Jopas on ollut kuukausi. En itse asiassa ole ehtinyt eduskuntaan kuin yhteen valiokuntaan, yhteen täysistuntoon ja kahdesti työterveyasemalle, blogittamisesta puhumattakaan. Ensin oli siis viikon mittainen istuntotauko.
Miksiköhän tuo syksyinen ”vapaa” viikko sattuu muuten aina olemaan samaan aikaan kuin pohjoisen kouluissa on syysloma... Olisi joskus ihan kiva, jos se olisi edes kerran samaan aikaan _etelän_ koulujen syysloman kanssa. Kun sitä vikkoa kerran lehdissä aina kutsutaan lomaksi, olisi joskus mukava pitää myös lomaa silloin.
Sitten olin viikon Lontoossa EPTAn eli Euroopan parlamenttien teknologian arviointi -järjestön kokouksessa edustamassa eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaa. Valitettavasti minulla oli adapteriongelmia miniläppärin laturin kanssa, ja aikataulu oli niin tiukka, etten olisi muutenkin ehtinyt kirjoittaa matkaraporttia paikan päältä. Parhaana aamuna lähdettiin seitsemältä liikkeelle ja parhaana iltana päästiin takaisin hotellille puoli kahdelta yöllä.
Heti Lontoosta palattua iski flunssa. Siitä ei ole tietoa, oliko kyseessä nasunuha vai perinteisempi kröhä – toivottavasti sikaflunssa, sillä en haluaisi tänä talvena enää toiseksi viikoksi sairauslomalle. Sitkeähenkinen ja ketterästi tarttuva pöpö joka tapauksessa.
Tätä kirjoittaessa olen matkalla YK:n Internet Governance Forumin (IGF) kokoukseen Egyptiin. Aika hullua hommaa, matka kumpaankin suuntaan kestää kokonaisen päivän, ja perillä olen kolme päivää. Täydennän nyt tätä hotellihuoneessa eli lähtö kotoa oli varttia vailla kahdeksan aamulla ja perillä olin viisi minuuttia yli puolenyön. Onneksi Egyptissä on sentään sama aikavyöhyke kuin meillä Suomessa.
Toivottavasti flunssa ei keksi jotain jälkitautia, sillä haluan olla perillä täydessä iskussa. Kansalaisoikeuksien ja kuluttajien oikeuksien turvaaminen tietoyhteiskuntakehityksessä on yksi poliittisten tavoitteideni painopisteistä, ja IGF on tällä hetkellä yksi tärkeimpiä foorumeita, jossa niihin voi vaikuttaa.
BTW: Jos matkustatte joskus Airbus 340-600-koneessa ja varaatte paikan automaatista, suosittelen paikkaa riviltä 44, jos olette pienten lasten ystävä. Se on ns. vauvarivi, johon saa viritettyä vauvoille makuupaikat. Istun tässä neljän vauvan ympäröimänä, joista onneksi vain yhdellä on ongelmia korvien paineentasauksen kanssa. Muut nukkuvat kuin murmelit, mutta...
¤ ¤ ¤
Lontoon EPTA-kokouksen esitykset olivat joka tapauksessa mielenkiintoisia, esimerkiksi saksalaisten esitys siitä, millaista lainsäädäntöä ja valvontaa ihmisen tehostamisteknologiat vaativat. Tutkimushanke jakautuu neljään osaan: geeniterapia ja geenidoping, designer babies, ritalin sekä deep brain stimulation.
Myös norjalaisten esitys vanhustenhoitoteknologioista herätti kiinnostusta. Kukaan poliitikko ei tahdo uskaltaa nostaa asiaa Norjassa esiin, että lämpimät kädet joudutaan korvaamaan kylmällä teknologialla, hoitohenkilökuntaa ei yksinkertaisesti ole, ja ilman koneita vanhukset jäävät hoitamatta. Yksinäisyyttäkin on tarkoitus helpottaa vanhukselle seuraa pitävällä robottikuutilla.
Itse kerroin omassa esityksessäni tulevaisuusvaliokunnan toiminnasta ja ajankohtaisista hankkeista kuten hallituksen ilmasto- ja energiapoliittiseen tulevaisuusselontekoon vastaamisesta, Suomen metsätalouden tulevaisuudesta ja nanoteknologian terveysvaikutuksista.
Suomessa parlamantaarinen teknologian arviointi on toteutettu eri tavalla kuin missään muualla eli meillä tulevaisuusvaliokunnassa istuvat kansanedustajat vastaavat itse, toki tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden ja valiokunnan sihteeristön kanssa teknologian arvioinnista. Muissa maissa erilliset tutkimusyksiköt tuottavat parlamenteille tulevaisuusselontekoja ja teknologian arviointiraportteja. On hämmentävää, miten Suomen mallia usein kehutaan esimerkiksi EPTAn kokouksissa, vaikka eduskunnassa käytetään teknologian arviointiin vain murto osa siitä mitä muissa maissa.
Suomen mallilla on kuitenkin myös etunsa, sillä se opettaa kansanedustajia ajattelemaan tulevaisuusorientoituneesti, ja kansanedustajat ovat asiantuntijoita siinä, millaiset kysymykset nousevat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vaikeiksi ja tärkeiksi. Esimerkiksi nanoteknologiaa käsitelleessä teknologian arvioinnissa kävi ilmi, että nanomateriaalien terveysvaikutusten tutkimus ja sääntely on laajalti laiminlyöty. Huomio on kiinnittynyt vain teknologiaan itseensä ja sen taloudellisiin mahdollisuuksiin.
Muiden maiden TA-resursseille olisi toki käyttöä Suomessakin. Meidän lainsäädäntömme olisi paljon proaktiivisempaa, jos Suomessakin eduskunnan tukena olisi _edes_ kymmenkunta tulevaisuudentutkimukseen ja teknologian kehityksen vaikutusten arviointiin erikoistunutta tutkijaa. ;-p
Niukoista resursseista huolimatta tulevaisuusvaliokunnan englanniksi käännetyt raportit ovat saaneet aina hyvän vastaanoton. Toivottavasti kääntämiseen riittää varoja myös jatkossa, sillä kansainvälinen keskustelu on keskeinen osa tulevaisuustyötä. Emme voi hyödyntää vapaamaatkustajina muiden tuloksia antamatta jotain vastineeksi.
Erityisesti Lontoosta jäi kuitenkin mieleen amerikkalaisen tulevaisuustutkija Jim Datorin luennollaan esittämä Datorin tulevaisuudentutkimuksen toinen laki: Jotta tulevaisuussekaanriolla on jotain arvoa, sen on oltava naurettava. Eli jos ennuste on kaikkien mielestä uskottava, se on aivan liian varovainen. Professori Dator on yksi tulevaisuustutkimuksen guruja ja alan metodologian kehittäjiä. Sääli, että hänen johtamansa tulevaisuustutkimuskeskus toimii Havaijin yliopistolla. Eduskunnan iltapäivälehtiä varovalla matkakulttuurilla emme taida koskaan päästä tutustumaan hänen keskuksensa toimintaan. Mikseivät he voisi työskennellä jossain tylsässä paikassa, jossa on huono ilmasto?
Ajattelemisen aihetta antoi myös Gulbenkian säätiön taidejohtaja Sian Ede, joka käsitteli tieteen ja taiteen suhdetta. Taide ja kulttuuriyhteisö ylipäätään on halveksinut pitkään tiedettä ja etenkin teknologiaa, ja alkanut vasta viime vuosina löyttää siitä insipiraatiota. Vanhojen asenteiden kaikuja on kuiteenkin mielestäni edelleen havaittavissa esimerkiksi tekijänoikeuskeskustelussa.
Mutta jotta kaikki ei olisi ollut niin tiukkapipoista, yhdellä lounastauolla näytettiin klassikkoelokuva, H.G. Wellsin kirjaan perustuva Things to Come vuodelta 1936. En ollut koskaan nähnyt sitä kokonaan eli nyt tuli sekin aukko sivistyksessä täytettyä.
CC: by-nd-nc 
