Pilakuvien seuraaminen on paras tai ainakin hauskin tapa tunnustella yhteiskunnan pulssia, ja Editorial Cartoons of the Day kokoaa yhteen hyvän valikoiman amerikkalaisia pilakuvia.
Kävin joku viikko sitten pitämässä juhlapuheen lapsuudenkuntani Pyhtään uuden koulun vihkiäisissä. Ohjelmaan kuului puheiden, kahvitusten ja museopianon pahoinpitelyn lisäksi kierros uudenkarheissa luokkatiloissa.
Vanhasta koulusta tuttuja pitkiä pimeitä käytäviä ja ”rauhoittavan” myrkynvihreitä seiniä (sitä kaameaa väriä tosiaan perusteltiin psykologialla) oli turha etsiä. Erityisen iloinen olin siitä, että oppilaat oli otettu mukaan valitsemaan uusia tuoleja ja pulpetteja. Hehän niissä päivät pitkät istuvat! Myös opettajia oli ajateltu, sillä monessa luokassa oli käytössä perinteisiä pulpetteja korkeammat pöydät, jotta opettajat eivät joudu kumartumaan niin alas oppilaita neuvoessaan.
Mutta mutta, miksi koululaisten pulpettien tuoleissa ei voi olla pehmusteita ja säätöjä kuten opettajien tuoleissa on? Jos opettajat pistettäisiin Suomen kouluissa istumaan samanlaisiin tuoleihin oppilaiden kanssa, työterveysviranomaiset älähtäisivät heti.
Lapsen ja nuoren selkä kasvaa ja kehittyy; Eikö tuolin ergonomia olisi nimenomaan lapsen terveydelle tärkeää? Etenkin säädettävyys lapsen jatkuvasti muuttuvien mittojen mukaan. Tai sitten pulpetteja tulisi olla tarjolla eri kokoja. Kaikki lapset kun eivät kasva samaa tahtia.
Oma kasvupyrähdykseni ajoittui vuosia normaalia aiemmin, ja vaikka tuoli oli monta numeroa liian pieni, se ei helpottanut jalkojen survomista yhtä pienen pulpetin alle yhtään. Normaalissa istuma-asennossa pulpetti olisi noussut polvien varassa ilmaan!
Aina välillä kuulee narinaa siitä, miksi nuoret eivät istu suorassa. Heidät on opetettu omituisiin asentoihin koulussa! Muuten ei kaikkiin pulpetteihin yksinkertaisesti mahdu. Ja koittakaapas istua kovalla penkillä samassa asennossa tunti yhteen menoon. Vartin päästä alkavat pakarat kummasti puutua ja kiemurtelu alkaa.
No, kai se tulisi liian kalliiksi suomalaisille veronmaksajille, hankkia meidän lapsillemme kunnon tuolit.
Ehdottomasti. Muistan yhä itse miten
peruskoulussa pupletit olivat aivan
liian matalia ja jouduin olemaan kauhean
surkeissa asennoissa.
Toinen yhä kamala asia on kouluruoan
laatu. Meillä eivät esim. ala-asteella
opettajat itse syöneet sitä vaan ottivat
eväät mukaan tai kävivät muualla
syömässä.
Syy näihin lienee ihmisille luontaisessa
"Ei muilla/enää oo yhtä kamalaa kuin
mulla" -ajatusmallissa. Kouluruoasta kun
on puhe niin vanhempani ovat aina olleet
"Joo, mutta ei se enää sentään yhtä
huonoa ole kuin meidän lapsuutemme
kumiperunat. :)"
Aha, no oikein kiva. Voisitte itse mennä
maistamaan ellei ruoka & maito
vakituisesti loppuisi kesken
ala-asteeltani. 6-luokkalaisille pojille
ei muutenkaan sovi jotkut max 2 tai max
3 lihapullan rajat.
Tämä oli yhä tilanne ainakin kun
kolmisen vuotta sitten kävin vanhalla
ala-asteellani vilkaisemassa ja tuskinpa
siitä mihinkään ainakaan parantuneet.
Mutta miksi noihin puuttua, opettajat
sanovat vanhempainilloissa että kaikki
on hyvin, ei tule edes mieleen kysyä
omalta lapselta kouluruoan tasosta tai
pulpettien mukavuudesta.
Ja jos lapset itse valittavat niin
"Hehe. Ainahan noista lapset on
valitelleet. Ja ei asiat kuitenkaan oo
enää yhtä pahasti kuin MEIDÄN
lapsuudessame."
Lentävä Heppa (31.3.2008 10.59)
Kouluruoasta on pakko sanoa, että
ainakin minun lapsuudessani se oli
_hyvää_. Miten kasvava lapsi selviää
nykyisessä _rikkaassa_ Suomessa jollain
max kolme lihapullaa per kita
-annoksella, kun 1970-luvun
lama-Suomessa järjestettiin syömäkisoja
siitä, kuka jaksaa syödä lihapullia
eniten. Oma enkkani taisi lähennellä
kahtakymmentä. Ja ne lihapullat oli
tehty käsityönä oman koulun keittiössä.
Jyrki J.J. Kasvi (31.3.2008 12.30)
Ja kun sama jatkuu vielä yliopistossakin
(pienin parannuksin toki) ja varmaan
muissakin jatko-opinnoissa, niin ei ole
mikään ihme että suomalaisten selät ovat
ihan rikki jo työuran alkupuolella.
Kunnon tuoliin kun pääsee vasta töissä.
JuP (31.3.2008 14.01)
Juu, minunkin kohdallani ylä-asteelle
siirtyessä paranivat asiat ja
kauppikseen (AMICAn ruoat) mennessä ehkä
vähän lisää ajoittaisia poikkeuksia
lukuunottamatta. Eli aivan varmasti
voivat monet sanoa "ei minulla vain ole
ongelmaa", mutta siitä näkeekin, että
taso vaihtelee paljon ja joissain
paikoissa ihan hyvää, toisissa ihan
kuraa...
Näin parannusehdotuksena (jonka olen
joskus maininnutkin) blogientryihisi
olisi muuten että jos silloin tällöin
kertoisit myös mitä asioille voi tehdä.
Otetaanpa esimerkiksi tämä pulpettiasia.
Jos nyt kokisin että tämä on minulle
sydämenasia ja haluaisin vaikuttaa
siihen, mitä tehdä? Ei hajuakaan. Kaipa
noiden ostoille vaatimukset jotkut
virkamiehet jossain säätävät? Niille
voisi ehkä mailata jos ne saisi selville
jostain, mutta sitten pitäisi varmaan
kouluillekin tätä varten budjetoida
lisää rahaakin... Siihen onkin vähän
haastavampaa vaikuttaa.
Vai onko tämä joku suoraan
kansanedustajatason juttu? Toivottavasti
ei, sillä jos kaikista pikkujutuista
(onhan tämä tärkeä mutta ikävä kyllä kun
on kaikkea muutakin tärkeää aina
Tiibetistä muihin sanavapausasioihin,
valtayleisön mielestä tälläinen on
varmastikin "Taas ne vihreät nipottavat
kaikista pikkuasioista kun oikeitakin
asioita olisi" -tyylistä.) Ja jos tämä
on edustajatason asia, pitäisikö meilata
kansanedustajalleni? Tuskin sinulle
meili auttaa enää kauheasti. :D
Ja tämä johtaa sitten kaikkiin
blogikommentteihin "No tee sää jotain",
koska ei meillä muilla ole hajuakaan
mitä pitäisi tehdä tai miten. Ehkei
sinullakaan, mutta jos avustajasi eivät
ole ylikiireisiä, heillä voisi olla
aikaa ottaa selvää...
Eli pointtina siis... Aika monetkin
entryt ihan vain muistuttamassa meitä
millaisiin kaikkiin pikkuasioihin
tarvitaan lisää rahaa ihan koulutuksessa
yms. ovat okei, mutta jos saisit aina
välillä johonkin entryyn mukaan
lausahduksen siitä mistä pitäisi lähteä
liikkeelle jos haluaisi oikeasti
vaikuttaakin johonkin blogin asioista
tai edes tuoda asiasta päättäville
mielipiteensä julki, se olisi oikein
kiva lisä.
Toki tuo on haastava tehdä sillä "Jos
asia teitä kiinnostaa, mailatkaa tuonne"
ei ihan toimi kun luultavasti
lukijakuntaa tarpeeksi, että se olisi
vähän turhan masinointia... En osaa
itsekään sanoa miten tuollaista
toteuttaa.
Lentävä Heppa (31.3.2008 15.24)
Minun peruskoulussani oli säädettävät
pulpetit. Siis sellaiset, joiden
korkeutta sai säätää. Oppilaat eivät
saaneet itse sitä tehdä, mutta pyynnöstä
se kyllä onnistui. Luokissa oli
muutenkin oletuksena eri korkeuksille
säädettyjä pulpetteja, niin että kukin
sai valita itselleen sopivimman. Tuolit
olivat niitä perinteisiä muovisia
Isku-tuoleja, mutta niitäkin oli onneksi
tyrkyllä kolmea eri korkeutta.
En oikeastaan mieltänyt niitä muovisia
tuoleja erityisen epämukaviksi. Tai no,
miten sen nyt ottaa; eiväthän ne mitään
mukavuuden riemuvoittoja olleet
verrattuna esimerkiksi kotisohvaan,
mutta helposti niissä istui
tuplatunnitkin (2 x 45 min.). Suurimman
epämukavuuden aiheutti se, jos erehtyi
laittamaan jalkaan tekokuituhousut.
Muovituolilla istuessa ne hiostivat
todella pahasti. Muuten niissä
muovituoleissa istui kyllä mukavammin
kuin esimerkiksi käytävien
puupenkeillä.
Samanlaiset muovituolit ja säädettävät
pulpetit on nykyisessä lukiossanikin.
Tuolejakin on eri korkuisia, kun vaan
älyää pyytää. Pyysin itse viime viikolla
ylioppilaskokeessa korkeampaa tuolia ja
matalampaa pulpettia, eikä niiden
hankkiminen tuottanut valvojille juuri
tuskaa.
Varmasti monessakin muussa koulussa voi
vaikuttaa pulpetin ja tuolin korkeuteen,
kun sitä vain osaa vaatia. En jaksa
uskoa, että koko Suomessa olisi vain
kaksi koulua, joissa olisi näitä
perinteisiä, säädettäviä kalusteita.
Oikean korkuisina ne muoviset
Isku-tuolitkin ovat ihan toimivia
istumapaikkoja - liian matalina taas
kauheita.
Kouluruoka taas on asia erikseen.
Muistan hyvin, ettei nälkä lähtenyt
näillä "kaksi kalapuikkoa per oppilas"
-rajoituksilla. Ja koulun vedessä oli
hiekanjyviä. Niin, ja löysin kerran
salaatista etanan, nam nam. Jostain
syystä keittiön väki käytti
hirvittävästi suolaa etenkin riisin
kanssa, niin ettei sitä voinut syödä
Koistisen labradorinnoutajakaan. Koulun
riisi ajoi monet peruskoululaiset
näkkileipädieetille. Sitten valitettiin,
kun kunnon ruoka ei kelvannut. Ja
mikäköhän siinäkin oli, että koulun
"keitetyt" perunat olivat aina yhtä
kovia kuin raaka porkkana...
Sonja Valkeinen (31.3.2008 16.03)
"Pegasus" on ihan oikeassa eli ei riitä
vaan todeta, että tarttis tehdä.
Jotain.
Koulutuoleissa on käsittääkseni kyse
totutusta tavasta toimia -
pulpettituolit ovat aina olleet jne.
Eli nyt tarvittaisiin jokin rohkea
kunta, joka näyttäisi mallia muille ja
investoisi lastensa selkiin. Ja siinä
ovat paikalliset kuntapoliitikot
avainasemassa.
Se miksi rikkaassa Suomessa ei nykyään
ole varaa siihen mihin köyhässä Suomessa
30 vuotta sitten, se on mutkikkaampi
juttu eli n.s Baumolin tauti, johon
palaan myöhemmin.
Pulpetteja ja tuoleja muistaakseni
omassa koulussani oli kolmea eri kokoa.
Periaatteessa sai siis valita.
Käytännössä kai ei oikein. En tiedä
halusiko edes joku.
Säädettävissä tavaroissa on yleensä se
ongelma, etteivät ne oikein kestä,
mikäli niitä jatkuvasti räplätään. Ja
säätäminenkin vie aikaa opiskelulta (tai
"palautumiselta").
(31.3.2008 18.44)
Mutta mutta, miksi opettajien tuolit
ovat pehmustetut? Saanlaiset puupallit
senkin pöydän taakse; pullaa voi
mutustella pehmeillä tuoleilla ja
sohvilla sitten välitunneilla.
Heppa Höperö (31.3.2008 20.08)
Hyvä Jyrki,
On totta, että on melko huvittavaa sanoa
esim. yhdeksäsluokkalaiselle 180 cm
pitkälle nuorelle, joka istuu
alakoululaiselle tarkoitetussa
pulpetissa, että "istu suorassa".
Kyse ei ole siitä etteikö meillä
Suomessa olisi tai valmistettaisia hyviä
ja ergonometrisiä pulpetteja ja tuoleja.
Kyse on kunnan antamista määrärahoista.
Kun sivistyspuolen talousarviota pitää
supistaa niin ensimmäisen se useimmiten
se ensinnä kohdennetaan
kalustehankinntoihin ja muihin
tarvikemäärarahahoihin. Kovin moni
rehtori ei ole halukas koskemaan
tuntikehykseen heti ensimmäisessä
vaiheessa.
Pulpetit uusitaan luokka kerrallaan
silloin, kun niitä ei enää voida hioa
eikä korjata. Uudet pulpetit siirrettään
usein sellaisen opettajan "haltuun",
jonka luokassa ei harjoiteta
ylimääräsitä kuvataidetta tai veistoa.
Kunnallinen itsehallinto ja
valtionosuuksien järkevä käyttö eivät
valitettavasti aina kohtaa. Kun
eduskunnassa keskustellaan seuraavan
kerran valtionosuuksien uudistamisesta,
on hyvä muistaa, että kunnassa
tekninen-, perusturva- sosiaalitoimi
ajavat useimmiten ohi sivistyssektorin.
Harvat kunnat pysytyvä käyttämään
merkittävässä määrin kertyneitä
verovaroja koulutukseen yli valtion
sille ohjaaman rahamäärän.
Yksi tavallinen etulijan ope! (31.3.2008 21.56)
Nykyään koulujen pulpetit ja tuolit on
monesti säädettävissä korkeuden
puolesta. Tosin säätö tapahtuu
ruuvaamalla. Eli säätöjä ei tehdä ennen
kuin oppilas valittaa tarpeeksi tai
opettaja on tarpeeksi valistunut
säätäjä.
Ergonomia on asia erikseen, sillä
tuolissa, oli se sitten millanen
supertuoli tahansa, ei ole tarkoitus
istua puolta tuntia pitempään. Usein
näin ei koulussa olekaan, vaan lapset
saavat ja joutuvat nousemaan ylös ja
jaloittelemaan useasta eri syystä.
Mitä tulee selkä suorana istumiseen,
niin sitä en suosittele kenellekään
pitkiä aikoja, sillä lihasten staattinen
työ ei ole selälle hyväksi. Tämän takia
lasten venkuilu ja hyörintä tuolissa on
jossain määrin hyväksi. Toiset oppilaat
tosin hyörivät myös lattialla ja
seinillä jos sallitaan, joten siksi
monella on tiukka linja kiltisti
istumisessa.
Joissain Steiner-kouluissa on ekoilla
luokilla pelkkiä pitkiä penkkejä ja
pulpetteja ei ollenkaan. Loisto-juttu.
Tommi Lappi (31.3.2008 22.04)
"Ergonomia on asia erikseen, sillä
tuolissa, oli se sitten millanen
supertuoli tahansa, ei ole tarkoitus
istua puolta tuntia pitempään. Usein
näin ei koulussa olekaan, vaan lapset
saavat ja joutuvat nousemaan ylös ja
jaloittelemaan useasta eri syystä."
Kyse nyt sitten ala-asteesta vai? Siellä
tuo jopa melkein pitää paikkansa, vaikka
sielläkin oppitunti on 45 minuuttia.
Sen sijaan ylä-asteellani oli mielestäni
oikein hyvä käytäntö pitää niiden 45 min
tuntia + 15 min välituntia sijasta 1.5h
tuntia + 0.5h välituntia. Sekä
välitunneilla, että tunneilla ehti jopa
jotain tehdäkin. Enpä voi väittää että
noiden kolmen vuoden aikana vaikkapa
kemiantunneilla olisi juuri tullut
jaloitelleeksi.
Ja talvisin kun ulkonakaan ei voinut
tehdä juuri mitään muuta kuin käydä
tupakalla (nykyään kun ei lumisotaakaan
kouluissa käydä, ettei joltakulta puhkea
silmä) niin tuli välitunnitkin aika
usein istuskeltua paikaillaan.
Lentävä Heppa (1.4.2008 15.49)
Mielestäni istuminen on evoluution
vastainen rasitus selälle, istuminen
pilaa selän. Koulussakin voisi oppiminen
onnistua vaikkei istuttaisikaan.
