Vaaliteltan bongausopas
Vaalitelttailuun olisi helppo kyynistyä, mutta se että on tekemisissä satunnaisesti kohdattujen ihmisten kassa myös avartaa ja antaa uusia ajatuksia. Olen aikaisempien kampanjoiden jälkeen huomannut, että kunhan kampanjan jälkeinen uupumus alkaa hellittää, tajuaa ymmärtävänsä taas paljon paremmin missä suomalaisessa yhteiskunnassa mennään. Ja sellaista ymmärrystä ei valiokuntien asiantuntijakuulemisissa tai seminaareissa saa.
Kesäinen EU-vaalitelttailu on lisäksi paljon mukavampaa kuin missään muissa vaaleissa. Paleltumien asemesta saa lähinnä varoa polttamasta nenäänsä. Ihmiset ovat myös paljon hyväntuulisempia kuin pimeään ja kylmään vuodenaikaan, ja vain aniharva ärähtää vaalimainosta tarjoavalle ehdokkaalle.
Suurin osa vaaliteltan vieraista hakee ilmapallon tai kupillisen kahvia, ottaa esitteen ja tekee pari kysymystä, jotkut kertovat äänestäneensä minua viime vaaleissa. Mutta vaaleista riippumatta teltoilta voi bongata myös tuttuja vakiovieraita, joille pelkkä ehdokkaan käden puristaminen ei riitä.
Esimerkiksi tenttaaja ei päästä ehdokasta helpolla vaan ehdokkaan on ansaittava hänen äänensä. Tenttaaja on ottanut selvää asioista ja puolueiden vaaliohjelmista ja tekee tiukkoja kysymyksiä. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan, esimerkiksi minua jo useassa vaaleissa pitkään ja perusteellisesti Tapiolassa grillannut naispuolinen tenttaaja tuli kunnallisvaalien jälkeen kertomaan äänestäneensä minua. Yllätyin, sillä olin saanut häneltä aikamoista verbaalia kyyditystä.
Sen sijaan inttäjän elämää hallitsee yksi ongelma, iso tai pieni, yleinen tai yksityinen. Mikään muu ei häntä kiinnosta kuin ehdokkaan kanta esimerkiksi yritysjohtajien optioihin tai omaishoitajien asemaan tai hometalossa asumisen terveyshaittoihin. Usein mukana on myös asiaan liittyviä lehtileikkeitä ja asiakirjoja, joskus myös oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Kuunteleminen kannattaa, sillä usein taustalla on oikea epäkohta, joka vain alkanut hallita henkilön elämää. Monen inttäjän asia on poikinut esimerkiksi kirjalliseen kysymyksen eduskunnassa.
Toivoton on äänestäjä, jota ehdokas jostain syystä pitää toivottomana tapauksena, jonka kuvittelee vierastavan politiikkaa yleensä ja vihreitä erityisesti. Toivottomalle ei kannata edes yrittää tarjota vaaliesitettä, sillä parhaassa tapauksessa tuloksena on vihainen mulkaisu, pahassa tapauksessa urahdus: ”Kaikki v***n vihreät narkkarit pitäis tappaa. Mutta ulkonäkö pettää, joskus ilmiselvä toivoton onkin ns. huti ja tulee itse pyytämään esitettä ja jää vielä juttelemaan mukavia.
Vihaajat ovat ehkä kaikkein hämmentävin ryhmä. Vihaajan mielestä kaikki Suomen ja maailman pahat johtuvat jostain ihmisryhmästä, usein poliitikoista, mutta myös maahanmuuttajat, sosiaalipummit ja homot saavat omansa. Eräskin muuten ihan asiallisesti käyttäytynyt vihaaja tuli viime viikolla selittämään, miten Suomen valtio tuhoutuu joko Venäjän hyökkäykseen tai ilmastonmuutokseen tai johonkin muuhun katastrofiin. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsin näitä yhdistävänä tekijänä olevan se, että Suomessa on viime vuosina säädetty homojen ja lesbojen oikeuksia parantaneita lakeja.
Örisijä on äänestäjä, joka kiinnostuu politiikasta vain voimakkaasti humaltuneena. Jotkut ovat leppoisia, jotkut aggressiivisia, kaikki arvaamattomia. Eräskin halusi ihan ystävällisesti demonstroida, miksei kukaan tule hänelle Lappeenrannassa ryppyilemään ... ja iski yllättäen nopean jabin palleaan. Onneksi hän oli oikeasti entinen nyrkkeilijä ja pystyi kontrolloimaan iskua jopa änkyräkännissä. Muuten olisin pudonnut suorilta jaloilta sen sijaan että sain vain pienen tärskyn ja säikähdin pahasti.
CC: by-nd-nc