Urkinta on tuunattunakin urkintaa

Eilen tuli siis julki uusin versio ns. urkintalaista eli sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta niin, että yhteisötilaajat saavat oikeuden käsitellä sähköpostin ja muun verkkoliikenteen tunnistamistietoja mm. viestintäpalveluiden ohjeiden vastaisen käytön selvittämiseksi. Esitystä perustellaan yrityssalaisuuksien suojan parantamisella eli yrityksille halutaan antaa mahdollisuus selvittää, käytetäänkö sähköpostia yrityssalaisuuksien vuotamiseen.

13 a §

Yhteisötilaajan käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa

Yhteisötilaajalla on oikeus käsitellä tunnistamistietoja maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun tai viestintäverkon luvattoman käytön, viestintäpalvelun ohjeen vastaisen käytön taikka yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi siten kuin 13 b – 13 j §:ssä säädetään.

Viestintäverkon luvatonta käyttöä tai viestintäpalvelun ohjeen vastaista käyttöä on laitteen, ohjelman tai palvelun asentaminen yhteisötilaajan viestintäverkkoon taikka muu näihin rinnastuva viestintäverkon tai viestintäpalvelun käyttö, jos se on käytöstä laadittujen 13 b §:n 3 momentissa tarkoitettujen ohjeiden vastaista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus ei koske kiinteän tai matkapuhelinverkon puhelinpalvelujen tunnistamistietoja.

Tämän esityksen mukaan työntekijälle pitää sentään kertoa, että hänen tietoliikennettään on seurattu. Kun tätä käärmettä yritettiin viimeksi tunkea pyssyyn, urkitulle työntekijälle ei olisi tarvinnut kertoa koskaan mitään. Muutenkin teletietojen käytön edellytyksiä on täsmennetty ja toimintatapoja tarkennettu. Aiempien yritysten osakseen saamaa kritiikkiä on otettu huomion.

Muuta perusongelma pysyy eli tämä laki siirtää toteutuessaan viranomaisille perinteisesti kuulunutta valtaa ja vastuuta yhteisötilaajille. Esimerkiksi työnantaja siis hoitaisi työsähköpostin väärinkäytön esitutkinnan poliisin asemesta.

Oikeusvaltiossa epäiltyjen rikosten tutkiminen kuuluu poliisille, joka arvioi rikosilmoituksen saatuaan, ylittyykö esitutkintakynnys vai ei. Ja jos tutkittava rikos on riittävän vakava, poliisi anoo tuomioistuimelta luvan teletunnistetietojen käyttöön, ja vasta sitten poliisi saa hankkia tunnistetiedot käyttöönsä. Nyt työantajalle ollaan antamassa valtuudet päättää sekä esitutkinnan aloittamisesta että teletunnistetietojen käyttämisestä tutkinnassa!

Eivätkä kaikki tuossa 13 a §:ssä kuvatut väärinkäytökset ole niin vakavia, että poliisi saisi tuomioistuimelta luvan teletunnistetietojen käyttöön.

Entä mikä on työntekijän oikeusturva, kun tutkinnan tekee viranomaisen asemesta työnantaja? Kenelle hän valittaa vääräksi kokemastaan päätöksestä tai kantelee epäoikeudenmukaiseksi kokemastaan kohtelusta?

Lainsäädännössä puhutaan usein ns. tarkoituksenmukaisuusperiaatteesta, ja tämän lain käyttäminen tietovuotojen torjumiseen on koulukirjaesimerkki tämän periaatteen vastaisesta lainsäädännöstä. Suomessa ei tunneta yhtäkään(!) tapausta, jossa yrityssalaisuuksia olisi vuodettu työnantajan sähköpostin kautta. Ei kai missään yrityksessä luovuteta yrityssalaisuuksia tumpeloille, jotka ovat niin tyhmiä että lähettävät ne yrityksen sähköpostilla kilpailijan sähköpostiin? Muita, yhtä helppoja mutta vaikeammin jäljitettäviä tapoja on yllin kyllin.

Miksi elinkeinoelämä sitten niin kiivaasti vaatii tätä lakia? En keksi muuta syytä kuin selustan turvaaminen. Esimerkiksi Nokian turvallisuusosasto joutui keväällä 2006 noloon tilanteeseen kun tuli julki, että Nokia oli kerännyt vuosina 2000 ja 2001 kaikkiaan 3880 sähköpostin tiedot epäillessään yrityssalaisuuksien vuotamista Nokiasta Microcelliin. Rikos oli ehtinyt kuitenkin vanheta eikä Nokia joutunut käräjille.

Lakia voitaisiin käyttää myös muunlaisen urkkimisen perusteluun, "väärinkäyttöähän tässä vaan tutkittiin". Esimerkiksi Iso-Britanniassa julkaistiin viime vuonna tutkimus, jonka mukaan joka kolmas it-osaston työntekijä myöntää urkkivansa työssään muiden tietoja, esimerkiksi henkilökohtaisia sähköposteja.

Hyvä happotesti tälle lakiesitykselle voisi olla se, olisiko Soneran toiminta vuosina 1997-2001 ollut tämän lain perusteella laillista. Silloinhan Sonera tutki mm. työntekijöidensä sähköpostien tunnistetietoja selvittääkseen, kuka vuotaa yrityksestä tietoja tiedotusvälineille. Selvää yrityssalaisuuksien paljastamista, jos minulta kysytään.

Onneksi hallitus ei ollut esityksestä päätettäessä yksimielinen, toisin kuin uutisoinnista voisi päätellä. Asiasta äänestettiin ja työministeri Tarja Cronberg jätti eriävän mielipiteen.

Hyvääkin esityksestä löytyy, se on pakko tunnustaa. Lakiin esitetään myös muita muutoksia, ja esimerkiksi sähköpostiviestien automaattinen analysointi roskapostin, virusten ym. suodattamiseksi sallitaan. Tähän astihan kaikki ilman viestien vastaanottajan erillistä lupaa viestejä suodattaneet tahot eduskuntaa myöten ovat rikkoneet systemaattisesti lakia. Olimme itse asiassa avustajan kanssa juuri muotoilemassa tätä koskevaa lakiesitystä, mutta lex Kasvi taitaa nyt jäädä syntymättä :) Roskapostin määritteleminen lakikielellä on muuten tosi hankala urakka.

Hallituksen esitys on kaikkiaan 70 sivua pitkä eli en ole ehtinyt vielä kaivautua sen yksityiskohtiin. Varaan oikeuden tuunata ajatuksiani jahka olen sulatellut esitystä vähän perusteellisemmin.

___

CC - Creative Commons Nimeä & Ei muutoksia & Epäkaupallinen.