Tietoa ja informaatiota pidetään usein itseisarvona. Mitä enemmän tietoa, sen parempi. Viime vuosina on kuitenkin havahduttu huomaamaan, että tieto voi olla myös ongelma.
Tietoteknistyvässä maailmassa ihmisten vastaanottaman tiedon suuresta määrästä ja heikosta laadusta on tullut terveysriski. Stressiä ja uupumusta mittaavien hormonimääritysten on havaittu kohoavan nimenomaan tiedon ylikuormalle altistuvilla tietotyöntekijöillä. Tietoylikuorman on havaittu selittävän myös kaikkia työuupumuksen ulottuvuuksia eli henkistä väsymystä, ammatillisen pätevyyden tunteen puutetta sekä kyynisyyttä.
120 viestiä päivässä
Ripeästä tietoyhteiskuntakehityksestä huolimatta tietoylikuormasta ja sen vaikutuksista on keskusteltu yllättävän vähän, ja silloinkin lähinnä työelämän näkökulmasta. Edes tämän Jussi T. Kosken infoähkyksi suomentaman tilan nimestä tai määritelmästä ei olla yksimielisiä. Useimmin näkee viitattavan David Lewisin kuvailemaan information fatigue syndrome -oireyhtymään, jonka oireita ovat muun muassa stressi, keskittymis- ja päätöksentekokyvyn aleneminen, työsuoritusten laadun aleneminen, ylivoimaisen suurien informaatiomäärien puutteellinen analyysi sekä informaatioon reagoiminen reflektoinnin asemesta.
Infoähky on siis jäsentymättömän informaation tulvan aiheuttama negatiivinen psyykkinen kuormitustila. Sähköposti, televisio, lehdet, WWW, radio, kännykkä, kaikista tulvii informaatiota, jota me emme enää ehdi jäsentää tiedoksi. Kun psykologi David Lewis haastatteli Reutersin Dying for Information –tutkimukseen johtajia eri puolilta maailmaa, 62% kertoi ihmissuhteidensa kärsivän tiedon tulvan takia, 42% arvioi kärsivänsä infostressin aiheuttamista terveysongelmista, ja 94% arvioi, ettei tilanne tule ainakaan paranemaan.
Yhdysvalloissa arvioitiin jo keväällä 2001 lähetetyn lähes 10 miljardia sähköpostiviestiä päivässä eli 120 jokaista amerikkalaista sähköpostin käyttäjää kohti. Ei siis ihme, että eräässä, jo vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa todettiin sähköpostin käyttäjillä olevan keskimäärin 2482 viestiä tulevan postin kansioissaan. Vastaavasti internetin WWW-sivuilla olevan tiedon määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan joka neljäs vuosi.
Kuinkahan suuri osa suomalaisia vaivaavasta kiireen tunteesta ja ylitöistä aiheutuu informaatiotulvan hallitsemisen teettämästä ylimääräisestä työstä tai psyykkisen kuormittuneisuuden heikentämästä työsuorituksesta?
Infosaasta kuriin
Miten infoähky sitten käytännössä ilmenee? Kun jatkuvasta eri tietolähteiden seuraamisesta huolimatta tuntuu siltä, ettei tiedä asioista tarpeeksi, että pitäisi ehtiä viettää vieläkin enemmän aikaa sähköpostin, netin, television ja lehtien ääressä, on syytä hidastaa tahtia. Ahdistus ja huoli, kun ei jostain syystä pysty pariin päivään lukemaan sähköpostia tai pitämään puhelinta auki, on jo selvä varoitusmerkki.
Infoähky ruokkii itseään. Vaikka käsiteltävään informaatiota on jo liikaa, sitä koetaan tarvittavan aina vain lisää. Sähköpostit luetaan vielä useammin, tärkeät verkkosivut tarkastetaan monta kertaa päivässä, katsotaan kaikkien kanavien uutiset. Tuloksena on vielä enemmän informaatiota sekä entistä voimakkaampi tunne, ettei tiedä tarpeeksi.
Joskus kannattaa pysähtyä kysymään itseltään, kuinka suuri osa päivästä kuluu pelkkään informaation vastaanottamiseen. Kuinka monta sähköpostiviestiä saa päivässä? Kuinka suuren osan niistä ehtii lukea samana päivänä? Kuinka moneen puheluun vastaa? Kuinka monta lehteä lukee? Ehtiikö tehdä enää mitään muuta? Ehtiikö työstää vastaanottamaansa informaatiota tiedoksi?
Paras tapa torjua infoähkyä on infopaasto, sisään tulevan tiedon määrän vähentäminen: Sähköpostia ei tarvitse lukea monta kertaa päivässä. Puhelimessa on vastaaja sitä varten, että sen voi sulkea töihin keskittyessään. Riittää, kun katselee yhdet tv-uutiset päivässä. Jokaiseen sähköpostiin, jokaiseen puhelinvastaajaan jätettyyn viestiin ei tarvitse vastata.
On pakko hyväksyä, ettei kaikkea voi eikä tarvitse tietää. Riittää kun tietää, mistä tiedon sitä todella tarvitessaan löytää. Tietoa onkin opittava organisoimaan ja hallitsemaan nykyistä paremmin. Tiedostojen on oltava kiintolevyllä järjestyksessä, paperien omissa lokeroissaan, sähköpostiviestien kansioissaan, varmuuskopioiden ajan tasalla.
Onneksi teknologia tulee avuksi. Jatkossa yhä suurempi osa tiedosta lajitellaan ja suodatetaan automaattisesti. Koulutetut hakurobottiohjelmat hakevat meille tietoa eri lähteistä, ja suurin osa meille tulevista sähköpostiviesteistä lajitellaan tai tuhotaan meidän niitä koskaan näkemättä.
Myös tiedon tarvetta, työtahtiaan voi joutua hillitsemään. Työpaikoilla tulisi muistaa, että jalo joutilaisuus on luovuudelle välttämätöntä. "Kun tunnin tuumaa niin kaksi säästää".
Tärkeintä on kuitenkin tehdä oma osansa tietotulvan patoamiseksi, lopettaa omalta osaltaan infosaastan tuottaminen. Esimerkiksi sähköpostia voi kirjoittaa fiksustikin. Jo pelkkä viestien asiallinen otsikointi säästäisi niiden vastaanottajilta paljon aikaa. Väärinkäsitysten välttämiseksi myös itse viestit tulisi kirjoittaa yhtä huolellisesti kuin perinteiset kirjeet. Itse asia kannattaa tiivistää viestin alkuun, jotta jo parin ensimmäisen rivin jälkeen tietää, kannattaako viesti lukea loppuun asti.
Vaikeinta lienee kuitenkin hyväksyä, että myös muut ovat kanssamme samassa tilanteessa. Me emme saa loukkaantua, kun soittopyyntöömme ei vastata, tai sähköpostiamme ei ehditä lukea.
