Mediassa tirskuttiin, kun vihreät taannoin vaativat periaateohjelmassaan suomalaisille enemmän unta. Univajeen terveyshaitat ovat kuitenkin kiistattomat, ja puolella suomalaisista palkansaajista on vähintään tunnin jatkuva univaje.
Unta ei Suomessa arvosteta, vaan me pidämme esimerkkeinämme ihmisiä, jotka kertovat tulevansa toimeen vain muutaman tunnin yöunilla. Palvomisen asemesta heitä tulisi kuitenkin sääliä: Unihäiriö mikä unihäiriö.
Erityisesti pannassa ovat olleet päiväunet, vaikka ihmisen unirytmi on kaksivaiheinen. Meidän elimistömme haluaisi nukkua iltapäivällä, mutta me sinnittelemme pystyssä kahvin voimalla. Latinalainen siesta-kulttuuri noudattaa paljon paremmin ihmisen luontaista rytmiä. Sitä paitsi siesta parantaa ajankäytön tehokkuutta eli sitä paljon puhuttua tuottavuutta. Vartin tai puolen tunnin iltapäivänokosien avulla selviää tunnin lyhyemmillä yöunilla. Miksei luterilainen työetiikka ole oivaltanut tätä mahdollisuutta?
Meillä kansanedustajilla on sentään sohvat, huovat ja tyynyt työhuoneissamme. Oikeastaan ne on tarkoitettu yöistuntoja varten, mutta voin kokemuksesta sanoa, että onnistuu niissä tuottavuutta parantava siestakin. Oveen vaan sinitarralla lappu: ”Varo unista Kasvia!”
Suomen vuorokausirytmi periytyy agraariajalta. Aamulla noustaan edelleen töihin lehmänlypsyn aikaan. Tämä rytmi ei kuitenkaan kaikille sovi. Tulevaisuusvaliokunnassa oli taannoin kuultavana unitutkija (jonka nimi ei tule juuri nyt mieleen, jos joku kaipaa, voin penkoa papereista), joka kertoi varhaisten herätysten sopivan erityisen huonosti teini-ikäisten unirytmiin.
Unitutkijan mukaan lapsen unen tarve ei vähene kun hän tulee murrosikään, mutta luontainen nukkuma-aika siirtyy myöhemmäksi. Illalla ei nukuta ja aamulla on aina väsynyt. Jokainen varmaan muistaa tunteen omasta nuoruudestaan. Teinejä onkin aina syyllistetty liian myöhäisistä nukkumaanmenoajoista. Kyse ei kuitenkaan ole nuorten heikosta unimoraalista vaan heidän biologisen kellonsa luontaisesta rytmistä!
Unitutkijan mielestä luokio/ammattioppilaitos-ikäisten nuorten koulu ei saisi koskaan alkaa kahdeksalta, vaan aikaisintaan yhdeksältä. Monissa työpaikoissahan päivä alkaa nykyään jo yhdeksältä, miksei siis kouluissa?
Nyt kun lehmien lypsy ei enää kuulu lasten aamurutiineihin, myös koulujen vuorokausirytmi voitaisiin miettiä uudelleen.
Hyvä idea, jolla on kuitenkin omituisen paljon vastustusta. Joidenkin mielestä varhain herääminen ja aikaisin nukkumaan meneminen kun ovat kunnon ihmisen tunnusmerkki, jonkinlainen moraalinen valinta.
Itselleni tuottavat aikaiset aamut vaikeuksia, ja pirteimmilläni olen aina jostain syystä puolenyön aikaan, vaikka edellinen yöuni olisi jäänyt vähiin. En ole saanut sisäistä kelloani väännettyä väkisin "normaaliksi", joten ei auta kuin viettää päivät unenpöpperössä.
Tuuli (7.9.2007 19.55)
Itselläni on sama ongelma kuin edellisellä kommentoijalla, olen aina virkeimmilläni noin tuntia ennen puoltayötä, eikä tälle voi mitään.
Onneksi töihin ei tarvitse "herätä" vielä kahdeksaksi ja eihän sellaista työsopimusta tarvitse allekirjoittaa, jossa työaika alkaa ennen kymmentä.. :)
Ari Heikkinen (7.9.2007 21.08)
TOISET kulkuset - silmien alta katosivat parissa viikossa-kuukaudessa, kun vaihdoin työpaikan sellasesta jossa herättiin aamuviideksi (mennään kuudeksi) - sellaseksi jossa herätään aamukahdeksaksi (mennään yhdeksäksi). Samoin myös mustat batman-silmänympärystät. En sitten tiedä tartteeko aikuinen 28 vuotias äijänköriläs oikeasti kahdeksan tunnin yöunia, mutta olo on kyllä huomattavasti virkeämpi tämän muutoksen jälkeen. Itse asiassa jopa sellaset ilmiöt ovat kadonneet kuin että sitten taas vapaapäivinä aikasemmin vastavuorosesti saattoi nukkua jopa 10-12 tuntia (unirytmi aina sekasin). Nykyisin herään automaattisesti myös vapaapäivinä "ihmisten aikoihin", eli aamukahdeksan-yhdeksän välillä, ilman herätyskelloa, enkä edes pysyisi nukkumaan enempää...
Yökahdeltatoista aina nukkumaan, tämä sopii huomattavasti paremmin kuin koittaa mennä nukkumaan iltayhdeksältä. Varsinkin kesäisin ei ole ehtinyt kunnolla vielä kämppää tuulettaa (viilentää) iltayhdeksäksi ja tällöin on liian kuuma ja valoisa nukkua. Unista tulee katkonaisia ja oikeastaan ihan sama nukkuuko sitten ollenkaan.
Ei kovin tehokasta ja tuottavaa siis...
Mutta ainoan kliseisen mantran mitä muistan jo yläasteajoista kun hoettiin että kaikki historian merkkihenkilöt, napoleonit ja hitleritkin (?) - pärjäsivät mainiosti viiden tunnin yöunilla. Olenkin aina ihmetelly että miten tällasia ihmisiä edes voidaan käyttää minkäänsortin vertauskuvana...
Markus (8.9.2007 10.27)
"[...] napoleonit ja hitleritkin (?) - pärjäsivät mainiosti viiden tunnin yöunilla."
Niin no, tuohan jo kertoo paljon. Kannattaako tuollaisia ihmisiä yleensäkään ihannoida?
Jeps (8.9.2007 18.20)
Tutkimusten mukaan univaje tyhmentää, heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Kaiken maailman luovuushankkeissa ja strategioissa esitetään mitä monimutkaisempia keinoja luovuuden lisäämiseksi, vaikka yksi tehokkaimmista konsteista olisi riittävät yöunet. Nyt nukkumaan.
Jussi N (9.9.2007 00.02)
Etätyön hyvä puoli on, että voi ottaa vaikka parin tunnin päivänokoset ja nukkua pidempiä yöuniakin, kun aikaa ei kulu matkustamiseen.
Amina (9.9.2007 13.30)
Siestasta on tullut hankittua Italiassa paljon kokemusta. Kyseessähän on siellä pitkä lounastauko, ei päivätorkut. Pienemmät kaupat ja monet toimistot ja työpaikat ovat kiinni siestan aikaan, ravintolat taas auki vain silloin (ja illalla päivällisaikaan). Siestalliset kaupat ovat auki yleensä n. 9:30-12:30 ja 15:30-19:30 plusminus puoli tuntia. Marketit ja tavaratalot ovat auki siestan läpikin.
Siestan aikana syödään lounasta, mieluusti kotona ja perheen kera.
Eli vain osa työvoimasta voi viettää siestaa. Tämä rajoittaa esim. koulujärjestelmän toimintaa: osan oppilaista vanhemmat (tai äiti) viettää siestaa ja osan ei. Siksipä koulut on jaettu kahteen ryhmään: siestallisiin, jossa lapset palaavat kotiin lounaalle, ja siestattomiin, joissa lounas nautitaan koulussa ja kotiin pääsee aiemmin.
Siestallisia kouluja pidetään eliittikouluina, joten jälkikasvustaan huolehtivien vanhempien oletetaan pyrkivän siestalliseen työhön, jotta lapset pääsisivät koulussa "parempaan seuraan". Tämä tietenkin on johtanut jonkinasteiseen sosiaaliluokittaiseen segregoitumiseen, mikä ei ole koulussa hyvä asia.
Iiro (10.9.2007 10.25)
Tuosta Italian siestasta on vielä mainittava, että se on aika lailla eri asia perinteisissä töissä, joita tehdään kotitalossa tai sen vieressä (mm. kaupan pito), kuin moderneissa taloushallinnon tai insinööritöissä, jotka voivat sijaita kymmenien kilometrien päässä. Italialaiset mieluiten asuvat kotikaupungissaan vaikka työpaikka ei siellä olisikaan. Tämä aiheuttaa pitkät työmatkat, mutta mahdollistaa laajemman perheen sisäisen yhteistyön (isovanhemmat, serkut lähellä).
Eli siestasta voi mennä hyvin puolitoista - kaksi tuntia matkoihin töistä kotiin ja takaisin töihin. Henkilöautolla. Jos matka kestää julkisilla vaikkapa 20 minuuttia kauemmin kuin hlöautolla, tekee se 4x20 min päivässä eli yli tunnin.
Iiro (10.9.2007 10.29)
Pakko kommentoida lukiolaisena, että oma unirytmini on ainakin ihan nurinniskoin. Esim. viime yönä unta 4 tuntia, ruokatunnilla kotiin ottamaan 10 min päiväunet, koulussa nuokkumista, kotiin nukkumaan kolmeksi tunniksi, lenkille ja nyt sitten kouluhommien tekoa yömyöhällä. Ne päivät joina saan aloittaa kouluni 9.30 ovat siunattuja ja ihania harvinaisuuksia.
I.S. (11.9.2007 01.20)
Itse ammatillisena opettajan voin todeta, ettei myöhempien aamujen vastustus tule ainakaan opettajien suunnalta sillä meillekkin virkeämpi aamu olisi huomattavasti tuotteliaampi kuin nykyinen puoli nukuksissa tehty.
