Suomalainen kolmipuoluejärjestelmä on varsin erikoinen systeemi. Tai onhan meillä pari keskisuurta ja pari pientä puoluetta isosten peesissä, mutta käytännössä kolme suurta, keskusta, kokoomus ja SDP muodostavat järjestelmän ytimen.
Monipuoluejärjestelmät ovat maailmalla usein varsin epävakaita, mutta Suomessa puolueiden kannatukset muuttuvat verkkaisesti.
Kolmipuoluejärjestelmän ansiosta Suomen politiikka on hyvin vakaata ja ennustettavaa … ja tylsää. Hallituksen muodostaminen ei onnistu ilman, että kolmesta suuresta kaksi on hallituksessa mukana. Ja pari pienempää puoluetta päälle. Vähintään puolet hallituspuolueista siis jatkaa hallituksessa vaalien jälkeen, oli vaalitulos mikä tahansa!
Toisin kuin kaksipuoluejärjestelmissä, vaalit eivät siis Suomessa muuta radikaalisti hallituksen politiikkaa. Nyanssit voivat toki muuttua, mutta suuret linjat eivät. Hallitusohjelma on aina kompromissi, jonka _kaikki_ hallituspuolueet voivat hyväksyä. Myös ne hallituspuolueet, jotka olivat edellisessä hallituksessa … samoin ne hallituspuolueet, jotka ovat mukana seuraavassa hallituksessa.
Siksi suomalainen politiikka on niin turhauttavan tylsää. Eihän meillä saada eduskunnassa edes nyrkkitappeluita aikaiseksi kuten Etelä-Euroopan sivistysvaltioissa.
Ei ihme, etteivät suomalaiset jaksa kiinnostua politiikasta edes äänestämisen vertaa. Ehkä meilläkin pitäisi jakaa edustajille hammassuojat istuntojen ajaksi. Voisivat TV:n kyselytuntilähetyksetkin alkaa kiinnostaa kansalaisia.
On tuossa kaksipuoluejärjestelmässäkin
omat huonot puolensa: tulee helposti
tilanteita, joissa on vaikea suostua
äänestämään kumpaakaan. USA:ssa tätä
jopa suositaan: ei niinkään yritetä
houkutella äänestäjiä vaan pyritään
tekemään mahdottomaksi vastapuolen
äänestäminen (homoliitot, aborttioikeus,
verot, Irak). Suomessa sentään on
vaihtoehtoja, joilla on merkitystä
(vaikutusvaltaa eduskunnassa, tai jopa
hallituspuolueena).
Suomenkin järjestelmälle lienisi eduksi,
jos Kepu kehittyisi entisestään selkeän
maalais-konservatiivipuolueen ja
Kokoomus kaupunkilais-liberaalipuolueen
suuntaan. Käytännössä tämä on
nykyinenkin tilanne, mutta poikkeukset
tekevät asiasta sekavan. Puoluesihteeri
Korhonen esimerkiksi edustaa Kepun
maalaiskonservatiiveja, mutta Vanhanen
liberaaleja. Kokoomuksesta taas löytyy
myös maaseudun konservatiiveja.
Miksi sitten suuret porvaripuolueet
eivät ole kehittyneet näin?
Historiallisista syistä: Kepu on
maaseudun (maakuntien) puolue ja
Kokoomus kaupunkien (etelän). Tämä jakaa
näköjään porvarit tehokkaammin kuin
konservatiivisuus/liberaalisuus.
No, ei USA:ssakaan jako liberaalien ja
konservatiivien välillä ole sama kuin
jako demokraattien ja republikaanien
välillä.
Iiro (25.2.2008 10.23)
En ottanut kantaa, olisiko
kaksipuoluejärjestelmä meikäläistä
parempi ... pikemminkin päinvastoin.
Meillä vaan välillä unohdetaan, miten
erikoinen ... ja monessa suhteessa ihan
mukiinmenevä tämä tylsä systeemi on.
Vanha kiinalainen _kirous_ toteaakin
"elä mielenkiintoisina aikoina", ja se
pätee myös politiikkaan.
Jyrki J.J. Kasvi (25.2.2008 11.25)
Jep. Suomen systeemi on hyvä, mutta
uneksin haikeasti ajatuksesta, että
voisi antaa negatiivisen äänen jollekin
ehdokkaalle (ja samalla tavalla tietysti
Suomen äänestyssysteemin kautta osittain
puolueen muille jäsenille).
Äänestän toki itse auttaakseni tiettyjen
hyvien tyyppien pääsyä eduskuntaan,
mutta jos vain olisi mitenkään
mahdollista antaa esim. tietylle
sensuuriministerille tai eräälle
liitosta toiseen kulkevalle
levy-yhtiöiden ystävälle, tekisin sen
varmasti.
Nykyään jos oma ehdokas ei pääse
eduskuntaan, ääni menee hukkaan. Suomen
äänestyssysteemissä on sentään se, että
osa äänestä jakautuu muille mutta se on
vain rajallinen etu. Esimerkiksi
vihreillä on edustajia joita kannatan ja
sellaisia joita en.
Mutta negatiivisissa äänissä tietäisi
aivan varmasti, että vaikka äänestetty
ehdokas pääsisi läpi, matalat äänet
edesauttaisivat sitä ettei hän saisi
niin isoja salkkuja kannettavakseen...
Vaan turhaan uneksin, tuskinpa tälläistä
systeemiä Suomeen koskaan tulee.
Lentävä Heppa (25.2.2008 14.15)
"jos vain olisi mitenkään
mahdollista antaa esim. tietylle
sensuuriministerille tai eräälle
liitosta toiseen kulkevalle
levy-yhtiöiden ystävälle, tekisin sen
varmasti. "
Tuolta jäi hyvin tärkeä "antaa
_negatiivinen ääni_" välistä. :(
Lentävä Heppa (25.2.2008 14.16)
Itsehän olen useinkin unelmoinut
selkeästä kaksipuoluejärjestelmästä
Suomessa. Ilman sen suurempia
tunteenpurkauksia asian puolesta tai
vastaan, olen toisinaan katsellut
Englannin parlamentin väittelyitä
kateellisena. Tunnustan siis joskus
seuranneeni myös eduskunnan istuntoja.
Aiemmassa kommentissa mainittuja
negatiivisia ääniä en ymmärrä lainkaan.
Jos ei ole mitään positiivista
sanottavaa, kannattaako sitä pahaa
oloaan muille jakaa.
seti (25.2.2008 15.04)
Kaksipuoluejärjestelmän ongelmana on se,
että maailma ei ole mustavalkoinen.
Molemmissa puolueissa on asenteita ja
mielipiteitä, jotka eivät vastaa
äänestäjän toiveita - puhumattakaan
siitä ikävästä mahdollisuudesta, että
puolueet ovatkin jostain asiasta samaa
mieltä. Turha puhua mistään
mandaatista.
Ei tämä kolmipuoluejärjestelmäkään
oikein toimi. Periaatteessa samat viat.
Ja demareistakin tullut oikeistopuolue
(vrt. new labour) eli vasemmalle
kallellaan olevalle ei oikein ole
vaihtoehtoja. Pitäisi saada järjestelmä,
joka jakaa poliittisen kentän sellaisiin
riittävän pieniin puolueisiin, joista
suurin osa kansasta löytäisi ns. omansa
eli voisi melko varauksettomasti tukea
sen tavoitetta ja toimia sen
saavuttamiseksi koko vaalikauden ajan.
Näiden siis pitäisi olla ja pysyä
riittävän pieninä, että puolueen
sisäiset mielipide-erot olisivat pieniä
ja ettei nykyisenkaltaista dominanssia
pääsisi syntymään. Nykyään olettaisin
kolmea suurta äänestettävän pääosin vain
siksi, ettei haluta "lahjoittaa"
vaalivoittoa muille puolueille tai koska
katsotaan vain näiden olevan ns. oikeita
puolueita.
Pitäisi myös olla joku järjestelmä,
jolla estetään vain nimellisesti
erilliset puolueet.
- (25.2.2008 16.25)
Aiemman kommentoijan 'tarpeeksi pieniin'
puoluesiin viitaten, esittäisin eriävän
mielipiteeni.
Ymmärrän kuvitellakseni kirjoittajan
tarkoittaman ajatuksen, mutta epäilen
että se johtaisi ajanmittaan yksilötason
puolueisiin. Epäilen ettei ole olemassa
niin pientä puoluetta, joka vastaisi
täysin omia henkilökohtaisia
intressejä.
En kuitenkaan väitä että
kaksipuoluejärjestelmä olisi
automaattisesti sen parempi. Itselleni
vain on ollut helppoa löytää ehdokas
nykysysteemissä, enkä näe estettä
sellaisen löytämiselle
kaksipuoluejärjestelmässäkään.
Luonnollisestikaan en odota kyseisen
ehdokkaan edustavan kaikilta osin omia
mieltymyksiäni, mutta tässä juuri
piileekin oman ehdokkaan hakemisen
viehätys. Joudun tekemään kompromissejä,
ja arvioimaan omaa arvomaailmaani.
seti (25.2.2008 18.06)
"Toisin kuin kaksipuoluejärjestelmissä,
vaalit eivät siis Suomessa muuta
radikaalisti hallituksen politiikkaa."
Jos Suomessa olisi
kaksipuoluejärjestelmä, niin vaarana
olisi se, että yksi puolue pitkän ajan
kuluessa saavuttaisi ylivertaisen aseman
toiseen puolueeseen. Pääsisi
miehittämään virkamieskoneiston omilla
jäsenillään. Siis Suomen oloisssa voisi
käydä näin. USA on aivan toinen tapaus
missä "oikeat" perinteet ovat
kohdallaan. Paitsi mitä nyt on ollut
viimeaikoinan presidentteinä isä ja
poika, että nyt pyrkii presidentiksi
entisen presidentin puoliso.
Olisi tässä poliittisten virkojen
periytymisessa Suomessakin jotain
pohdittavaa, kuten myöskin pohdittavaa
entisten vaikutusvaltaisten
poliitikoiden perillisten menestymisessä
virallisissa vaaleissa.
Pena (25.2.2008 20.40)
"Epäilen ettei ole olemassa
niin pientä puoluetta, joka vastaisi
täysin omia henkilökohtaisia
intressejä."
Ei tietenkään pitäisi olla mitään täysin
sopivaa nimikkopuoluetta - varsinkaan
koko elämän kestävää. Tämä on tärkeää jo
ihan demokratian toimimisen kannalta.
Olisi kuitenkin huomattavasti parempi
olla pieniä puolueita, jotka sitten
voisivat tehdä ketteriäkin käännöksiä
(siis esim. painotusten suhteen, ei
äänestäjiä huijaavia takinkääntöjä),
kuin nykyisiä mammutteja (tai
dinosauruksia), jossa yhden puolueen
sisällä on lähes täyden spektrin hajonta
asiassa kuin asiassa. Nykyään ei kannata
äänestää henkilöä ellei se ole ns.
parhaasta puolueesta, sillä ääni menee
myös puoluetovereille, jotka ajattelevat
suuresta osasta itselle tärkeistä
asioista täysin eri tavalla.
Mitä tarkoitat "yksilötason puolueilla"?
Yksi henkilö/puolueko? Ei tulisi
toteutumaan, sillä äänestyksissä n+1
valittua on kuitenkin parempi kuin n.
Sopivilla rajoituksilla esim.
rahoituksen suhteen saisi määriteltyä
jonkin käytännön ylärajan suuruudelle
(lisäpaikan tullessa liian kalliiksi tai
epävarmaksi).
Lisäksi puolueet voisivat tehdä
painokkaampia kannanottoja ketään
suututtamattomien ympäripyöreyksien
sijaan, koska potentiaalisia
hallituskumppaneita olisi useampia.
Vai tarkoititko juuri tuota mitä yritin
yllä selittää? Että olisi paremmin
sopivia vaihtoehtoja? Eikö vaihtoehtojen
tarkentuminen juuri olisi hyvä asia?
En toki pysty sanomaan sen olevan
käytännössä läheskään täysin
toteutettavissa, mutta luulisin
pyrkimysten olevan kannatettavia.
- (26.2.2008 00.43)
Ihan sama kuinka monipuoluejärjestelmä
on käytössä ellei nyt saada NOPEASTI
lopetettua tuota sensurointijärjestelmää
ja kohdistettua toimenpiteitä oikein
asiassa, johon sensurointijärjestelmä
perustettiin.
Toiseksi poliittisen järjestelmän
väärinkäyttö (lobbaus, salainen
tukirahoitus) ja halventaminen
(polittrukki ministerit) on korjattava
yhtä nopeasti. Tähän on pystyttävä sekä
kansan mielipiteen ilmaisulla että
kansanedustuslaitoksen itsesääntelyllä.
Kertaan vielä: Perustuslaista,
perustuslakivaliokunnista ja muista
lainsäädännön ammattilaisista/vartioista
huolimatta meille on onnistuttu luomaan
sensuurijärjestelmä! Toiseksi meillä on
jälleen ministerinä henkilö, joka jo
kerran on joutunut eroamaan toimiensa
johdosta! Kansalaiset varmasti
äänestivät nykyisen ministerin
Eduskuntaan, mutta puoluejärjestelmä
nosti hänet jälleen ministeriksi.
Nämä, jos mitkä, ovat oikeuksiamme ja
yhteiskuntaamme halveksuvia toimia.
Suvi Linden (ja todennäköisesti Jan
Vapaavuori) ovat tämän päivän
polittrukkeja, joiden todelliset
vaikuttimet ja taustat ovat minusta
vähintään epäilyttävät. Suvi Lindenistä
ei ole enää epäselvyyttä. Jan
Vapaavuorea voi kutsua yhtä hyvin
siltarumpupoliitikoksi kuin monia
muitakin poliitikkoja isketään
päivittäin tällä leimakirveellä.
Edellisen Eduskunnan aikaan
tekijänoikeuslakiasiassa
omistajaintressitahojen toimesta
käveltiin yli mennentullen.
Mielestäni sensuurijärjestelmän myötä
meillä ei ole jäljellä kuin luulo, että
olemme isäntiä ja emäntiä omassa
talossa.
Erkki espoolainen (26.2.2008 00.53)
Miten olisi blogientry 4.3.
mielenosoituksesta, jonne bloginpitäjä
itsekin on tulossa puhumaan? Luultavasti
kovin heikoksi jää osallistuminen (olen
onnessani jos päästään kolminumeroisiin
lukuihin) ja ei siis mitään oikeaa ehkä
aikaan saada, mutta lisäjulkisuus
asialle olisi aina plussaa.
Vähän kyllä harmittaa ko.
mielenosoituksen organisointi osin, kun
aiheesta tiedotetaan 10 päivää
etukäteen, en itsekään asiaa
aktiivisesti seuraavana tietäisi ilman
Pikkaraisen blogia ja vieläpä koko juttu
on arkipäivänä aikana josta täytyi
itsekin anoa päivä töistä vapaaksi
osallistuakseni. :
Lentävä Heppa (26.2.2008 13.39)
Lentävä Heppa, täysin mahdotontahan
miekkarin osallistujamäärää on arvioida
etukäteen. Muttei missään nimessä
kannata sen perusteella mitata asianne
kannatusta, vaan voihan sitä toimia
aktiivisesti tässä odotellessakin.
Yksi keino on laittaa asiallinen postaus
tänne, kuten teitkin.
nimim.
Toivottavasti ei sada
seti (26.2.2008 23.02)
Nykyisessä puoluejärjestelmässä on
automaattinen oletus, että jos kannattaa
jotain puolueen yksilöjäsentä, voidaan
ääni tarvittaessa käyttää myös muiden
puoluejäsenten (tai vaaliliittojen)
hyväksi.
STV-vaalitavassa äänestäjät voisivat
itse päättää kannattavatko koko
puoluetta vai yksittäisiä edustajia,
sekä missä paremmuusjärjestyksessä. Ääni
tulisi käytettyä vain kerran mutta vain
niihin tarkoituksiin joihin äänestäjä on
sen valtuuttanut.
Tämän vaalitavan käyttö tosin vaatisi
kehittyneemmän ääntenlaskutavan,
käytännössä luultavasti tietokoneistetun
äänestyksen. Sitä taas en kannata kunnes
on pitävästi osoitettu että
luottamuksellisuus, seurattavuus ja
tulosten virheettömyys pysyvät vähintään
nykyisellä tasolla. Ilman
paperivarmenteita joista laskut voidaan
tarvittaessa varmistaa tuota on hankala
tehdä.
Joni Nevalainen (27.2.2008 13.03)
"Tämän vaalitavan käyttö tosin vaatisi
kehittyneemmän ääntenlaskutavan,
käytännössä luultavasti
tietokoneistetun
äänestyksen."
Yritäpä uudestaan. Ei se tarvitse kuin
tietokoneistetun laskennan, jota nytkin
varmasti käytetään (D'Hondt:kaan ei
oikein luonnistu sormin). Äänet
voitaisiin kuitenkin antaa ja laskea
paperilapuilla kuten ennenkin. Tämä
tulos voitaisiin julkaista. Tulos olisi
myös varmennettavissa kuten ennenkin.
"STV-vaalitavassa äänestäjät voisivat
itse päättää kannattavatko koko
puoluetta vai yksittäisiä edustajia,
sekä missä paremmuusjärjestyksessä."
Suuria sanoja. Vaalitavassa saa äänestää
yhtä henkilöä ja toista varalle. Ei tuo
oikein vastaa kuvaustasi. Sellainen
vaalitapa, jossa olisi enemmän ääniä eri
painoilla ja joita ei voisi antaa
samalle henkilölle ja joista voisi
vaikka kaikki jättää antamatta, vastaisi
ehkä kuvaustasi paremmin. Tosin puolueen
äänestäminen olisi silti hieman
heikoissa kantimissa.
STV:ssä on ikävää se, että siinä
päädytään laskemaan suuriosoittajaisilla
murtoluvuilla ja pyöristykset pitää
tehdä oikein. Lisäksi laskennassa on
monta iteraatiota, joten paitsi, että
mahdolliset virheet kumuloituvat,
tulosta on ikävä muiden tarkistaa. Yhden
iteraation systeemi olisi helpommin
tarkistettavissa.
- (27.2.2008 16.29)
"Suuria sanoja. Vaalitavassa saa
äänestää
yhtä henkilöä ja toista varalle. Ei tuo
oikein vastaa kuvaustasi."
Ah. Anteeksi. Vastaa kyllä kuvausta.
Jäin vain miettimään sellaista, että
saattaisi olla hienoa voida asettaa myös
osittainen puolueen sisäinen järjestys
ilman, että tuki vedettäisiin pois
muilta puolueen jäseniltä tai että se
olisi älyttömän työlästä.
