Pääkaupunkiseudun hallintorakenteen kehittäminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä
Puhe Paras-hankkeesta Espoon valtuustossa 30. 1. 2006
Koko seudun yhteistä näkökulmaa vaativista asioista päätettäisiin Suur-Helsingin tasolla, ja paikallisista, lähellä ihmisten arkea olevista asioista päätettäisiin mahdollisimman suuressa määrin Tapiolan, Töölön ja Tikkurilan tasolla.
Arvoisa puheenjohtaja!
On erinomaista, että pääkaupunkiseutua ja alueen julkisia palveluita tarkastellaan kokonaisuutena. Aivan liian kauan ovat kuntarajat hankaloittaneet ihmisten arkea ja tuottaneet turhaa byrokratiaa.
Olemme nyt mielenkiintoisessa, uusia rakenteita luovassa vaiheessa. Kaikki on mahdollista. Nyt olisikin erittäin tärkeää, että tarkastelussa ovat mukana kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Emme saa vielä tässä vaiheessa sulkea
mitään vaihtoehtoja keskustelun ulkopuolelle.
Valitettavasti keskustelusta on unohtunut ainoa lähialueilla viime aikoina tehty vastaava hallintorakenneuudistus eli niin sanottu Tukholman malli. Vastaava rakenteita samaan aikaan yhdistävä ja hajauttava muutos on toteutettu myös Lontoossa, ja olisikin hyvin mielenkiintoista kuulla täällä kokemuksia näistä kahdesta kaupungista.
Tukholman malli olisi toteutuessaan hyvin radikaali muutos, se on totta, mutta minun mielestäni pääkaupunkiseudun kehittäminen, alueen kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen vaatii nimenomaan radikaaleja otteita kulmien viilailun asemesta.
On ollut huvittavaa havaita, miten täydellinen hallintomalli tänne on onnistuttu kehittämään. Ei tarvinnut kuin ehdottaa muutosta, niin saatiin kaikkien kaupunkien johto yhteen rintamaan.
Helsingin, Espoon ja Vantaan vapaaehtoinen yhteistyö ei ratkaise pk-seudun ongelmia, vaan sotkee soppaa entisestään. Vai haluammeko jättää seudun kehittämisen YTV:n ja HUSsin kaltaisten selkeiden ja demokraattisesti hallittujen hässäköiden vastuulle.
Ainoana etuna olisi se, ettei kenenkään tarvitsisi luopua omasta pikku hiekkalaatikostaan.
Mutta ei pääkaupunkiseudun kuntaliitoskaan ratkaisisi alueen ongelmia, sillä se ainoastaan kärjistäisi alueen kehityksen Helsinki-keskeisyyttä. Espoo ja Vantaa muuttuisivat Suur-Helsingin periferioiksi.
Helsinkihän sanelee jo nyt, millaiset pk-seudun hankkeet ovat mahdollisia, ja mitkä eivät
Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat itse asiassa sekä liian pieniä että liian suuria hallinnollisia yksiköitä. Liian pieniä esimerkiksi koko seudun liikennejärjestelmän tai asuntopolitiikan kehittämiseen, liian suuria päättämään katusuunnitelmien tai päiväkotien kaltaisista paikallisista asioista. Olen joutunut täällä ottamaan kantaa hankkeisiin, jotka olisivat yhtä hyvin voineet sijaita Utsjoki-Kevossa.
Siksi koko Helsinki-Espoo-Vantaa-taso tulisi purkaa pois kartalta. Koko seudun yhteistä näkökulmaa vaativista asioista päätettäisiin Suur-Helsingin tasolla, ja paikallisista, lähellä ihmisten arkea olevista asioista päätettäisiin mahdollisimman suuressa määrin Tapiolan, Töölön ja Tikkurilan tasolla.
Kummallakin tasolla olisi vaaleilla valitut demokraattiset päätöksentekoelimet, eikä mikään pk-seudun osa, edes Krunikka olisi niin suuri ja mahtava, että se pystyisi sanelemaan muille ehtoja.
Arvoisa puheenjohtaja, tässä tilanteessa tarvitaan uusia, luovia ratkaisuja, ei nykyisiin rakenteisiin takertumista.
|
