Vuodesta 2000 julkaistu Phil ja Kaja Foglion Girl Genius –sarjakuva on ehtinyt jo 10. albumiinsa. Aluksi steampunk-henkistä sarjaa julkaistiin lehtenä, mutta vuonna 2005 Girl Genius siirtyi verkkoon, jossa koko tarina on luettavissa ilmaiseksi.
Foglioiden oma kustannusyhtiö Studio Foglio kokoaa verkossa kolmena päivänä viikossa julkaistut sivut 100-150 sivun albumeiksi, jotka ilmestyvät muutama kuukausi verkkojulkaisun jälkeen yksi tai kaksi kertaa vuodessa. Suuri osa albumeista myydään Studio Foglion oman nettikaupan kautta.
Girl Genius on tavoittanut netissä niin suuren yleisön, että myös albumit käyvät hyvin kaupaksi. Ilmainen nettijakelu markkinoi albumeita, joiden laadukas painojälki hyvällä paperilla antaa lisäarvoa tietokoneen ruudulta lukemiseen verrattuna. Albumien myynnistä saatujen tulojen lisäksi rahaa tuovat muiden nettisarjakuvien tavoin lukijoiden mikrolahjoitukset sekä erilaiset oheistuotteet t-paidoista puristeltaviin ilmalaivoihin.
Itse seuraan sarjaa verkossa; Maanantai-, keskiviikko- ja perjantai-aamut alkavat sivullisella Girl Geniusta. Hyllyssä on silti täysi kokoelma Girl Genius -albumeita ja vaatekaapissa t-paidan lisäksi mm. steampunk-suojalasit yllättävän teknologisen luomishulluuden varalta.
Girl Genius -sarjakuvan netissä osakseen saamaa suosiota kuvaa hyvin se, että Fogliot ovat voittaneet Hugo-palkinnon Best Graphic Story –kategoriassa jo kolmena vuotena peräkkäin: 2009, 2010 ja 2011 eli joka vuosi kun kyseinen kategoria on ylipäätään ollut olemassa! Foglioiden fanina jo xXxenophilen ja Buck Godotin ajoilta olen jäävi arvioimaan, voiko Girl Genius olla kolme vuotta kaikkia kilpailijoitaan parempi, mutta ratkaisevaa Girl Geniusin menestykselle on sen valtava lukijakunta. Nettijakelun ansiosta sillä on enemmän lukijoita Hugo-palkinnoista äänestävien World Science Fiction Conventionin osallistujien joukossa kuin muilla äänestykseen valituilla sf&f-aiheisilla sarjakuvilla.’
Entä jos kaikki sarjakuvat julkaistaisiin samalla tavalla? Olisiko Studio Foglion bisnesmallista rakennemuutoksessa kipuilevan sarjakuva-alan pelastajaksi? Vai menestyykö Girl Genius nimenomaan siksi, että sen markkinointistrategia ja ansaintalogiikka ovat erilaiset kuin muilla? Miten Foglioiden toimintatapa sopisi Suomen kaltaiselle pienelle kielialueelle? Ainakin Girl Genius todistaa sen, että netissä on tilaa uusille luoville toimintatavoille, etenkin jos sattuu olemaan ”spark”. ___
"Olisiko Studio Foglion bisnesmallista
rakennemuutoksessa kipuilevan
sarjakuva-alan pelastajaksi?"
Eikö BD:llä vielä mene Ranskassa ihan
hyvin? Blacksad on kai myynyt
Suomessakin jne.
Anomuumi Abi (2.9.2011 10.22)
Ei Girl Genius ole ensimmäinen eikä
ainut ko. tavalla julkaistava sarja
(mikä ei tietenkään tarkoita, että se
toimisi välttämättä, jos kaikki
tekisivät samoin). Suomessakin tuo tapa
todistetusti toimii: viime aikojen
näkyvimpänä esimerkkinä Kiroileva Siili,
joka on ilmestynyt ensin netissä (sitten
toki myös sanomalehdissä), ja albumeina
komeilee myyntilistojen kärjessä.
Tero (2.9.2011 12.07)
Suurin osa seuraamistani sarjakuvista on
ilmaiseksi jaossa netissä.
Toimintamallina tuo on suorastaan vakio
jo, eli itse sarjakuva ilmainen, mutta
laadukkaat oheistuotteet löytyy kotia
nopeasti.
Kannastaa tutustua muuten tähän:
axecop.com. Tarinat ideoi 5-vuotias
muksu ja kokoaa ja kuvittaa hänen
kolmikymppinen isoveljensä. Kaikki
ilmaiseksi jaossa paitsi Dark Horselle
julkaistu uutukainen stoori, jota
netistä ei löydy.
Jk (2.9.2011 14.00)
Howard Tayler
(http://www.schlockmercenary.com/) on
puhunut tästä aika paljon. Kun kuviossa
ei ole syndikaattia, tuhat innokasta
fania riittää, jos he käyttävät sata
taalaa vuodessa fanittamiseen (albumi,
T-paita, originaali, pari sketsiä),
siitä tulee 100 000 liikevaihtoa, joka
pitää jo yhden taiteilijan hengissä. Kun
albumit kustantaa itse, taas jää enemmän
viivan alle. Tayler myy albuminsa
postimyynnissä, Fogliot tukevat
perinteisiä jakelukanavia.
Suora yhteys kuluttajaan muuttaa
kustannusrakennetta kovasti. Long Tail
-ilmiön ansiosta on mahdollista
tavoittaa globaali niche-yleisö, kuten
XKCD tai PHDcomics osoittavat.
Toki bisnes on tällä hetkellä
kuohuntavaiheessa ja piirtäjän pitää
olla joustava ja etsiä kassavirtaa mistä
saa, karkoittamatta fanejaan. Mutta
bisnesmalli on selvästi toimiva ja sitä
ei kannata väheksyä.
Sama on tapahtumassa kirjallisuudelle,
Amazonissa alkaa jo olla taalan
e-kirjoja ja kirjailija saa niistä
paremmat katteet (oletan) kuin
kustantajan kautta. Kohta joku keksii
(ellei ole jo keksinyt) free-lance
kustannustoimittajan.
Teimme Aallon BitBang-kurssilla viime
vuonna pohdinnan tästä, kun on Internet
ja globalisaatio on painanut tullit ja
rahtikustannukset alas, pieni firma voi
keskittyä pieneen niche-markkinaan ja
olla globaali toimija. Löysimme
kymmenittäin tällaisia yrityksiä, yksi
myi opettajille aihekohtaisesti
räätälöitäviä bingo-kortteja, toinen
korkealaatuisia viidakkoriippumattoja,
kolmas polymeerejä jne.
Malli on siis jo todistettu toimivaksi,
kyse on pikemminkin siitä, miten
olemassaolevat mediarakenteet tulevat
reagoimaan ja rakentumaan uusiksi.
Kustantaja on perinteisesti ollut myös
laadunvalvoja, mutta säilyttääkö
kustantaja tämän aseman vai siirtyykö se
crowdsourceaukselle?
kiravuo
Timo Kiravuo (2.9.2011 16.14)
Jep, sitä alkaa näköala kadota, kun
kuuntelee kahdeksan vuotta vanhoihin
toimintatapoihin takertuneiden
teollisuudenalojen lobbareita.
