Hyvät puoluevaltuuskunta
Lasten ja nuoren mielenterveys on ollut viime vuosina paljon esillä poliittisessa keskustelussa.
Ja hyvä niin. Mutta puheet, edes tämä puheenvuoro, eivät yksin riitä.
Jos maailmaa parannettaisiin pelkillä puheilla, lasten ja nuorten mielenterveysongelmat olisi hoidettu jo aikaa sitten.
Niin paljon aiheesta on keskusteltu, pidetty seminaareja, laadittu selvityksiä, kirjoitettu ohjelmia.
Ja aina on oltu liikuttavan yksimielisiä siitä, että asia on hyvin hyvin tärkeä. Että asialle pitää tehdä nopeasti jotain.
Mutta. Miksi ihmeessä esimerkiksi perheneuvolaan voi silti joutua jonottamaan jopa puolitoista vuotta? Siinä vaiheessa vahinko on jo tapahtunut! Lapsen akuutti ongelma on kroonistunut, mahdollisesti sairastuttanut myös muut perheenjäsenet.
¤ ¤ ¤
Jos maailma pelastuisi pelkällä rahalla, silloinkin lasten ja nuorten mielenterveys olisi nykyistä paremmalla tolalla. Vaikka käytettyjä summia voi syystä moittia liian pieniksi, viime vuosina lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin _on_ suunnattu aiempaa enemmän rahaa niin valtion kuin monien kuntienkin budjeteissa.
Mutta jos rahaa kerran on, miksi ihmeessä esimerkiksi hoitotakuu ei päde lasten ja nuorten psykiatriaan? Vuonna 2006 psykiatriseen hoitoon jonotti 600 lasta ja nuorta. 600.
Eikä hoitoon pääsystäkään ole paljon iloa, jos hoitotakuun täyttämiseen riittää lääkeresepti ja kuukauden päähän sovittu seuraava hoitokäynti.
Rahasta tämän ei luulisi olevan kiinni, sillä mielenterveysongelmien inhimillinen … ja taloudellinen hinta on valtava. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tällaiseen rahan … ja ihmisten tuhlaamiseen.
Olla sijoittamatta lasten ja nuorten ja heistä kasvavien aikuisten henkiseen hyvinvointiin.
Miksi lasten ja nuorten mielenterveysoireet sitten edelleen yleistyvät?
Tuoreen tutkimuksen mukaan kahdeksanvuotiaat tytöt käyttävät mielenterveyspalveluita nykyään neljä kertaa enemmän ja pojat kolme kertaa enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten. Kahdeksanvuotiaista pojista peräti 12 prosenttia on käyttänyt mielenterveyspalveluita. 12 prosenttia. Kahdeksanvuotiaista.
Sairasta tai vammaista lasta kotona hoitaville vanhemmille tarkoitetuista jo yli kolmannes maksetaan lapsen mielenterveyden häiriön takia, yhteensä 27 miljoonaa euroa vuodessa.
Itse asiassa, mielenterveyspalveluiden käytön kasvu ei ole pelkästään huono asia. Se kertoo myös siitä, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita on nykyään ylipäätään tarjolla, toisin kuin 1990-luvun lama-Suomessa.
Myös vanhempien asenteet ovat muuttuneet. Kaikki vanhemmat eivät enää niin helposti kiellä ajatusta, että heidän lapsellaan, sillä maailman rakkaimmalla, täydellisimmällä otuksella … voisi olla mielenterveysongelmia.
Asennekasvatusta toki edelleen tarvitaan. Siitä ei ole kuin pari vuotta, kun melkein tasavallan presidentti tv-haastattelussa totesi nykynuorten nyt vaan masentuvan kun eivät saa kaikkea mitä haluavat.
Mutta … on meillä vihreilläkin parantamisen varaa. Mielenterveyden keskusliiton mielenterveysbarometrissa 29% suomalaisista, lähes kolmannes … totesi, ettei halua mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen.
Vihreiden kannattajista samaa mieltä oli … 23%, melkein neljännes. Tässä vertailussa emme pärjänneet edes demareille!
Hyi meitä.
Kenenkähän naapuriin heidän mielestään olisi tarkoitus asuttaa esimerkiksi ne yli 110.000 suomalaista, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi.
# # #
Lasten ja nuorten hyvinvointi on yksi hallitusohjelman tärkeimmistä painopisteistä, ja hallitus onkin käynnistänyt "Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman". Nyt on vain meistä hallituspuolueista kiinni, minkä sisällön tämä politiikkaohjelma saa, ja konkretisoituuko se käytännön toimenpiteiksi. Vai onko tuloksena lisää paperia, raportteja, selvityksiä ja toimintaohjelmia.
En tarkoita, ettei niitä selvityksiäkin tarvittaisi. Niin käsittämättömältä kuin se saattaa kuulostaakin, meidän tietomme lasten ja nuorten arjesta nyky-Suomessa ovat varsin hateria. Politiikkaohjelman ansiosta nyt ollaankin keräämässä entistä tarkempaa tietoa lasten ja nuorten ja perheiden tilanteesta.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien taustalla vaikuttaa useita eri tekijöitä.
Yleensä esille nostetaan lapsiperheiden köyhtyminen ja syrjäytyminen, se vihreiden usein mainitsema lasten luokkayhteiskunta.
Ja kuten tunnettua, syrjäytyminen periytyy helposti yli sukupolvien.
Vihreiden tärkeimpiin tavoitteisiin hallitusneuvotteluissa kuului, että hallitus pysäyttää lapsiperheiden eriarvoistumisen. Viime vuosina nimenomaan lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt muita ihmisryhmiä nopeammin. Hallitusohjelmaneuvotteluissa … tässä tavoitteessa onnistuttiin.
Lapsiperheiden eriarvoistumisen pysäyttäminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että meillä ei todellakaan ole varaa hallitusohjelmassa sovittuja veronkevennyksiä suurempaan veroaleen. Toivottavasti myös lisäveroalea väläytellyt valtionvarainministeri Katainen ymmärtää, miten kallis inhimillinen … ja myös taloudellinen lasku näillä lisäveronkevennyksillä olisi.
Toisen ongelmallisen ryhmän muodostaa lasten luokkayhteiskunnan toinen ääri, niin sanottujen menestyvien perheiden lapset. Lapset, joiden vanhemmilla ei ole työkiireiltään aikaa lapsilleen. Tai sitten vanhempien arki-illat menevät pendelöidessä. Pitkät työmatkat ovat poissa perheeltä.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lapset, jotka syövät yhdessä perheen kanssa useita kertoja viikossa … kokeilevat harvemmin alkoholia, tupakkaa tai huumeita.
Niinpä. Tuoreen selvityksen mukaan yhdessä muun perheen kanssa useita kertoja viikossa syövien 15-vuotiaiden osuus on Suomessa alhaisempi kuin missään muussa OECD-maassa.
Kuinka moni esimerkiksi … teistä ehtii syödä lastensa kanssa muuten kuin viikonloppuisin? Vai oletteko te silloinkin jossain puoluevaltuuskunnan kokouksessa.
En väitä, että pelkät perheiden yhteiset ateriat ratkaisevat lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat, mutta jotain Suomen huono sijoitus OECD-vertailussa kertoo. Se kertoo siitä, että suomalaisten perheiden vuorokausirytmi on rikki. Päivässä ei yksinkertaisesti ole tilaa perheen yhteiselle ajalle.
Eikä kyse ole vain vanhempien kiireistä. Myös monen lapsen kalenteri on aivan liian täynnä. Monella lapsella ei ole arkipäivinä yhtään vapaata iltaa omaa aikaa.
Enemmän aikaa, vähemmän roinaa. Totisesti. Harvoin on vaalilause osunut paremmin maaliinsa, tiivistänyt yhteiskunnan ajankohtaisen haasteen.
Enemmän aikaa omalle elämälle, omalle perheelle, omille lapsille.
Osittaisen hoitorahan korottamiseen on sitouduttu hallitusohjelmassa, mutta se on vasta hyvä alku.
Me tarvitsemme uudentyyppistä osa-aikaista vanhempainvapaata: alle 13-vuotiaiden lasten vanhemmilla tulisi olla oikeus tehdä lyhennettyä työpäivää tai työviikkoa.
Mutta ne työajan lyhennykset tulisi jakaa vanhempien kesken tasan. Muuten riskinä on työmarkkinoiden jakautuminen naisten osa-aikaisiin ja miesten kokopäiväisiin työsuhteisiin.
Näinhän monessa maassa on käynyt.
Moni varmaan pitää ajatustani naurettavana ja mahdottomana, mutta niin pidettiin aikoinaan isyyslomaakin.
Sitten on kolmas ongelmien lähde. Päihteet.
Viime viikolla julkaistiin jälleen uusi tutkimus, jonka mukaan viina maistuu suomalaisille ennätystahtiin.
Viinan aiheuttamat haitat kasvavat samaa tahtia. Vanhempien alkoholiongelmat ja nuorten oma päihteiden käyttö lisäävät lasten ja nuorten psyykkisiä ongelmia.
Suomalaisista lapsista viidennes elää perheissä, joissa on päihdeongelmia.
Alkoholivero nousi vuoden alusta ja Vihreissä löytyy kannatusta myös alkoholiverojen noston jatkamiselle. Mutta pelkkä alkoholiverotuksen nostaminen ei riitä, jos emme pysty estämään jopa 10-vuotiaita lapsia saamasta pussikaljojaan.
Moni aikuinen, jolla on kaksoisdiagnoosi, mielenterveys- ja päihdeongelma, on aloittanut säännöllisen juomisen jo 70-80-luvulla,12-13-vuotiaana. Miltä tilanne mahtaa näyttää kun meidän lapsemme ovat 2030-luvulla nelikymppisiä.
Päihdekasvatus peruskoulu ala-asteella voi tuntua monesta liioittelulta. Valitettavasti yläasteella on monen lapsen kohdalla jo liian myöhäistä.
Mutta … minun on pakko kysyä, mistä ihmeestä nämä lapset oikein saavat pullonsa?
Tässä asiassa me olemme epäonnistuneet todella pahasti, ja jälki on sen mukaista.
# # #
Perheiden eriarvoistuminen, yhteisen ajan puute, päihteet. Siinä eräitä tekijöitä lasten ja nuorten pahoinvoinnin taustalla. Mutta mitä niille pitäisi tehdä?
Lapsiperheiden hyvinvoinnille ovat tärkeitä universaalit palvelut, jotka tavoittavat kaikki kansalaiset. Esimerkiksi neuvoloissa tavoitetaan kaikki perheet ja lapset, ja mahdolliset ongelmat voidaan havaita jo varhaisessa vaiheessa. Vanhemmat eivät välttämättä aina itse huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. Heillä kun on kokemusta vain yhdestä perheestä ja omista lapsista.
Terveydenhuolto tulee kunnissa resursoida niin, että neuvolakäynneillä jää aikaa myös lasten ja vanhempien henkiseen hyvinvointiin liittyvien asioiden käsittelyyn.
Uskon jokaisen vihreän kunnallisvaaliehdokkaan seisovan tämän tavoitteen takana.
Lapsiperheiden palvelujen järjestämisessä tavoitteena tulee olla hallitusohjelman mukaisesti perhekeskusmalli, jossa kaikki palvelut löytyvät saman katon alta.
Ja näissä perhekeskuksissa otetaan toivottavasti myös isät huomioon. Rosa Meriläinen käynnisti nettikolumnissaan keskustelun siitä, miten miehiä kohdellaan neuvoloissa usein joko perheensä statisteina tai ongelmina. Jos me haluamme sitouttaa isät pitämään vanhempainvapaansa ja osallistumaan lastenhoitoon, meidän on myös kohdeltava heitä tasavertaisina vanhempina.
# # #
Myös kouluissa on paljon tehtävissä. Hallitus on sitoutunut kehittämään kouluterveydenhuoltoa osana oppilashuollon kokonaisuutta. Hyvä niin. En kuitenkaan rajoittuisi oppilashuoltoon, vaan yhteistyötä kannattaa kehittää laajemmin; oppilashuollon, kunnan nuorisotyön, sosiaalityöntekijöiden ja kulttuuritoimen välillä. Tai kuten kunnallisvaaliohjelmaesityksessä todetaan: "vaikeuksissa olevan perheen kierteen katkaisu ajoissa vähentää myös paljon inhimillisiä kärsimyksiä".
Kouluterveydenhoidon merkitystä korostaa se, että tutkimusten mukaan lapset ja nuoret luottavat vaikeissa asioissa kouluterveydenhoitajiin enemmän kuin oikeastaan kehenkään muuhun. Kouluterveydenhoitajalle ja koulupsykologille kerrotaan asioista, joista ei vanhemmille voida puhua. Siksi kynnyksen kouluterveydenhoitajan vastaanotolle on oltava mahdollisimman matala, ja heitä on oltava riittävästi kaikilla kouluasteilla.
Olen aina ihmetellyt, miksi aikuisilla on lakisääteinen kattava työterveyshuolto, mutta koululaisten … työterveys voidaan jättää retuperälle. Esimerkiksi monen homekoulun tilanne on paljastunut vasta kun opettajien työterveyshuolto on kiinnittänyt huomiota opettajien sairasteluun. Siinä vaiheessa oppilaat ovat usein ehtineet kärsiä homehaitoista jo vuosia.
Lamavuosien säästöt kouluterveydenhoidosta olivat suuri virhe, joka tulee pikimmiten korjata. Toivonkin, että tämä vaatimus näkyy vihreiden kunnallisvaaliehdokkaiden vaaliteemoissa.
# # #
Valitettavasti pelkkä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy ei riitä. Emme koskaan tule elämään niin täydellisessä maailmassa, ettei yksikään pieni mieli järkkyisi. Siksi myös lasten ja nuorten psykiatriseen sairaanhoitoon tarvitaan voimavaroja, rahaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Molemmista on pulaa.
Kynnys hoitoon on aivan liian korkea. Lapsen täytyy voida todella huonosti päästäkseen hoitoon ilman ajanvarausta ja jonottamista. Psyyken sairaudet ovat siitä ikäviä, että hoitamattomina ne usein pahenevat, jopa kroonistuvat. Ja mitä pidempään lapsi joutuu odottamaan hoitoa, sitä intensiivisempää ja pidempää kestävää … ja kalliimpaa hoitoa hän todennäköisesti tarvitsee.
Suomalaista lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa leimaa sairaalakeskeisyys ja sairaalat puolestaan painottavat ympärivuorokautista osastohoitoa. Puhtaan sairaalahoidon ja puhtaan avohoidon välillä ei ole riittävästi vaihtoehtoja. Lasten ja nuorten psykiatriaan tarvitaankin lisää osapäiväisiä päivä- ja perheosastoja.
Meidän on kehitettävä kynnyksettömiä, potilaslähtöisiä mielenterveyspalveluita, psykiatrista päivystystä ja kotipalveluita. Usein mielenterveyspotilaan voimavarat ovat yksinkertaisesti niin loppu, että jo vastaanotolle lähteminen on ylivoimaisen raskasta. Ja tämä pätee usein myös mielenterveyspotilaan omaisiin.
Psyyken sairauksiin sairastuu tavalla tai toisella koko perhe. Etenkin lapsen mielen järkkyminen koskettaa syvästi myös muita perheenjäseniä. Ei ihme, että 38% mielenterveysongelmaisten läheisistä sairastuu depressioon.
Jos perheessä on mielenterveysongelmia, perheen lapset sairastuvat psyykkisesti 50% todennäköisyydellä.
Somaattisessa terveydenhoidossa näin ilmeistä riskiryhmää seurattaisiin ja seulottaisiin tiiviisti. Psykiatriassa ei. Tiedän perheitä, joissa tämä on johtanut lopulta siihen, että niin lapsi kuin isä ja äitikin ovat hoidossa, ja kaikkia hoidetaan erikseen eri yksiköissä. Aivan kuin saman perheen jäsenten psyykkisellä pahoinvoinnillaan ei olisi mitään yhteyttä toisiinsa.
Psykiatrian hoito-ohjeissa toki puhutaan kauniisti perheiden huomioon ottamisesta, mutta jos vakansseista on suuri osa täyttämättä, perheet unohdetaan ensimmäiseksi. Myös asenteissa on parantamisen varaa.
Joskus vanhempien … sekaantumista … oman lapsensa psykiatriseen hoitoon on jopa paheksuttu.
Meidän on luotava vakiintuneet toimintamallit siihen, miten koko perheen hyvinvointia tarkastellaan perheenjäsenen, etenkin lapsen tai nuoren mielenterveys- tai päihdehoitojen yhteydessä. Potilaan toipumiselle ja kuntoutumiselle ei varmasti ole hyväksi, jos hänen perheensäkin sairastuu.
Meidän on taattava myös näiden toimintamallien vaatimat resurssit. Uskon kuitenkin vakaasti, että tämäkin sijoitus maksaisi itsensä pian takaisin.
Kyse ei ole pelkästään rahan puutteesta, vaan myös tavasta järjestää palvelut. Tällä hetkellä hoito on pahasti hajallaan. Koulujen oppilashuolto, perheneuvolat, päihdehuolto, terveyskeskukset ja psykiatrinen erikoissairaanhoito eivät kohtaa. Järjestelmän raoista mahtuu putoamaan, etenkin jos potilaalla ei ole voimia ottaa selvää palveluiden rakenteellisista kiemuroista.
Hoito- ja tukipalveluiden on lähdettävä potilaiden tarpeista, ei hallinnon rakenteista. Mitä mieltä on katkaista lapsen hoitosuhde ja aloittaa uusi uudessa hoitopaikassa, kun lapsi täyttää 13 vuotta ja siirtyy lastenpsykiatriasta nuorisopsykiatriaan?
Sama toistuu kun lapsi täyttää 18 vuotta ja siirtyy nuorisopsykiatriasta aikuispsykiatriaan. Vuosien pitkä työ valuu hukkaan, kun suunnitelmallinen tuettu asuminen nuorisopsykiatrisessa sairaalassa vaihtuu 18-vuotispäivänä pallotteluun aikuisten sairaalan osastolta toiselle.
Myös hoidon seurantaa tulee kehittää. Esimerkiksi psyyken lääkkeiden käytössä on suuria alueellisia eroja. Miksi lasten ja nuorten psykiatrian hoitokäytännöt ja lääkitykset ovat niin erilaisia eri puolilla maata? Kukaan ei tiedä.
# # #
Hakusanalla ”mielenterveys” löytyy suomalaisia blogeja listaavasta Blogilista.fi -palvelusta 104 blogia. Hakusanoilla, masennus, anoreksia, ahdistus, bipolaarinen, mielenterveysongelma … luettavaa löytyy lisää.
Osa näistä blogeista on todella raskasta luettavaa. Nuoret ja aikuiset kirjoittajat kertovat väsymyksestään, syömishäiriöistään, raivokohtauksistaan, psykooseistaan, maniastaan, perhekriiseistään … ja yleisestä epätoivostaan. Lääkityksistä ja hoidoista kerrotaan myös - hyviä ja huonoja kokemuksia. Joskus joku kertoo merkinnän jäävän viimeiseksi. … Mutta palaa kuitenkin … yleensä parin päivän kuluttua linjoille.
Mielenterveysongelmaisten kirjoittajien blogeissaan kuvaama todellisuus ja poliittisen retoriikan todellisuus ovat kaukana toisistaan.
Me poliitikot rakastamme tilastoja ja taulukoita. 110.000 ihmistä sinne, 4 miljoonaa euroa tänne. Ja ovathan ne tilastot hyviä työkaluja, mutta samalla ihminen tilastojen takana unohtuu. Siksi kannattaa lukea tilastojen lisäksi myös näitä ihmisten omia kertomuksia … heidän omasta elämästään niin kuin he itse sen kokevat.
Me emme saa unohtaa, että lapsen tai nuoren mielenterveyden järkkyessä on aina kyse pienen ihmisen, ja hänen läheistensä elämän suuresta tragediasta.
