"On two occasions, I have been asked [by members of Parliament], 'Pray, Mr. Babbage, if you put into the machine wrong figures, will the right answers come out?' I am not able to rightly apprehend the kind of confusion of ideas that could provoke such a question." - Charles Babbage
Lueskelin ihmisten eduskunnan häirintäkohusta kirjoittamia lastuja ja täytyy myöntää, että itsehillintä oli pettää pahasti. Pariin kertaan oli siinä ja siinä, etten paiskannut hiirtä suoraan näyttöruudulle.
Esimerkiksi monen on yleensä arvostamani Matti Laitisen tavoin vaikea hahmottaa sitä, että seksuaalinen häirintä on määritelmän mukaan sitä, mikä koetaan häirinnäksi. Tai kuten Virkanainen toteaa: ”Jos se tuntuu pahalta, se on sitä.” Konteksti siis ratkaisee, mikä on häirintää ja mikä ei.
Ja mitä ihmettä mahtaa Toimi Kankaanniemi tarkoittaa tällä loppukaneetilla: ”Suti aikanaan eduskunnassa uskalsi sanoa ääneen, että monet ovat syvästi harmissaan siitä, että kukaan ei heitä häiritse, ei seksuaalisesti eikä muutoinkaan. Lieneekö Suti ollut oikeassa?”
Ilkka Viljanen ei puolestaan jätä lukijalleen juuri tulkinnanvaraa. Hänen mielestään hame on selkään puukottajan tuntomerkki: ”Sellainen ihminen joka juoruaa, puhuu takana tai piilossa ilman omaa persoonaa, sellaiselle sanotaan, että hame päälle ja suu kiinni.”
Monessa kirjoituksessa on myös annettu ymmärtää, että koko kohu on itse asiassa eduskunnan naisten oma vika. Joko he ovat turhan herkkähipiäisiä kun eivät kestä normaalia kanssakäymistä ja olalle taputtamista kuten Anne Kalmari kirjoitaa, tai sitten he tulevat töihin ”rinnat törröllään kolme ylintä nappia auki” ja suorastaan kerjäävät tulla ahdistelluksi. Ilmeisesti Kalervo Kummola kaipaa eduskunnan ja Suomen naisten pukukoodiksi burkhaa.
Vastaavasti useammassakin kannanotossa häirintää on selitetty sillä, että eduskuntaan on tullut avustajiksi nuoria naisia. Siis että jo pelkän nuoren naisen läsnäolo saa kaltaiseni 40+ miehen automaattisesti käyttäytymään sopimattomasti. Koen tämän väitteen loukkaavan kyllä koko miessukupuolta. Ilmeisesti meidän on alettava Saudi-Arabian tapaan rajoittaa nuorten naisten liikkumista työpaikoilla etteivät miehet häiriinny.
Näiden reaktioiden jälkeen ei luulisi kenenkään olevan vaikea ymmärtää, miksi eduskunnan naiset ovat olleet niin haluttomia puhumaan kokemastaan häirinnästä omilla nimillään. Seksuaalisen häirinnän uhri kun helposti leimautuu itse joko yllyttäjäksi tai tiukkapipoksi tai [gasp] nuoreksi naiseksi.
Tavallisella työpaikalla leimautuminen ei vielä pilaisi koko elämää; Uhri voi lähteä, etsiä uuden työpaikan ja aloittaa uuden elämän. Eduskunta on kuitenkin Suomen julkisin työpaikka. Häirinnästä valittava eduskunnan työntekijä olisi pian valtakunnankähmitty, jonka kasvot koristaisivat iltapäivälehtien lööppejä. Uuden elämän aloittaminen puhtaalta pöydältä ei olisi enää mitenkään mahdollista.
Siksi ongelmasta uskalletaan puhua vain anonyymisti, työkavereiden kesken, tasa-arvokyselyyn vastatessa tai toimittajan lähdesuojan turvassa.
En voi kuin kunnioittaa niiden naisten rohkeutta, jotka ovat viime päivinä kertoneet omista kokemuksistaan eduskunnassa, ei-toivotusta kasvojen nuolemisesta, hotelliyön ehdottamisesta, rintojen puristelusta, käden polvelle laittamisesta. Jo näiden kertomusten luulisi riittävän todisteeksi siitä, että eduskunnassa on jotain pahasti pielessä.
Mutta ei, ei riitä. Esimerkiksi Setä Arkadia katsoo asiakseen dissata mm. Satu Taiveahon kertoman rintojen puristelun pelkkänä julkisuuden tavoitteluna.
Tällainen seksuaalisen häirinnän vähättely ja uhrien syyllistäminen loukkaa kaikkia häirinnän kohteeksi työpaikallaan joutuneita naisia ja miehiä, ei vain häirinnästä kärsiviä eduskunnan työntekijöitä.
Toisaalta on aivan totta, että anonyymien lähteiden käyttäminen on pulmallista, kun lehtijutussa nimetään kansanedustajia häiritsijöiksi. Julkisuuden tuomio on kova, ja maineen puolustaminen lähes mahdotonta. Muuten asiasta ei olisi kuitenkaan pystytty kirjoittamaan. Joka tapauksessa on vaikea uskoa, että Helsingin Sanomat olisi julkaissut juttunsa kevein perustein ilman harkintaa. Kirjoituksen taustalla oli käsittääkseni suuri joukko eduskunnan nykyisten ja entisten työntekijöiden haastatteluja. Ainakin moni on kertonut minulle Helsingin Sanomien ottaneen yhteyttä ennen jutun kirjoittamista.
Eduskunnan kahvipöydissä on kieltämättä ihmetelty joitakin Helsingin Sanomien jutussa esiin nostettuja nimiä. Mutta eräiden jutussa nimettyjen kansanedustajien julkisuudessa vuodattamille krokotiilinkyynelille on kyllä myös naurettu ääneen.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelkällä taivastelulla ongelma ei ainakaan ratkea. Itse asiassa parempaan päin ollaan jo menossa, kun eduskunnalle on (lopulta) alettu laatia tasa-arvosuunnitelmaa, jonka taustaselvityksestä tämä kohu nousi. Ja osana tasa-arvosuunnitelman laatimista eduskuntaan on nyt nimetty yhteyshenkilöt, joiden puoleen työntekijät voitavat kääntyä joutuessaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Eduskunnassa tarvitaan mielestäni myös koulutusta. Sekä edustajien, avustajien että eduskunnan viranhaltijoiden perehdytykseen on sisällytettävä tietoa seksuaalisesta häirinnästä ja sen edellyttämistä toimenpiteistä. Lisäksi uusien edustajien koulutukseen tulisi sisällyttää perustiedot siitä, mitä vastuita ja velvollisuuksia avustajan esimiehenä toimimiseen liittyy. Avustajien tulisi myös käydä säännöllisesti kehityskeskustelu esimerkiksi edustajansa eduskuntaryhmän pääsihteerin kanssa. Se tarjoaisi hyvät edellytykset käsitellä luottamuksellisesti myös mahdollisia ongelmia.
olen tehnyt työni ihan tavallisen
taviksen työnjohtotasolla ja minullakin
on jonkinlainen käytännön käsitys
alaisten kohtelusta. En ala kehua
miestä, että onpa sinulla tänään hyvän
näköinen työasu: en siis myöskään
naista. En ohimennen hiplaa miestä, en
siis myöskään naista. En kysy
pahantuuliselta mieheltä, että onko se
aika kuukaudesta. Siis miksi kysyisin
sitä naiselta.
Silloin, kun kysyt tai et kysy samoja
kysymyksiä molemmilta sukupuolilta, niin
ainoastaan silloin kohtelet alaisiasi
tasapuolisesti.
Mutta minä olenkin jo eläkkeellä ja
vanhan vallan herrasmies, joka
kunnioitaa sekä miesten että naisten
henkilökohtaista reviiriä.
matti jääskeläinen (10.2.2008 02.27)
Kasvi: "Esimerkiksi monen on yleensä
arvostamani Matti Laitisen tavoin vaikea
hahmottaa sitä, että seksuaalinen
häirintä on määritelmän mukaan sitä,
mikä koetaan häirinnäksi."
Ja määritelmiäkö ei saa kyseenalaistaa?
Määritelmästä johtaen: Jos tietää, että
vaikkapa työpaikalla on henkilö, joka ei
häiriinny takamuksensa puristelusta,
niin eikö silloin ole seksuaalista
häirintää puristella sitä? Sinun
mielestäsi ilmeisesti ei, vaan täysin
korrektia toimintaa ainakin tuossa
suhteessa.
Tai toisin päin: Jos on olemassa joku,
jonka mielestä "Päivää"-tervehdys on
seksuaalista ahdistelua, niin onko se
todellakin sitä? Käyttämäsi määritelmän
mukaan on.
Edellä esittämäni perusteella minusta
käyttämäsi määritelmä on täysin absurdi.
Niko Lipsanen (10.2.2008 04.36)
Vaikka Lipsasen esimerkit olivatkin
hieman kärjistettyjä, niin olen kyllä
samaa mieltä siitä, että häirintää ei
voi määritellä Kasvin esittämällä
tavalla. Määritelmään on lisättävä
edellytys siitä, että häirintää kokenut
ilmaisee vastalauseen asiasta.
(Luonnollisesti varsinainen kähmintä ja
tuijottelu on oletusarvoisesti
kiellettyä, ja sen kaikki Kummolaa
myöten kyllä tietävät.)
Näin miehenä voin ottaa esimerkiksi
tilanteen, jossa kansainvälisessä
seurassa eräs nainen halusi tervehtiä
kaikkia uusia tulokkaita poskisuudelmin.
Ilmoitin hänelle selkeästi, että olen
suomalainen enkä tervehdi ketään
poskisuudelmilla. Se ei kyllä auttanut,
puoliväkisin se kävi iholle.
Nähdäkseni esittämäni tapaus on hyvä
esimerkki rajatapauksesta, jossa
häiritsijä ei kunnioittanut uhrin
käsitystä henkilökohtaisesta reviiristä.
Tuossa kontekstissa tapaus ei kuitenkaan
mielestäni olisi ollut häirintää, ellen
olisi asiaa ilmaissut.
Betanörtti (10.2.2008 08.25)
Määritelmä ei ole omani, vaan yleisessä
käytössä näitä asioita esim. työsuojelun
näitä tapauksia tutkiessa. Esimerkiksi
Yhdysvalloissa systeemi on paljon
tiukempi, siellä ei hyväksytä
sellaistakaan seksuaalisviritteistä
käytöstä, jossa molemmat osapuolet ovat
mukana.
Jyrki J.J. Kasvi (10.2.2008 10.40)
Pelottavinta tässä asiassa onkin se,
että tätä yleensäkkin jaksetaan jauhaa
toista viikkoa jo jokapäiväsesti
lehdistössä, eikä loppua näy. On
tapahtunut suuren suuria onnettomuuksia,
joita on jauhettu lehdistössä lyhyemmät
ajat. Hyi lehdistö!. Hyi
"edustuslaitoksemme"!.
Itselläni on pomona vanha rouvashenkilö,
ja sillä on ollut vähän sellanen paha
tapa että tällasen 28 vuotiaan miehen
persettä tulee hiukan sipaistua sillon
tällöin. Täytyy näyttää jotain lomaketta
jnejne... Noh antaa seittenkymppisen
pitää huvinsa kunhan siihen jäävätkin.
Eipä ole mua haitannu.
Nyky-yhteiskunta vaikuttaa aika paljolti
nk. NYYHKY-yhteiskunnalta.
Maailma on tällä hetkellä turvallisempi
kuin koskaan. Varsinkin jos asiaa
tarkatellaan evoluution ja
sotahistorioiden jne kannalta. Vaikka
vieläkään tasan eivät käy onnenlahjat
niin jo hyvin suurella osalla
ihmiskunnasta menee hyvin. Voi odottaa
pitkää ikää ja ei tarvitse pelätä että
ruoka haihtuu pöydästä. Lapsista saadaan
koulutettua länsimaissa ja nyt ilokseni
voi todelta, muutamissa itämaissakin
vanhempiaan viisaampia. Tämä muutos vain
muutaman uusimman sukupolven kovan työn
tuloksena.
MITÄ VOIDAAN ODOTTAA? että kaikki olisi
täydellistä tässä ja nyt. Oltaisiin
tyytyväisiä edes siihen, ettei tarvitse
pelätä nälkäkuolemaa. Tai että voimme
olla aika varmoja ettei meidän lapset
joudu raiskatuksi, ammutuksi tai
kidnapatuksi koulun pihalla. Tämä ei
ollut itsestäänselvyys vielä
1800-luvulla. Puhumattakaan talvi tai
jatkosodassa, joista on monta monta
erittäin pelottavaa ja surullista
tarinaa KERTOMATTA. Tämä kaikki alle 100
vuotta sitten.
Ehkä jo tuhannen vuoden päästä ollaan
siinä kantimissa että KAIKKI saavat
ruokaa pöytäänsä ikiajat, ilman luonnon
ryöstöä. Ja saamme pohjattoman määrän
energiaa luontoystävällisistä
energianlähteistä ja kaikilla olisi
katto pään päällä ilman murheita
talolainoista sun muista. Noh eihän
tuossa vielä olla, mutta helskutin hyvää
vauhtia matkalla tuohon suuntaan.
Positiivisia parannuksia on tapahtunut
tuhansittain verrattuna ihan
viidenkymmenen vuoden takaseenkin
aikaan. Ja milloin tämä valmista
olisikaan, tuskin koskaan.
Olemme siis edistyneet ihmiskuntana
huomattavasti ja ratkaissut tuhansittain
valtavia evoluution asettamia ongelmia
vain viimeisen sadan vuoden aikana. Ja
mikä on tämän kaiken tulos? Mikä
nykyisin on suurin ongelma? "Joku katsoi
mun tissejä liian pitkään"...
Jokaikinen eduskunnan työntekijä ketä on
"hyväksikäytetty" voisi lähettää omat
lapsensa ja vaikka itsensäkin pariksikin
tunniksi afganistaniin, irakiin tai
vaikka columbiaan keskelle kaupunkia.
Mieluiten vielä yöaikaan ja ilman
panssariajoneuvoja, henkivartioita
jnejne... Unohtuu muuten saakelin
nopeasti se että joku koski perseeseensä
tai tuijotti rintoja. Parasta
traumaterapiaa mitä olla voi... Sen
jälkeen osaa priosisoida asiat sillä
tavalla mitä kansan edustajien
pitäisikin osata. Jos siis hengissä
sielä selviää.
Että silleen.
Markus (10.2.2008 11.06)
USA on tässä poliittisessa
korrektiudessa mennytkin jo järjen
tuolle puolelle. Olin työmatkalla
Amerikan ihmemaassa ja minulle
paikalliset tiesivät kertoa, että siellä
jos neuvotteluun osallistuu vain yksi
mies ja yksi nainen, niin
neuvotteluhuoneen ovi pitää jättää auki.
En tiedä kumman suojelusta tässä oli
kysymys... Suojeltiinko naista
seksuaaliselta häirinnältä, vai miestä
aiheettomalta oikeusjutulta.
Itse olen taipuvainen kuitenkin
hyväksymään tuon Jyrkin käyttämän
määritelmän. Tietenkin sillä
rajoituksella, että maalaisjärkeä tuossa
pitää myös soveltaa. Ei "hyvää päivää"
voi olla seksuaalista häirintää - ellei
sitä sitten sanota silmälasit huurussa,
huulia lipoen ja silmät kaula-aukosta
sisään tapittaen.
Matti mielestäni linjaa ihan hyvin,
maalaisjärjelle sopivaa kriteeristöä
missä kulkee tasa-arvon ja
tasapuolisuuden raja.
Vahtikoira (10.2.2008 11.14)
Matti antaa ensimmäisessä kommentissa
jokaiselle miehelle erinomaisesti
sopivan nyrkkisäännön: kohtele naista
samalla tavalla kuin kohtelisit miestä
samassa tilanteessa.
Jos mies haluaa omakohtaisesti kokea
miltä tuntuu ei-toivottu seksuaalinen
lähentely, sitä voi kokeilla asettumalla
alttiiksi saman sukupuolen mielenkiinnon
kohteena. Ilta oikeassa homobaarissa tai
saunareissu miesten suosimassa paikassa
antaa tosimiehelle hyvän opetuksen miltä
katse tai satunnainen kosketus tuntuu.
Peetu (10.2.2008 11.47)
"Ei "hyvää päivää"
voi olla seksuaalista häirintää - ellei
sitä sitten sanota silmälasit huurussa,
huulia lipoen ja silmät kaula-aukosta
sisään tapittaen."
Silloinkaan "hyvää päivää" ei ole sitä
häirintää vaan se kaikki muu.
Päiviä (10.2.2008 13.19)
Häirintää on siis se, että kokee
häiriintyvänsä.
Jos yli 40-vuotiaat miehet
kalapuikkoviiksillä tuntuvat pahalta,
niin sehän on häirintää.
Jos alle 40-vuotiaat naiset - ainakin
ilman burkhia - tuntuvat pahalta, niin
sehän on häirintää.
Jos joku kokee pahana sen, ettei kukaan
kiinnostu, niin sehän on häirintää.
Jos joku kokee pahana sen, ettei
espoolainen edustaja Guzenina-Richardson
kiinnostu, niin sehän on häirintää.
Jos joku kokee pahana sen, ettei
espoolainen edustaja Kasvi kiinnostu,
niin sehän on häirintää.
Etkö sinä Jyrki kuitenkin ole näiden
asioiden ammattilainen? Kyllä tuosta
määrittelystä on jäänyt nyt jotain pois.
Pekka Pessi (10.2.2008 13.32)
Riippumatta siitä, mikä on häirinnän
määritelmä USA:ssa tai työsuojelun
oppikirjoissa, on kuitenkin olemassa
sekä oikeita että vääriä määritelmiä.
Kasvin esittämä määritelmä on mielestäni
yksi ääripää, kun toinen ääripää on se,
jossa häirintää on vain se, minkä
häiritsijä häirinnäksi kokee. Kumpikaan
näistä ääripäistä ei ole kovinkaan
mielekäs. Jotta tällaisia äärimmäisiä
määritelmiä voisi käyttää, pitäisi
olettaa, että kukaan ei keksi käyttää
määritelmää väärin.
Betanörtti (10.2.2008 15.21)
Netistä löytyy aika hyviä määritelmiä
sille, mikä on sukupuolista häirintää.
Yleensä ne menevät suurin piirtein näin:
Sukupuolinen häirintä on ei-toivottua ja
yksipuolista joko fyysistä tai
sanallista käyttäytymistä, joka on
kohteesta epämiellyttävää ja loukkaavaa.
Sukupuolinen huomio muuttuu häirinnäksi,
jos sitä jatketaan, vaikka kohteeksi
joutunut ilmaisee pitävänsä sitä
loukkaavana tai vastenmielisenä.
Yksilöstä, tilanteesta, osapuolten
välisestä vuorovaikutuksesta ja
aiemmista kokemuksista riippuen häirintä
koetaan eri tavoin.
Jyrki J.J. Kasvi (10.2.2008 15.21)
Kasvi: Tuo netistä löytämäsi määritelmä
on mielestäni hyvä. Uskon useimpien
yhtyvän tähän näkemykseen, joskin
saatamme tulevaisuudessa saada
mielenkiintoisia häirintäkeskusteluja,
kun jotkin erityisintressiryhmät
haluavat kiristää häirinnän määritelmää.
Ennemmin tai myöhemmin tulilinjalle
joutuu esimerkiksi naisten pukeutuminen.
Jos naiskollegani pukeutuu mielestäni
liian paljastavasti, eikä muuta
pukeutumistaan vaikka ilmaisen sen
häiritsevän minua, miten pattitilanne
ratkaistaan?
Surkeinta tässä keskustelussa on se,
että kahdesta mustavalkoisesta
ääripäästä ei ole oikeastaan päästy
ollenkaan asiaan, eli siihen, miten
häirintätapaukset saataisiin esiin, ja
miten ne voitaisiin käsitellä
oikeudenmukaisesti ja hienovaraisesti.
Betanörtti (10.2.2008 16.28)
Hienoa nähdä, että useimmat kannanotot
ja kansan mielipide on selkeältä
enemmistöltään ollut näiden nimettyjen
ja julkisesti mestattujen miesten
puolella ja pitänyt naisten reaktioita
täysin ylimitoitettuina ja
kohtuuttomina. Lue itsekin Jyrki noita
linkkaamiasi sivuja.
Markuksen kommentti
"nyyhky-yhteiskunnasta" on hyvin
oivaltava. Tähän mennessä kerrotut
esimerkit ovat olleet linjaa "tuijotti
kaula-aukkoani", "taputti takapuoltani",
"kouraisi rintaani", "tuli taakseni
puhumaan sopimattomia kun olin ottamassa
kopioita", "ehdotti yhteistä yötä",
"kommentoi ulkonäköäni", "jatkoi seksin
kinuamista" jne.
Onpa todellisia ongelmia. Kuka ottaisi
tosissaan miestä, joka selittäisi, että
hän vieläkin saa puistatuksia ja itkee
sitä, kun 6 vuotta sitten
esimiesasemassa ollut nainen tuli hänen
taakseen työpaikalla, ja taputti hän
takamukselle sanoen, että "sinussa on
sähköä" tai tyttö ei ensimmäisestä
"ei":stä hyväksynyt, ettei yhteinen yö
kiinnosta. Tuomittavaa käytöstä, mutta
hyvänen aika tähän keskusteluun pitää
palauttaa mittasuhteet.
Naiset Suomessa elävät miehiä
vanhemmiksi, ovat keskimäärin
onnellisempia, syrjäytyvät vähemmän,
kokevat paljon vähemmän väkivaltaa,
voittavat 80%
huoltajuusoikeudenkäynneistä, tienaavat
kyllä vähemmän kuin miehet, mutta
kuluttavat enemmän...
Koskaan aikaisemmin naisten asema
missään päin maailmaa ei ole ollut yhtä
hyvä kuin se on tänäpäivänä
pohjoismaissa. Siitäkin huolimatta, että
ainakin 20-30% miehistä voivat sortua
kohtaamiensa naisten tuijotteluun ja
joissain tilanteissa kähmintään, kun
biologiset vietit ovat elämän suurin
lainalaisuus. Nainen ja naisen ihanuus
on niitä harvoja asioita, joka saa
tasapainoisimmankin miehen välillä
järkkymään.
"Pyhä sisaruus" saa sitten pohjoismaiden
tasa-arvon väitteiksi patriarkaateista
ja ties mistä sovinismista. Kyllä
Ruotsista tiedetään feministien valheet,
joista on jääty kiinnikin, ja millaisia
kommentteja on lauottu julkisuuteen.
Tästäkään kohusta ei ole selkoa
todellisista faktoista.
Joku läpäytti takapuoltasi, pidä ko.
henkilöä kusipäänä, kailota eduskunnan
kahvilassa nimeltä mitä teki ja kuka,
kerro tyypistä tovereillesi, pidä itsesi
tilanteen yläpuolella ja jatka elämääsi.
Jos vielä vuosia myöhemmin puhutaan
traumoista ja ahdistuksesta kun joku
läppäsi takapuolelle, niin se on kyllä
nyyhky-yhteiskunnan luoma sairaus.
Maailmassa on nälänhätää, sairauksia,
sotia, väkivaltaa, liikakansoitus ym.
takapuolen taputtaminen ei ole iso
rikos, vaikka onkin tuomittavaa.
Setä-Arkadian kommentti on paras kohusta
tähän mennessä kirjoitettu ja täysin
asianmukainen.
Eräs feministi yritti jopa selittää,
että Rosa Meriläisen (onko koskaan ollut
julkisuus-tyrkympää kansanedustajaa?)
minihameen kutsuminen "roiskeläpäksi"
olisi ollut seksuaalista ahdistelua.
Rosan vittu haisee hyvälle pinssit,
kannabiskohut, "katsokaa minua, minä on
transseksuaali"-tyyliset roolin
vetämiset erilaisten stereotypioiden
mukaisesti kirjoituksissaan, lapsensa
tuominen julkisuuteen, jatkuva tällainen
habatus miehistä ja naisista ja
sisaruudesta... mistä lopulta tarkoittaa
"ahdistelu" jos asiaa katsoo esim.
tuollaisen habatuksen näkökulmasta?
Ja yleisemmin (Rosahan ei enää
eduskunnassa ole, thank God) KAIKKI
syytökset nimettöminä,
erittelemättöminä, kasvottomina. Kuka
teki ja mitä, ei vähäisintäkään
oikeusvaltion pohjustavimpien
periaatteiden kunnioittamista ja sinä
Jyrki tuet tuota em. teilaamista ja
nimettömyyttä? Eikö se avaa ovet
vastaisuudessa tehdä nimettömiä
väitteitä vihamiehistään? Näitäkin
tapauksia kyllä tunnetaan
oikeushistoriastakin sadoittain.
Aika lopettaa keskustelu tästä, oletan
että pääosin katkerien ja
yli-sentitiivisten
naisten-jotka-eivät-niin-katseita-kerää
nostattamsta ylireagoinnista ja sen
ruokkimasta mediarumbasta.
Kansanedustajilla luulisi olevan
tähdellistäkin työtä. Ei voisi vähempää
kiinnostaa eduskunnan ikiaikaiset
hevosenleikit.
Hiiri läpi näytön toden totta, jos joku
vielä itkee traumaansa siitä, että
jonkun partavesi haisi pahalle, kun tuli
äkisti työpaikalla suutelemaan poskelle
ja kuinka se ahdisti vielä 2 vuoden
päästäkin.
Tämä kohu myös vaikeuttaa oikeasti
ahdisteltujen naisten asemaa. Todellinen
seksuaalinen ahdistelu (jonka määrittää
lainkirjain, EI subjektiivinen kokemus)
on äärimmäisen tuomittavaa, ja sen
kohteeksi joutuneet toivottavasti
tekevät asiasta rikosilmoituksen.
Lehtiin nimettöminä juoksevat
"sisarukset" ovat myös loukkaus
todellisille uhreille.
Oletan että pidät tämän linjan sitten
kun tyttäresi tai vaimosi rintoja
puristellaan tai kasvoja nuollaan töissä
pyytämättä ja yllätyksenä.
Jyrki J.J. Kasvi (10.2.2008 19.33)
"Ja määritelmiäkö ei saa
kyseenalaistaa?"
Omasta mielestäni määritelmä on hyvä
sääntö jonka mukaan toimia. Jos herra X
tekee jotain neiti Y:n läsnäollessa,
minkä neiti Y kokee seksuaaliseksi
häirinnäksi, niin miksi herra X jatkaisi
toimintaa tai tekisi tällaista?
Seksuaalisesti häirittynä on sen verran
kuormittavaa, että ei tätä soisi
kenellekään, esimerkiksi työtoverille.
Et toivoisi tätä varmasti itsellesikään.
Miehet kuvittelevat helposti, että ovat
turvassa seksuaaliselta häirinnältä, tai
että eivät ole seksuaalisesti
häirittävissä, ja siitä voi osin johtua
epäempaattisempi suhtautuminen naisia
kohtaan tässä asiassa.
Tietenkin kuka tahansa voi kyseenalaista
mitä tahansa, voi kyseenalaistaa vaikka
jonkun huolen siitä, että määritelmiä ei
saisi kyseenalaistaa, tai nimenomaisesti
jonkun huolen siitä, että J.J.Kasvi
kannattaisi tällaista kantaa.
"Määritelmästä johtaen: Jos tietää, että
vaikkapa työpaikalla on henkilö, joka ei
häiriinny takamuksensa puristelusta,
niin eikö silloin ole seksuaalista
häirintää puristella sitä?"
Totta kai hyviä tapoja ja muita
kanssakäymisen sääntöjä on soveliasta
noudattaa, kuin vain tuota J.J.Kasvin
esille tuomaa. Jos esimerkiksi itse
haluaisit puristella omaa takamustasi
työpaikalla muiden nähden, niin ehkä on
parempi jättää se kuitenkin tekemättä.
"Jos on olemassa joku, jonka mielestä
"Päivää"-tervehdys on seksuaalista
ahdistelua, niin onko se todellakin
sitä? Käyttämäsi määritelmän mukaan
on."
Tietenkin voi olla ihmisiä, joiden
mielestä auringon nouseminen idästä on
häiritsevää, tai mitä nyt milloinkin,
mutta voisi kyllä enemmän huomioida
eduskuntaa kontekstina, ja ymmärtää että
siellä on varsin täyspäisiä ihmisiä
töissä, vaikka käytöksessä ja eettisten
periaatteiden ymmärtämisessä onkin
havaittu puutteita.
"Määritelmään on lisättävä edellytys
siitä, että häirintää kokenut ilmaisee
vastalauseen asiasta.
Tämä on hieman vaikea kohta, toki
selventäisi tilannetta että itse toisi
tätä esille, mutta ihmiset eivät aina
uskalla tuoda esille sitä, että joku
yhteisössä kohtelee heitä loukkaavasti,
oli kyse sitten seksuaalisesta
häirinnästä tai työpaikkakiusauksesta.
Osa pelkoa näyttäytyy siinä, että
eduskunnan naiset eivät uskalla omalla
nimellään tuoda esille mitä on
tapahtunut ja kuka on tehnyt mitä.
Yksi tapa ajatella asiaa voisi olla se,
että jos kyseinen henkilö kohtelisi
kyseisellä tavalla teini-ikäistä
tytärtäni tai poikaani, niin pitäisinkö
sitä seksuaalisesti häiritsevänä.
Häirintää voi olla, vaikka siitä ei
uskallettaisi puhua, ja että tämä voi
silti olla muiden tunnistettavissa,
jotka eivät välttämättä myöskään uskalla
ottaa asiaa puheeksi, vaikka eivät ole
suoraan häirinnän kohteena.
"On tapahtunut suuren suuria
onnettomuuksia, joita on jauhettu
lehdistössä lyhyemmät ajat."
Minusta on vakava asia, että
eduskunnassa on seksuaalista häirintää,
ja että ei uskalleta tai haluta nimetä
henkilöitä jotka ovat kyseisenlaisella
tavalla käyttäytyneet.
Onko niin, että kansanedustaja ei voi
olla turvassa eduskunnassa, jos on
nainen? Minusta tämä on samalla oire
myös muusta. Voiko eduskunta puolustaa
ns pientä ihmistä, jos se ei pysty
puolustamaan omiaa
naiskansanedustajiaan?
"Oltaisiin tyytyväisiä edes siihen,
ettei tarvitse pelätä nälkäkuolemaa."
Kuulostaa siltä, että seksuaaliselle
häirinnälle ei tulisi tehdä mitään.
Olisit tyytyväinen, että osassa miehistä
ja naisista on sen verran henkistä
selkärankaa, että tekevät asialle
jotain.
"Jos alle 40-vuotiaat naiset - ainakin
ilman burkhia - tuntuvat pahalta, niin
sehän on häirintää."
Hämärrät käsitteitä, et puhu tässä
seksuaalisesta häirinnästä vaan
yleisemmin pahalta tuntumisesta, kun
keskustelunaiheena oli nimenomaan
seksuaalinen häirintä.
Mielestäni subjektiivisuuteen perustuva
häirinnän tunnistamisen sääntö on hyvä.
Se kritiikki mitä sääntöä vastaan on
esitetty, on ollut keksittyjen
esimerkkin muodossa, ei käytännössä
vastaan tulleita tilanteita.
Rolle (10.2.2008 19.35)
"Oletan että pidät tämän linjan sitten
kun tyttäresi tai vaimosi rintoja
puristellaan tai kasvoja nuollaan
töissä
pyytämättä ja yllätyksenä."
Ja sinun poikasi saa teilata
julkisuudessa, nimettömyyden verhosta,
seksuaaliseksi ahdistelijaksi? Kun hän
itkee sitten sinulle sairaslomallaan,
kuinka tohjoksi koko episodi ja
julkisuuden mediamyllytys hänet on
tehnyt, ja vannoo sinulle, ettei ole
syyllistynyt poskelle suutelemista
"pahempaan" niin sinä et usko häntä,
vaan ajattelet, että kyllä sen täytyy
olla totta, kun se kerran lehdessä
nimettömänä väitetään?
Mieti hieman oikeusvaltion periaatteiden
lähtökohtia ennen kuin menet puoltasi
valitsemaan vihreiden feministien
vanavedessä.
Toivottavasti läpsäisi avarilla ja
kiljuisi niin että kaikki kuulisivat
"mitä v*ttua kähmit rintojani" (10.2.2008 20.02)
"naisten reaktioita täysin
ylimitoitettuina"
Seksuaalinen häirintä eduskunnassa tulee
lopettaa. Piste. Toivoisin että naiset
olisivat vielä astetta rohkeampia, että
toisivat joukolla esille sen, että kuka
on tehnyt ja mitä. Jos nyt suoraan
sanon, niin köyrijät tulee tiputtaa
eduskunnasta. Ilman naisten ääniä on
vaikea tulla valituksi.
Luulisi että todistajia myös piisaa,
niin miehiä kuin naisia, jotka ovat
sivusta seuranneet. Sanaista arkkua
voisi avata tueksi ja solidaarisuuden
osoitukseksi.
"Onpa todellisia ongelmia."
Eduskunnassa on syyllistytty
seksuaaliseen häirintään.
Alkaa pikkuhiljaa ottaa pattiin nämä
keksityt esimerkit ja todistelut siitä,
että "mitään ei ole tapahtunut" tai että
jos onkin, niin "ei se haittaa mitään".
"Naiset Suomessa elävät miehiä
vanhemmiksi..."
Esität näitä argumentteja enemmänkin,
joista en ihan heti keksi, että mitä
näillä haluat sanoa.
Toteanpahan vain: logiikkasi ontuu!
"Tämä kohu myös vaikeuttaa oikeasti
ahdisteltujen naisten asemaa."
Ei vaikeuta. Vaikeneminen vaikeuttaa
seksuaalisesti ahdisteltujen asemaa.
Siitä on apua, että julkisesti tuodaan
esille, että tällaista ei hyväksytä, ja
että on oikeus puhua siitä mitä on
tapahtunut, että kuka on tehnyt ja mitä.
Ahdistelijoita ei tarvitse suojella.
Rolle (10.2.2008 20.24)
"Ahdistelijoita ei tarvitse suojella."
Syytön, kunnes toisin...
Minne teiltä höyrypäisinä tähän
uponneilta on kadonnut oikeusvaltion
perustavinta laatua oleva periaate? Te
olette kääntäneet sen nurinniskoin. Tai
ette edes välitä syyttömäksi
todistamisestakaan, kyllähän
kalapuikkoviiksien pitää olla syyllisiä
kun nimettömänä niin väitetään!
Te tuette oikeutta teilata ihmisiä
julkisesti nimettömyyden suojasta! Entä
jos esim. 40% nimetyistä eivät ole
syyllistyneet poskelle suutelua
pahempaan, ja he ovat vain niitä
"kalapuikkoviiksiä", jotka jotkut ovat
ilkeyttään nimenneet kun ne ovat
"muutenkin niin inhottavia" rasvasine
vitseineen ja hienhajuineen ja
arvokonservatiiveina?
Mieti hetken, ennen kuin olet valmis
romuttamaan oikeusvaltion.
Oikeusvaltio? (10.2.2008 20.43)
Mielestäni mainitsemasi "Setä Arkadia"
kirjoittaa asiaa.
On täysin älytöntä, että joku (olipa se
sitten mies tai nainen) teilataan
julkisesti pelkästään _nimettömien
syytösten perusteella_.
Oikeusvaltiossa tällaisten syytösten
kohteena olevat henkilöt voivat
oikeutetusti vaatia korjausta tai
anteeksipyyntöä, tai jos muu ei auta,
asian selvittämistä oikeudessa.
Mihin jäi oikeusvaltion periaate: syytön
kunnes toisin todistetaan?
Kaikki selän takana juoruamiset ja
julkiset syyttelyt ovat oikeasti
väkivallan uhriksi joutuneiden ihmisten
ja oikeusvaltion pilkkaamista.
Ari Heikkinen (10.2.2008 21.27)
"Joka tapauksessa on vaikea uskoa, että
Helsingin Sanomat olisi julkaissut
juttunsa kevein perustein ilman
harkintaa. Kirjoituksen taustalla oli
käsittääkseni suuri joukko eduskunnan
nykyisten ja entisten työntekijöiden
haastatteluja."
Jyrkille vielä kommenttia ko.
lainauksesta:
Jos useita saman miehen
hyväksikäytetyksi joutuneita naisia
tulee esiin, niin tuossahan olisi
ainekset poliisitutkintaan ja
syytteeseen.
On täysin käsittämätöntä, että hyväksyt
julkisesti asitetyt nimettömät syytökset
vain olettamuksella: "Kirjoituksen
taustalla oli käsittääkseni suuri joukko
eduskunnan nykyisten ja entisten
työntekijöiden haastatteluja".
Uskottavuutesi oikeusvaltion,
sananvapauden ja yksityisyyden suojan
puolestapuhujana kyllä kärsii moisissta
kommenteista.
Lueskelin ihmisten eduskunnan häirintäkohusta kirjoittamia lastuja ja täytyy myöntää, että itsehillintä oli pettää pahasti. Pariin kertaan oli siinä ja siinä, etten paiskannut hiirtä suoraan näyttöruudulle.