Demokratian hinta

Valtioneuvoston asettama Etnisten suhteiden neuvottelukunta Etno on kevään mittaan viritellyt keskustelua vastuullisesta maahanmuuttokeskustelusta. Hyvä niin, viime aikojen maahanmuuttokeskustelusta on puuttunut nimenomaan vastuullisuutta ja keskustelua. Ensin omaa kantaa on puolustettu sananvapaudella ja seuraavaksi on yritetty vaientaa eri mieltä olevat heidän sananvapaudestaan piittaamatta.

Kevään Etno-foorumissa valtionsyyttäjä Mika Illman väänsi hyvin rautalankaa vihapuheen ja sananvapauden haastavasta rajanvedosta. Itsesensuuri on yhtä vaarallista kuin kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Toukokuun alussa Etno julkaisi vastuullisen maahanmuuttokeskustelun teesit:

1. Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta.
2. Sananvapauden nimissä ei tule sallia keskustelua, joka loukkaa muita perus- tai ihmisoikeuksia.
3. Vastuullista keskustelua maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikasta syntyy vain kun maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt ovat mukana keskustelussa.
4. Rakentavaa keskustelua edistetään käymällä sitä kaikkien kanssa.
5. Tiedotusvälineillä on erityinen vastuu ja mahdollisuus edistää myönteistä asenneilmapiiriä ja keskustelukulttuuria.
6. Tiedotusvälineiden ylläpitämillä verkkokeskustelupalstoilla ei tule sallia kokonaan anonyyminä kirjoittamista, omalla nimellä seisotaan sanojen takana.
7. Arvojohtaja ei vaikene vaan puuttuu ihmisarvoa loukkaaviin puheisiin.

Suurinta osaa teeseistä on helppo tukea. Esimerkiksi ykkös- ja kakkosteesit muodostavat yhdessä perusoikeuksien tasapainon. Esimerkiksi yksityisyyden suoja ja sananvapaus ovat usein vastakkaisia oikeuksia, yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa tietoa ei saa julkaista sananvapauden nimissä, mutta julkisuuden henkilön, etenkin vallankäyttäjän yksityiselämästä voi kertoa, jos asia liittyy hänen julkiseen rooliinsa.

Itseäni Etnon teeseissä on jäänyt vaivaamaan numero kuutonen. Yksi demokratian perusehtoja on mahdollisuus tiedon hankkimiseen ja mielipiteen ilmaisuun ilman pelkoa, anonyymisti. Siksi esimerkiksi esitys naamioitumisen kieltämisestä mielenosoituksissa ei taannoin mennyt eduskunnassa läpi.

Oikeutta anonyymiin mielipiteen ilmaisuun on helppo käyttää väärin sekä netissä että mielenosoituksessa, mutta se on se hinta, joka meidän on demokratiasta maksettava.

Ajatus anonyymin keskustelun kieltämisestä kertoo lähinnä siitä, että Suomessa on ollut pitkään hyvä viranomaisonni. Suomalaiset viranomaiset eivät ole käyttäneet valtaoikeuksiaan itseään koskevan kritiikin vaientamiseen.

Toki on Suomessakin koettu tilanteita, joissa mielipiteensä on voinut ilmaista julkisesti vain naamion takaa. Esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon työntekijöiden oli taannoin pakko naamioitua osoittaessaan meiltä työnantajansa seksuaalivähemmistöjä syrjinyttä rekrytointipolitiikkaa vastaan. Julkinen vaatimus tasa-arvolain noudattamisesta olisi ollut monessa seurakunnassa riski.

Teesin perustelut paljastavat Etnon vieraantuneen digitaalisesta mediasta, josta perinteisten tiedotusvälineiden nettisivut ovat vain pieni osa.


Kaikkein hämmentävin on perusteluiden viimeinen lause, joka [onneksi] vesittää koko teesin. Joku neuvottelukunnan jäsen on onneksi viime hetkellä muistanut, miten tärkeää nimettömyys on esimerkiksi netin vertaistukiryhmille, joissa käsitellään mm. työpaikkakiusaamista ja mielenterveysongelmia.

Ja mitä mahtavat ajatella lapset ja nuoret vaatimuksesta olla netissä vain omalla nimellä. Heitähän on jo pitkään kehotettu nimenomaan välttämään oman nimen käyttöä netissä.

Sisäasiainministeriön seuraava kansliapäällikkö ottaa todennäköisesti vastuulleen edeltäjänsä Ritva Viljasen hoitaman. Etnon puheenjohtajuuden. Toivottavasti hän tuntee ja ymmärtää nettikeskustelun kulttuuria ja tekniikkaa, riskejä ja mahdollisuuksia edeltäjäänsä paremmin.