Terveiset Tukholmasta, jossa Espoon kaupunginvaltuusto kävi tutustumassa Käppalan kallioon sisään louhittuun jätevedenpuhdistamoon ja Högdalenin jätteenpolttolaitokseen (Fortum). Päätökset jätevedenpuhdistamosta ja jätteenpolttolaitoksesta kun ovat Espoossa enemmän kuin ajankohtaisia.
Lastu tulee päivän myöhässä, sillä Vikingin m/s Mariellalta ei löytynyt WLANia, ja sen konferenssitilojen ainoan yleisöpäätteenkin yhteys pätki, vaikka laiva oli vielä satamassa. Miten kukaan enää kuvittelee tarjoavansa konfapalveluita ilman kunnon nettiyhteyksiä?
Tätä kirjoittaessa Tukholman aurinkoinen saaristo lipuu ohi, lasissa on hyvää valkoviiniä, ja lokit ajavat merikotkaa pois pesiään häiritsemästä.
Tukholmassa meidät otti vastaan toukokuinen helle, joka oli päätynyt paikallisten iltapäivälehtien otsikoihin asti. Bussin lämpömittari näytti kahtaseiskaa, eikä vieressä hohkannut jätteenpolttolaitoksen uuni helpottanut pukumiehen oloa yhtään.
Tukholman jätehuollossa kiinnitti huomiota Helsingin seutua kokonaisvaltaisempi ote. Siinä missä meillä lämpö- vesi- ja jätehuolto toimivat suurelta osin erikseen, Tukholmassa jäteveden puhdistamossa otetaan puhdistetun jäteveden lämpö talteen ja johdetaan jätteenpolttolaitokseen, jossa siihen lisätään jätteitä polttamalla tuotettu lämpö ja tulos johdetaan kaukolämpöverkkoon.
Vastaavasti jätevedenpuhdistamon prosessissa syntyvä biokaasu otetaan talteen ja myydään. Jo 100 bussia kulkee Käppalassa viemärijätteestä tuotetun biokaasun voimalla, ja biokaasun tuotantoa on tarkoitus laajentaa.
En ollut ennen vieraillut biologisessa jätevedenpuhdistamossa. Käppalassa puhdistetaan noin puolen miljoonan ruotsalaisen jätevedet (runsaat 400.000 asukasta plus runsaan 100.000 hengen edestä toimistojen, teollisuuden ym. viemärivesiä). Kallion sisään on louhittu altaita 28 jalkapallokentän kokoinen alue! Toiminta on automatisoitu niin pitkälle, että prosessia pyöritetään vain kuuden työntekijän voimin, ja heistäkin kaksi päivystää kotona.
Erityisesti Käppalassa yllätti tuoksu, tai siis sen puute. Laitoksen sisällä laitoksen raaka-aineen olemuksen saattoi toki aistia, mutta sielläkin tilat on ilmastoitu niin hyvin, että haju ei ollut mikään ongelma. Laitosta laajennettaessa poliitikkojen huoli hajuhaitoista kiteytyi ilmastoinnin ”savu”piippuun, jota jatkettiin poliitikkojen päätöksellä kolmanneksella insinöörien laskelmista. Korkeutta piipulla on 149,5 metriä. Puoli metriä lisää, ja piippuun olisi pitänyt laittaa varoitusvalot lentokoneita varten!
Jotain hajunhallinnan onnistumisesta kertoo sekin, että aivan laitoksen viereen on rakennettu hienostokaupunginosa, jonka asuntojen hinnat ovat Tukholman seudun kärkipäästä.
Puhdistetut jätevedet lasketaan Itämereen sadan metrin päässä rannasta, 45 metrin syvyydessä. Lisäksi laitos tuottaa biokaasua ja lannoitetta maataloudelle.
Täytyy myöntää, että olin tutustumiskierroksen jälkeen kohtalaisen vaikutettu. Osansa siinä oli toki hyvin hoidetulla esittelyllä. Käppalassa on oivallettu, että jätevedenpuhdistamon kaltaisen negatiivisia tunteita herättävän laitoksen on jatkuvasti markkinoitava itseään. Vierasryhmiä käy usein, ja paikat pidetään tip-top-siisteinä. Esimerkiksi allashallien suunnittelussa on kiinnitetty huomiota myös ulkoasuun ja valaistukseen. On aika yllättävää törmätä jätevedenpuhdistamossa seinän korkuiseen mosaiikkiteokseen syvällä kallion sisällä.
Sääli, että menimme Käppalaan bussilla. Olisi ollut hauska koeajaa Käppalaan vievän Lidingöbanan vanhat ”ratikkajunat”. Itse asiassa kyseessä on vanha pikaratikka. Etenkin alueen huvila-asutuksen arkkitehtuurin kanssa yhteensopivat seisakkeet viehättivät silmää.
Sen sijaan Högdalenin jätteenpolttolaitos herätti ristiriitaisempia tunteita. Högdalen on maailman suurimpia polttolaitoksia, jossa poltetaan 500.000 tonnia sekajätettä ja 200.000 teollisuusjätettä vuodessa. Sillä sekajätemäärällä täyttäisi puolitoista Globenia. Högdalen tuottaakin merkittävän osan Tukholman seudun kaukolämmöstä sekä jonkin verran myös sähköä.
Sinänsä Högdalenin polttolaitos toimii ihan hyvin; päästöt ja hajuhaitat ovat hallinnassa, vaikka itse laitoksessa haiseekin paljon tuhdimmin kuin jätevedenpuhdistamossa. Myös Högdalenin viereen suunnitellaan asuinaluetta, ja laitos sijaitsee muutenkin paljon keskeisemmällä paikalla kuin yksikään pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitokselle suunnitelluista paikoista.
Ne ristiriitaiset tunteet nostatti pintaan jätebunkkerin sisältö. Paljaalla silmällä oli nähtävissä paljon kierrätyskelpoisia materiaaleja, jotka siis poltetaan. Se siitä jätehierarkiasta. Ja Ruotsissa jätemateriaalien hyötykäyttö on sentään paljon pidemmällä kuin Suomessa.
Högdalenissa ymmärsin myös sen, että jätteenpolttolaitos on oikeastaan lupa painaa rahaa. Sekä polttoaineesta eli jätteestä että tuotteesta eli energiasta maksetaan. Ei ihme, että pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitos on herättänyt energiayhtiöissä suurta kiinnostusta. Ei ihme, että lobbaus massapolton puolesta on ollut … massiivista.
Sen sijaan valtuutettujen voitelusta saati korruptoimisesta Fortumia ei voi syyttää. Tarjoilu koostui termoskahvista ja pikkumakeasta, joka pitkän päivän jälkeen vain lisäsi vierailijoiden nälkää. Aamiaisesta oli kulunut jo lähes seitsemän tuntia, ja lopulta nälkäisimmät valtuutetut alkoivat poimia esittelytilana toimineen ruokalan salaattialtaaseen lounaalta jääneitä retiisejä suuhunsa.
Omatkin verensokerit olivat niin alhaalla, että suorastaan toivoin jotain tekosyytä polttaa päreeni.
Yäk! Nyt ikkunan takana on merimetsojen valtaama pikkusaari. Ja toinen … ja neljäs. Jälki on tosi karua. Merimetsojen ulosteet ovat tappaneet kaikki puut, joiden raadot edelleen törröttävät luodolla valkoisiksi kuorrutettuina.
___
CC - Creative Commons Nimeä & Ei muutoksia & Epäkaupallinen.
