Suomalaiset ylpeilevät mielellään kaikille ilmaisella koulutuksellaan. Kuka tahansa saa Suomessa opiskella niin pitkälle kuin lahjat ja istumalihakset riittävät. Kaiken muun lisäksi opiskelijat saavat opintorahaa, ateriatukea ja asumislisää sekä voivat nostaa valtion takaamaa opintolainaa.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Yliopisto-opiskelu ei ole Suomessa suinkaan ilmaista, sillä pääsykokeissa pärjätäkseen ja opiskelemaan päästäkseen joutuu monilla aloilla käymään maksullisilla valmennuskursseilla jopa vuosien ajan. Eikä näitä preppauskursseja varten saa opintorahaa tai -lainaa, opiskelijakämpästä saati ateriatuesta puhumattakaan. Ilmaisesta opiskelusta pääsevät siis nauttimaan vain ne nuoret, joiden vanhemmilla on varaa valmennuskurssien kustantamiseen ja täysi-ikäisten lastensa elättämiseen.
Maakunnista tulevien nuorten kynnys ilmaiseen opiskeluun on vielä korkeampi. Heidän vanhempiensa on kaiken muun lisäksi kustannettava lastensa asuminen valmennuskurssipaikkakunnalla.
Valmennuskurssien, ase/siviilipalveluksen ym. vuoksi suomalaiset aloittavat yliopisto-opiskelut keskimäärin vasta liki kolme vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Koska moni pääsee sisään jo ensimmäisellä yrittämällä, toiset istuvat valmennuskursseilla senkin edestä. Samaan aikaan ammattioppilaitokseen lähteneet ikätoverit ovat jo töissä ja lyhentävät asuntolainaa.
Kolme vuotta vanhempana opiskelunsa aloittava myös valmistuu kolme vuotta vanhempana. Suomalaiset opiskelijat ovatkin muihin maihin verrattuna poikkeuksellisen vanhoja.
Opiskelijoiden korkea keski-ikä voi osaltaan selittää myös sitä, miksi suomalaiset ovat niin haluttomia opiskelemaan ulkomailla. Kun opiskelut ovat siinä vaiheessa, että ulkomaille lähtöä voisi harkita, suomalaisella on jo perhe ja työpaikka.
Kolme vuotta vanhempana valmistuva suomalainen on myös työelämässä kolme vuotta lyhyemmän ajan. Väestön ikääntyessä suomalaisten työurien on pidennyttävä, tai kansakunnan huoltosuhde revähtää rikki. On paljon helpompi karsia lukion ja opiskelun välistä välivuodet pois kuin nostaa eläkeikää.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yliopistojen pääsykokeista on selvittävä lukion oppimäärällä ja osoittamalla soveltuvansa alalle. Yliopistot eivät saa ulkoistaa perusopintojaan maksullisille valmennuskurssiyrityksille.
"Valmennuskurssien,
ase/siviilipalveluksen ym. vuoksi
suomalaiset aloittavat
yliopisto-opiskelut keskimäärin vasta
liki kolme vuotta ylioppilaskirjoitusten
jälkeen."
Se, että opiskelija pääsee opiskelemaan
vasta kolme vuotta kirjoitusten jälkeen,
ei ole valmennuskurssien ongelma.
Olen samaa mieltä siinä, että
valmennuskurssit ovat melkoinen kirous
ja suuri turhake, mutta myöhäinen
opiskeluaika ei johdu
valmennuskursseista. Vaikka kaikki
valmennuskurssit lakisääteisesti
lopetettaisiin tällä sekunnilla,
opiskelijoiden keskimääräinen opintojen
aloitusikä ei nousisi minuuttiakaan.
Valmennuskurssien lopettamisen jälkeen
hakijoita olisi edelleen tismalleen sama
määrä, samoin aloituspaikkoja. Kenties
köyhemmillä olisi marginaalisesti
paremmat lähtökohdat. Jos ongelmana on
se, että halutaan paikkaan, johon on
paljon muitakin hakijoita, ja ollaan
valmiit hengaamaan tekemässä jotain
muuta kunnes ovet aukeavat, kyse on joko
koulutuspaikkojen liian vähäisestä
määrästä tai opiskelijan valheellisesta
käsityksestä siitä, mihin on ihan pakko
päästä tai mihin rahkeet riittävät.
Blo
gissani kommentoinkin jo aihetta
(Soininvaaran oman postauksen
kirvoittamana).
Kirsi L (13.4.2010 17.29)
Hyvä sosialisti. Ei se opiskelu ilmaista
ole millän muotoa. Mehän maksetaan se
itse verorahoillamme. Vai kuvitteletko
sä maksavasi sen uka omasta pussistasi?
... (13.4.2010 19.22)
Esimerkiksi Helsingin
valtiotieteellisessä useimpien
oppiaineiden sisäänpääsyprosentti on
noin kymmenen tietämillä (hajontaa on
toki ainekohtaisesti molempaan
suuntaan). Se tarkoittaa, että jokaista
sisään päässyttä hakijaa kohden yhdeksän
jää ulos.
Tilanteen ollessa tämä sisäänpääsy on
parhaillakin kyvyillä vähintään yhtä
paljon kiinni onnesta kuin taidosta ja
valmistautumisesta. Tämä vähentää
entisestään motivaatiota. Ja sitten jos
sattuu pääsemään sisään, ei tunne
tosiaankaan ole se, että olinpa minä
taitava, vaan se, että olinpa minä
onnekas. Kyse on vähintään yhtä paljon
lottovoitosta kuin kovan työn
tuloksesta.
Parhaimmillaan jopa kolmikymmenkertaiset
hakijamäärät suhteessa sisäänpäässeiden
määrään herättävät kyllä kysymyksiä.
Joku tässä mättää.
Ainakin lukion opinnonohjauksessa on
parantamista. Omalla kohdallani se oli
aivan täysin olematonta. Muistan
hatarasti pari ryhmäluentoa, mutta en
keskustellut henkilökohtaisesti
opinto-ohjaajani kanssa
tulevaisuudestani kertaakaan.
Itse alan kallistua tämän Urpilaisen,
Soininvaaran sun muiden kannattaman
Euroopan mallin kannalle, jossa
yliopistoon pääsevät kaikki, mutta
ensimmäisen vuoden jälkeen huonoimmin
pärjänneet karsitaan pois.
Toinen vaihtoehto olisi kiintiöidä
avautuvat opiskelupaikat siten, että
vaikkapa puolet pääsisi sisään
pääsykokeen perusteella ja puolet
suoraan yo-todistuksen perusteella
kokonaan ilman pääsykokeita. Tällöin
pääsykokeen mahdollisuus säilyisi, mutta
myös turhia välivuosia saataisiin
tehokkaasti kitkettyä.
Kazakstan (13.4.2010 21.55)
Nostaisin itse suuremmaksi ongelmaksi
koulutusten sisällön, siis sen mitä
siellä kouluissa opetetaan ja miten se
vastaa työelämän tarpeita.
Itse olen käynyt läpi yliopiston ja
taskussa on ylempi korkeakoulututkinto
eikä edes ihan kaikkein höttöisimmältä
alalta. Silti olen nyt työtön. Onneksi
olkoon sinulle J. Kasvi kun olet
onnistunut työllistymään niin hienosti
eduskuntaan, vielä pari kautta niin voit
tehdä 'janina-andersonit' ja homma on
avot. Itse joudun kärvistelemään
pätkätöissä ja näkemään ihan
konkreettisesti nälkää. Mitään
omistusasuntoa tms. varsinaista
omaisuutta tulen tuskin koskaan
omistamaan.
tympääntynyt kaleeriorja (13.4.2010 22.39)
Jonkun kommentoijan esille nostama
periaate, jossa kaikki pääsevät
yliopistoon, mutta osa potkitaan pois
myöhemmin, aiheuttaa peruskurssien tason
laskun pohjalukemiin. Massaluentoja
massoille, joista se 10 % pääsee
jatkamaan? Ei sekään tehosta
valmistumista.
Pääsykoekirja (tai luonnontieteellisillä
aloilla vaikea matikan/fyssan/kemian
koe) on kuitenkin loppujen lopuksi aika
tasa-arvoinen tapa hoitaa pääsykoe.
Useimmilla aloilla lukemista ja
laskemista riittää, joten se tosiaan
mittaa soveltuvuutta.
Miten muuuten valmennuskurssit eivät
muuttuisi sitten preppaamaan ihmisiä
tähän soveltuvuuskokeeseen? Ja edes
lukiotodistuksen (ei siis
kirjoitustulosten) osalta taas emme elä
yhteismitallisessa maailmassa, vaan
kympin oppilas landella voi hyvin olla
kasin oppilas Helsingin
eliittilukiossa.
Mun mielestäni jokaisella saa olla
vapaus notkua tekemässä mitä vaan kunnes
pääsee (jos pääsee) sinne minne haluaa.
Mutta se odottaminen on sitten oma
päätös ja riskianalyysin tulos siitä,
kannattaako elämäänsä käyttää lukemalla
tiettyyn pääsykokeeseen. Rikkailla
kersoilla on edelleen enemmän
mahdollisuuksia tähän.
Summa summarum, konkreettinen esimerkki
soveltuvuuskokeesta voisi auttaa
hahmottamaan, purkaisiko se todella
kaupallisen tukiopetuksen ongelmaa.
Mutta sitä mitä ei missään nimessä
pitäisi tapahtua on se, että eri aloille
olisi samanlainen soveltuvuuskoe.
Matemaatikon ei tarvitse olla
lapsiystävällinen ja sosiaalinen.
Anonymous Coward (14.4.2010 08.31)
"Matemaatikon ei tarvitse olla
lapsiystävällinen ja sosiaalinen."
Aijaa, no tuo selittääkin aika paljon
kun muistelee peruskoulun, lukion ja
jatkokoulutusten matikanmaikkoja.
hehheh (14.4.2010 12.08)
"Matemaatikon ei tarvitse olla
lapsiystävällinen ja sosiaalinen."
Aijaa, no tuo selittääkin aika paljon
kun muistelee peruskoulun, lukion jne.
matikanmaikkoja.
hehheh (14.4.2010 12.16)
Se, että YO-kirjoituksista opiskelun
alkuun menee aikaa, on monesti ihan hyvä
asia. Vastavalmistunut ylioppilas ei
välttämättä vielä tiedä, miksi hän
haluaa isona. Toiset tietävät sen jo
hiekkalaatikolla mutta muille on hyvä
nähdä vähän maailmaa ja aikuistua ensin.
Itsekin aikanaan tulin hakeneeksi aivan
väärälle alalle (onneksi en niitä
pääsykokeita läpäissyt).
Kalevi (14.4.2010 12.33)
"Jonkun kommentoijan esille nostama
periaate, jossa kaikki pääsevät
yliopistoon, mutta osa potkitaan pois
myöhemmin, aiheuttaa peruskurssien
tason
laskun pohjalukemiin."
Monillakaan aloilla tuolla ei olisi
mitään vaikutusta. Esimerkiksi omalla
alallani perusopinnoista järjestettiin
muutenkin vain yksi massaluento, ja
kaikki muut kurssit piti hoitaa
itsenäisesti kirjatenteillä, eli vaikea
nähdä millä tavalla tämä järjestelmä
kykenisi laskemaan tasoa enää
nykyisestä. Tietysti on itsestäänselvää
että esimerkiksi lääketieteen
kaltaisilla aloilla tällainen
järjestelmä ei tule kyseeseenkään, mutta
monilla humanistisilla ja
valtiotieteellisillä aloilla kyseessä
olisi omasta mielestäni parannus.
Kazakstan (14.4.2010 22.02)
Jossakin kohtaa on aina pullonkaula ja
nykyjärjestelmää millä tahansa tavalla
muuttamalla ei pullonkaulan
olemassaolosta päästä yli eikä ympäri.
Tällä hetkellä se on
ylioppilaskirjoitusten kohdalla. Uusia
ylioppilaita valmistuu niin paljon, että
kaikki eivät kerta kaikkiaan mahdu
yliopistoihin, vaan monien kohdalla
parempi ratkaisu voisi olla
ammattikoulun yo-pohjainen linja tai
ammattikorkeakoulu.
Aikaisemmin pullonkaula oli
varhaisemmassa vaiheessa koulutusta,
joko lukioon pyrkimisen kohdalla tai
vielä aiemmin historiassa oppikouluun
pyrkimisen kohdalla, mutta silloin
yhteiskunta oli epätasa-arvoisempi ja
vielä enemmän luokkajakoinen kuin se on
nyt. Lukiosta on tullut yleissivistävänä
opetusmuotona niin tärkeä osa
tietoyhteiskuntaa ja suoranainen
peruskoulun jatke, että en haluaisi
siirtää "oikean valinnan stressiä" ja
koulutuksen pullonkauloja takaisin
taaksepäinkään.
Angloamerikkalaiset maat, joissa
putkitutkintomalli toteutuu
yliopistokoulutuksessakin Suomea
"paremmin" ja välivuosia ja
opiskelijoiden lukukausiaikaista
työntekoa ei niinkään esiinny, tunnetaan
myös korkeista lukukausimaksuista ja
siitä, että mahdollisuus
yliopistokoulutukseen ratkeaa
huomattavasti enemmän varallisuuden kuin
taitojen perusteella.
Mikko Nummelin (14.4.2010 23.15)
Pointti valmennuskursseista pätee
joillakin aloilla paremmin kuten vaikka
oikeustieteelliseen pyrkimisessä - mutta
ilmeisesti se sielläkin sitten toimii
että rahalla saa nenän alle
edellisvuosien kysymykset ja valmennusta
miten kirjoittaa vastaukset. Ja tämänhän
voisi hoitaa ahkeruudella itsekin.
Ongelma vain on se minkä jo aikaisempi
kommentoija nostikin esille että
suosituimmissa koulutuspaikoissa
sisäänotettavien määrä on vain
kymmenesosa halukkaista joten ei liene
suuri yllätys että näitä haluttuja
paikkoja jonotetaan useampikin vuosi.
Tähän kun lisätään vielä miespuolisten
asevelvollisuus jossa oikein pelaamalla
menettää puoli vuotta parasta
opiskeluaikaa, keskimäärin vuoden ja
huonolla tuurilla puolitoista niin eipä
ole ihme että valmistumisiät ovat mitä
ovat.
Pääsykoenäpertelyn sijaan pitäisikin
ihan rehellisesti kysyä onko
maanpuolustus niin tärkeä asia että
sillä voidaan haitata opiskelua
nimenomaan miehiltä joita alkaa olla jo
vähemmistö yliopistoissa muutenkin. Ja
miettiä avoimin mielin
sisäänottojärjestelmää ja miten
opiskelijoita pidetään listoilla - ei se
vaikkapa vuoden jälkeen karsiminen
välttämättä olisi täysin huono idea.
Kari Asikainen (15.4.2010 09.17)
Minua on aina huvittanut, että kaikissa
pääsykokeissa pyritään valitsemaan
opiskelijoiksi juuri ne, jotka tietävät
jo jonkin verran aiheesta. Ne, jotka
menestyvät pääsykokeessa huonosti ja
osoittavat sillä, että he todella
tarvitsisivat opetusta asiassa,
karsitaan pois.
Johtopäätös, sanoo Nikke Knatterton:
Oppilaitosten tehtävä on jokin ihan muu
kuin koulutus ja oppiminen. Esimerkiksi
selviäminen vähimmällä mahdollisella
vaivalla.
Mahtaako olla niin varmaa, että ne,
joilla on vahva ennakkokuva alastaan ja
menestyvät sen ansiosta pääsykokeissa,
olisivat juuri niitä, jotka tekisivät
mullistavimmat tieteelliset läpimurrot
ja keksinnöt.
Jari Lehtinen (15.4.2010 09.41)
Kaleeriorjan kommentista paistaa läpi
osa ongelmaa tämän valittaessa kuinka on
ylemmästä korkeakoulututkinnosta
huolimatta silti työtön. Painotan sanaa
silti.
Monilla ihmisillä on harhakuva siitä
että korkeampi koulutus takaisi
automaattisesti paremmat
työnsaantimahdollisuudet ja korkeamman
palkan. Vaan eipä se näin ole.
Menneisyydessä tämä on pitänyt
paikkansa, mutta ei enää pitkään
aikaan.
Meillä esiintyy runsaasti akateemista
työttömyyttä. Johtuen osittain siitä
että ihmiset ylikouluttavat itsensä
kuvitellen virheellisesti siten saavansa
paremmin töitä. Mutta nykyäänhän olisi
paljon järkevämpää kouluttautua vaikka
putkimieheksi kuin mennä yliopistoon.
Lehtisen kommenttiin totean että
peruskoulutus ja korkeamman asteen
opinnot ovat kaksi aivan eri asiaa.
Korkeamman asteen opintojen tarkoitus ei
ole paikata puutteelliseksi jääneitä
perusopintoja, eikä näin ollen ole
mitään järkeä siinä että niihin
valittaisiin ne huonoiten menestyneet.
Tommi Koivula (15.4.2010 10.59)
"Monilla ihmisillä on harhakuva siitä
että korkeampi koulutus takaisi
automaattisesti paremmat
työnsaantimahdollisuudet ja korkeamman
palkan. Vaan eipä se näin ole.
Menneisyydessä tämä on pitänyt
paikkansa, mutta ei enää pitkään
aikaan."
Tämä lienee osasyy pitkiin
opiskeluaikoihin. Kun jengi on
huomannut, että pelkällä tutkinnolla ei
automaattisesti saa töitä, ei kannata
paahtaa täysillä koulutusputken läpi
vain päätyäkseen työttömäksi tai kaupan
kassalle.
Käsittääkseni niissä maissa, missä on
putkitutkinnot, pääsee oikeasti
suunnilleen pelkällä tutkinnolla töihin
(toki junior-tason hommiin, mutta
kuitenkin). Suomessa tällainen vaatisi
ison asennemuutoksen työnantajien
puolella: pitäisi lopettaa suhteilla
palkkaaminen, oman alan työkokemuksen
vaatiminen vastavalmistuneilta ja alkaa
noteerata myös kandidaatin tutkinnot.
Sitä odotellessa...
Ei nuoriso ole niin tyhmää kuin
päättäjät toivoisivat.
(16.4.2010 13.12)
"Yliopisto-opiskelu ei ole Suomessa
suinkaan ilmaista, sillä pääsykokeissa
pärjätäkseen ja opiskelemaan päästäkseen
joutuu monilla aloilla käymään
maksullisilla valmennuskursseilla jopa
vuosien ajan."
Sanoisin kuitenkin, että myös opiskelun
kustantavat veronmaksajat, eli ne,
joilla sattuu vielä olemaan työ.
Vastaava esimerkki voisi olla "ilmainen
terveydenhuolto", joka kuitenkin maksaa
jokaiselle työssäkäyvälle
veronmaksajalle muutaman tonnin
vuodessa, eli jos käy lääkärissä vuoden
aikana muutaman kerran yhdelle käynnille
hinnaksi tulisi noin 1000 eur.
Toki niille jotka lorvailevat kotona
tekemättä mitään lysti ei tietenkään
maksa mitään.
Ari Heikkinen (17.4.2010 19.39)
Aivan oikeasta asiasta kirjoitettu!
Itse ratkaisin asian niin, että lähdin
kertaalleen pääsykokeissa käytyäni
ulkomaille opiskelemaan. Neljästä
ällästä ja kahdesta eestä kun ei ollut
Suomessa mitään apua, Saksassa pääsin
papereillani suoraan sisälle. Ja hyvä
niin. Miksi muuten olisin uurastanut
kolme vuotta tosissani lukion aikana?
Ulkomailla kouluttautuessani olen
säästänyt suomalaisilta veronmaksajilta
n. 150 000 euroa. Miettikää sitä!
Verorahojenne säästäjä (18.4.2010 19.31)
"Itse ratkaisin asian niin, että lähdin
kertaalleen pääsykokeissa käytyäni
ulkomaille opiskelemaan. Neljästä
ällästä ja kahdesta eestä kun ei ollut
Suomessa mitään apua"
Kyllä TKK:uun ainakin pääse
papereillakin suoraan sisään. Varmasti
muuallekin. En tiedä pitääkö sitä sitten
jotenkin erikseen hakea.
Ei olisi välttämättä huono idea laittaa
paperivalintamahdollisuus pakolliseksi
kaikkiin oppilaitoksiin.
(18.4.2010 20.50)
Tommi Koivula,
tuota putkimies-juttua on toisteltu jo
jostain 80-luvulta saakka.
Todellisuudessa putkimiehen työstä on
aikasta vaikea repiä elanto, ihan yhtä
vaikea tai jopa vaikeampi kuin
satunnaisesti valitusta akateemisesta
alasta.
Minne muuten työttömien putkimiesten
tulisi kouluttautua, näitäkin muuten on.
tympääntynyt kaleeriorja (20.4.2010 00.41)
Onhan sitä toisteltu, pitkälti siksi
että se on totta.
Tälläkin hetkellä on minun
asuinpaikkakunnallani pulaa esimerkiksi
juuri niistä putkimiehistä, kun taas
akateemisiin työpaikkoihin on
ylitarjontaa. Paikkakuntakohtaisia eroja
tietysti tässäkin asiassa on.
Juttu kuitenkin on niin että keskiasteen
opinnoilla voi olla aivan yhtä hyvät
ellei paremmatkin
työnsaantimahdollisuudet kuin ylipisto-
tai korkeakouluopinnoilla. Lisäksi
opinnot ovat yleensä lyhyemmät eli
työelämään siirrytään aiemmin.
Ei tämä akateemisesta koulutuksesta
huonoa vaihtoehtoa tee, mutta tarkoittaa
kyllä sitä että korkeamman asteen
opinnot eivät ole automaattisesti tie
menestykseen.
Tommi Koivula (20.4.2010 10.43)
Suomessa on keskimäärin huono työtilanne
lähes kaikilla aloilla jossain
vaiheessa, mukaanlukien putkiala, eli
kyse on ns. järjestelmällisestä
ongelmasta. Pieni väestöpohja
yhdistettynä muihin tekijöihin pitää
työmarkkinat suppeina ja yhteiskunnan
rattaat jumissa jne.
Kumma muuten että ns.
putkimies-ratkaisun toitottajat eivät
koskaan itse kouluttaudu putkimieheksi
tms. vastaavaan hommaan.
