta sitten, niin yleisönosastoilla alettaisiin vaatia päätä vadille.
Jos poliitikon mielipiteet nykypäivän asioista painavat vaakakupissa vähemmän kuin se, jättikö tämä 10 vuotta sitten TV-maksunsa maksamatta vai saiko pari vuotta sitten ylinopeussakon, niin jossain on jotain mätää - luultavimmin äänestäjissä.
Tommi Koivula (20.10.2006 12.33)
Vaihdetaan äänestäjät! Ne on selkeästi epäkelpoja!
Tommi Korhonen (20.10.2006 19.48)
Mun mielestä esim. tv-lupamaksun maksamattomuus on mielipide. Joko siitä ettei ole televisiota, tai siitä ettei vain halua ko. paskamaksua maksaa. Mun äänitulokseen se ei vaikuttaisi mitenkään.
Mä en vain kannata yhteiskuntaa jossa kansalaisia 'suojellaan' totuudelta, koski se sitten kansanedustajien tekemisiä tai mitään muutakaan.
Tosin, en myöskään varsinaisesti kannusta lehdistöä kaivelemaan kansanedustajien elämää ja taustoja siihen tapaan johon he ovat innostuneet.
Se, että pitää kansalaisia ääliöinä on vähän sama kuin potkaisisi työnantajaansa munille, ainakin poliitikon taholta. Myötämielinen avoimuus ei voi olla huono asia. Kyynisen kiukutteleva yksityisyytensävarjelu taas kyllä.
kew (20.10.2006 23.49)
Poliitikotkin ovat toki ihmisiä, eikä pullossa kasvanut kykene ottamaan vastaan julkisuutta vaativaa luottamustehtävää. Tässä olemme varmaankin samoilla linjoilla.
Henkilökohtaiset suhteet eivät kuulu sellaisiin asioihin, joihin poliitikon pitäisi mielestäni vastata. Ne eivät yleensä vaikuta millään tavalla hoidettaviin tehtäviin.
Aivan eri asia ovat kuitenkin sellaiset TV-lupiin tai muihin ilmoitusluontoisiin maksuihin rinnastettavat lakisääteiset maksut, joita edustajat itse ovat säätämässä. Näissä pitäisi olla ehdoton, ainakin luottamustehtävien hoidon ajalta.
Mitä on tapahtunut ennen luottamustehtäviin pääsyä on tietyllä tavalla jokaisen oma asia. Jokainen ilmoittakoon siltä ajalta sen minkä itse kokee järkeväksi. Hyvänä periaatteena kuitenkin lienee rehellisyys.
Kannattanee kuitenkin muistaa Ruotsin tapauksessa se, että tässä on tietysti kyse paikallisten demarien harjoittamasta ajojahdista. Huonoja häviäjiä...
Sami Suomalainen (23.10.2006 11.44)
Kyllä lain tulee olla kaikille sama (=kukaan ei saa olla lain yläpuolella), olipa sitten kyseessä kansalainen, kansanedustaja, presidentti tai kuka tahansa muu.
Esim. henkilöstä joka on julkisuudessa tai jossain luottamustehtävässä (varsinkin sellaisessa jolla voi olla vaikutusta ihmisten elämään) tulisi pikemminkin olla suuremmat vapaudet kirjoittaa kuin esim. kansalaisesta joka ei esiinny julkisuudessa.
Suomessa kun on tapana antaa erivapauksia mm. viranhaltijoille, esim. virassa työntekijällä on parempi oikeusturva kuin normalissa toimessa olevalla henkilöllä. Muistelen Jyrkin joskus maininneen, että kansanedustajilla olisi jonkinlainen "laajennettu" sananvapauskin verrattuna muihin kansalaisiin.
Tämähän vain tarkoittaa sitä, että Suomessa päättäjillä on tapana myöntää itselleen erivapauksia.
Demokratia toimii vain niin, että kansalaisia suojellaan valtiolta eikä päinvastoin. Kaikki valtioon liittyvä tieto ja sen toiminta tulee olla julkista, ellei kysessä ole ihan oikea kansallinen turvallisuusriski.
Ei olisi mielestäni mitään järkeä, jos esim. kansanedustajia suojeltaisiin kansalaisilta niin, että kansalaisilta pimitettäisiin muuten julkisia tietoja vain sen vuoksi, että kysessä on kansanedustaja.
