Chevrolet tarjosi ihmisille työkalut tehdä mainos uudesta suuresta Tahoe SUV citymaasturistaan. Tässä lopputulos. Yhdysvalloilla on näemmä vielä toivoa.
Lääkärilehden numerossa 3/2008 on mielenkiintoinen artikkeli, joka on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle julkisuudessa. Tutkimuksessa oli selvitetty 20-vuotiaiden varusmiesten kokemuksia parisuhdeväkivallasta, ja tulokset olivat yllättäviä. Parisuhteessa olleista varusmiehistä 14-17% ilmoitti kyselyssä joutuneensa kumppaninsa lyönnin kohteeksi. Eivätkä varusmiehet ole ehtineet olla parisuhteessa kovin pitkään.
Ovatko nuoret naiset oppineet miesten tavoille ja turvautumaan väkivaltaan sanojen loppuessa? Vai ovatko nuoret miehet oppineet naisten tavoille, puhumaan ääneen myös niin ahdistavasta asiasta kuin parisuhdeväkivallasta?
Mutta miksi varusmiehistä vain runsas prosentti kertoi itse lyöneensä kumppaniaan? Ilmeisesti lyöjän muisti on paljon valikoivampi kuin lyödyn. Tai sitten väkivallasta puhuminen on lyöjälle vielä vaikeampaa kuin lyödylle.
Mieheen kohdistuva parisuhdeväkivalta on tabu aihe, niin tabu, ettei siitä ole Suomessa edes kunnollista tutkimustietoa saatavilla. Mutta ei aihetta ole muuallakaan juuri tutkittu. Saksalaisessa pilottitutkimuksessa kävi sentään ilmi, että 23% haastatelluista miehistä oli kokenut joskus parisuhteessaan vähintään lievää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Naisilla vastaava luku oli 25%. Otos oli kuitenkin pilottitutkimuksessa niin pieni, etteivät tulokset ole kuin suuntaa-antavia.
Mutta se suunta haastaa perinteiset mielikuvat parisuhdeväkivallasta.
Jokainen lyönti on liikaa, on lyöjänä tai uhrina kuka tahansa, mies tai nainen.
"Mutta miksi varusmiehistä vain runsas
prosentti kertoi itse lyöneensä
kumppaniaan? Ilmeisesti lyöjän muisti on
paljon valikoivampi kuin lyödyn."
Todennäköisesti sitäkin, mutta MUTUna
väittäisin, että se naisten hakkaaminen
on pääsääntöisesti vähän varttuneempien
ukkojen touhua. Nuorilla naisilla ei
pahemmin ole estoja huitoa kumppaniaan,
koska poitsu ei sosiaalisten paineiden
takia oikein voi mennä poliisin
juttusille saati lyödä takaisin. Täytyy
olla Mies ja kaikkea sitä paskaa, tiedät
kyllä.
"Mutta se suunta haastaa perinteiset
mielikuvat parisuhdeväkivallasta."
Väittäisin, että juuri siksi tutkimus
jäikin "yllättävän" vähälle huomiolle.
zxcvbnm (29.1.2008 19.23)
Epäilen, että jo nuorena tyttöystäviään
/ vaimojaan hakkaavista yksilöistä
suurin osa saa punaiset paperit
sekakäytön tai muun vastaavan syyn
nojalla. Armeijaan (tai sivariin) siis
valikoituvat ne, joilla on toistaiseksi
sipuli kunnossa.
Olen joskus kuullut nuorilta
naisihmisiltä, että heille on tullut
tavaksi läpsiä miehiä, kun he ovat
nähneet niin tehtävän tietyissä
tv-sarjoissa, vieläpä niin, että
läpsiminen on esitetty positiivisessa
valossa, vahvan naisen merkkinä tms.
pzi (29.1.2008 19.47)
Pahoin pelkään, että tämä tulos
mitätöidään ja siitä puhuvat leimataan
naisvihaajiksi. Suosittelen, ettet
kovasti siitä huutele, tai saat jokaisen
puolueen naisjärjestöjen vihat
niskoillesi.
Tiedemies (29.1.2008 20.07)
Tässä pitäisi myös ymmärtää, että
väkivalta ruokkii aina väkivaltaa.
Taatusti on matalampi kynnys miehellekin
lyödä seuraavan kerran riidellessä, jos
häntä on lyöty edellisellä kerralla.
Oikeinhan se ei ole sekään, mutta
"moraalinen liukumäki" (miten kääntää
moral slide?) kuvaa ihmisten
käyttäytymistä valitettavan hyvin.
Heikki Sairanen (29.1.2008 20.25)
Noin pääsääntöisesti tutkimusten mukaan
taitaa olla niin, että
parisuhdeväkivalta on aika vähän iästä
kiinni. Veikkailen, että Jyrkin veikkaus
oman väkivaltaisuuden tunnustamisen
vaikeudesta on aika oikea. Vaikka
parisuhdeväkivallasta puhuminen on
vaikeata, niin on kohtuullisen
mahdollista opetella puhumaan
väkivallasta sellaisissa suhteissa,
jotka ovat jo taaksejäänyttä elämää.
Itse ainakin puhun menneisyydessä
kokemastani väkivallasta aivan
sujuvasti. Nykyinen olisi vaikeampaa.
Se, että itse löisi puolisoaanhan on
aina nykyistä, eikä siitä eroamalla
pääse, ainakaan asiaa muuten
käsittelemättä.
Eekku (30.1.2008 10.00)
Siis kyllä nuoret naiset on aina miehiä
lyöneet meikäläisen kokemuksen mukaan
("aina" tarkoittaa tarkemmin ajateltuna
meikäläisen nuoruutta parin
vuosikymmenen takaa). Olen luullut, että
tämä on vähän niin kuin selviö kaikille
miehille. Mennään porukassa bileisiin ja
illan mittaan ehkä parikin naista saa
itkuisen raivokohtauksen ja alkaa töniä
ja läpsiä poikakaveriaan, joskus varmaan
ihan hyvästä syystäkin. Kukaan ei kai
pitänyt tuollaista kovin kummoisena, en
minä ainakaan, se kuului tavallaan
asiaan. Pojat sen sijaan eivät, herra
armias, koskaan kajonneet tyttöihin.
Sitä olisi katsottu todella pahalla,
maine olisi mennyt lopullisesti. No,
toisenlaisiakin porukoita on tietysti
ollut.
Tomi (30.1.2008 17.12)
Joskus vuonna 1995 olin sosiologian
seminaarissa ja siellä kaksi nuorta
lääkäriä kertoivat omasta
tutkimuksestaan, jonka olivet tehneet
ilman lupaa eli laittomasti. He olivat
kyllä ensin halunneet tehdä STAKESin
suojissa tutkimuksen parisuhdeväkivallan
jakautumisesta mies/nais-akselilla,
mutta STAKES oli torjunut heidän
tutkimusehdotuksensa ja lääkintöhallitus
harvon antaa yksityissuojan rajalla
liikkuvia tietokannanluontioikeuksia
ilman STAKESia - kyseistä tutkimusta ei
vieläkään virallisesti ole tehty.
No, heidän tutkimuksessaan kahden
sairaalan otannassa heidän omilta
asiakkailtaan oli se, että
kaikenikäisiltä asiakkailta
hoidettavista väkivaltavammoista 60 %
oli naisten tuottamia.
Itselläni on enimmäkseen akateemisia
kavereita ja 80% fyysisistä
väkivaltateoista on kyllä naisten
tekemiä.
Mutta pitäähän tosimiehen nyt pieni
naisen nyrkki kestää kylkiluiden välissä
tai tukanrepimisepisodi. Vai?
Entäs jos mies vastaa, sekö on sitten
vasta todellista väkivaltaa, kun mies
antaa samalla mitalla? Väkivaltakuvasto
on oudosti vääristynyttä STAKESin
tutkimuksissa, 95 % STAKESin
väkivaltatutkimuksista kohdistuu miesten
tekoihin ja ongelmiin mm miesvankeihin
yms.
Arhi, Finnsanity - blogi (30.1.2008 19.34)
Kysymykset mallia "onko sinua koskaan
lyöty parisuhteessa" ei sitten
kuitenkaan kerro oikeastaan mitään.
Usein sekä uhri että suhteessa enemmän
niskan päällä oleva ovat lyöneet ainakin
kerran, mutta toinen on lyönyt
kymmenessä vuodessa viisi kertaa ja
toinen viikoittain. Uhri kokeilee kaikki
reagointitavat, myös takaisinlyömisen.
Rauhallisetkin ihmiset toimivassa
parisuhteessa ovat voineet lyödä kerran
tai muutaman vuosien saatossa.
Olennaista olisi selvittää kuinka
toistuvaa, voimakasta ja raakaa
väkivalta on. Vaikka jokainen lyönti
onkin liikaa, väkivalta on myös
inhimillistä ja siinä on voitava nähdä
harmaansävyt.
pzi: Tuskinpa vaan. Tuttavapiirin
perheväkivaltaa harjoittaneet ovat
inttinsä ja jopa upseerikoulunsa
käyneet.
Arhi: Väkivallantekijällä on valikoiva
muisti. Kyllä juoppo isänikin muisti
kuolemaansa asti sen, kun teinityttönä
potkaisin häntä niin kovaa, että luu
murtui varpaastani. Sitä hän harvemmin
muisteli, että löi koko perhettään.
Minuakin, kunnes karkasin kotoa, jotta
sain lukion käytyä loppuun rauhassa ja
pääsin yliopistoon. Sen jälkeen pitkässä
avosuhteessa alistuin lyömiseen, mutta
löin myös ensin arviolta kymmenen kertaa
seitsemän vuoden aikana, jolloin turpiin
tuli ekan kahden vuoden jälkeen kerran
tai kaksi viikossa.
Edelleen on arpi otsassa, mutta
opinpahan lopulta etsimään miehen, joka
on luonteeltaan vahva olematta silti
väkivaltainen.
Nuori (ei enää vihainen vaan onnellinen)
nainen (30.1.2008 23.45)
Se, että läpsäisee joskus riidan
yhteydessä on todellakin eri asia kuin
se, että pitää valtaa kotona käyttämällä
väkivaltaa tai uhkaamalla sillä. Nämä
tutkimukset ovat tosiaan monesti
mielestäni vinoutuneita juuri edellisen
kommentoijan mainitsemalla tavalla.
Yleensä naisen läpsäystä pidän itsekin
vähäisempänä, koska väkivallan (ja sillä
hallitsemisen) uhka on vähäisempi: mies
pystyy yleensä puolustautumaan naista
vastaan halutessaan, kun taas nainen
ei... silläkin on merkitystä.
Grah (31.1.2008 13.19)
Grah: "mies
pystyy yleensä puolustautumaan naista
vastaan halutessaan"
Anteeksi nyt vain, mutta ainakaan minä
en halua joutua puolustautumaan. Juuri
tuolla tavalla nainen käyttää
tilanteessa suurempaa valtaa
tietäessään, ettei mies oikeasti voi
puolustautua. Siis ainakaan jo s
miehellä on kaikki kotona... Olen Jyrkin
kanssa siinä samaa mieltä, että jokainen
lyönti on liikaa. Läpsäisy - pienikin -
on vallankäyttöä, jota ei pidä hyväksyä.
Aikuisten ihmisten pitäisi muutenkin
kyetä selvittämään välinsä kaikin puolin
väkivallattomin keinoin. Myös ilman
henkistä väkivaltaa.
Teemu (31.1.2008 15.25)
Mitä mieltä olette muuten väkivallan
käytöstä lasten kasvatuksessa? Opiskelen
tällä hetkellä Saksassa, ja
saksankurssilla moni opiskelijatoveri
kertoi, että heitä on lyöty lapsena.
Saako lasta lyödä rangaistuksena
(minusta ei), ja saako kiukuttelevan
lapsen kantaa voimaa käyttäen autoon?
j. (31.1.2008 21.30)
Saksalaiselle, joka kannattaa lasten
lyömistä, voi suositella Alice Millerin
sitä musta kasvatus -kirjaa, jossa
kerrotaan Hitlerin lapsuudesta. Noin
yleensä voi ohjeeksi ottaa, ettei
pienempää saa lyödä, kuten jo kotona
opetettiin.
k (1.2.2008 15.27)
"Mutta miksi varusmiehistä vain runsas
prosentti kertoi itse lyöneensä
kumppaniaan?"
Luultavasti nuorella iällä olevilla
pojilla on niin kiire piestä toisiaan
(tällaisissa tapauksissa muuten
rikoksesta tulisi tuomita raskauttavien
asianhaarojen vallitessa, jos
rikoksentekijä on joskus tavattu
pelaamasta jääkiekkoa), että naisväen
pieksäntä lyödään laimin.
Tämä varusmiehille tehty tutkimus
kuulemma yllätti sopimattomilla
tuloksillaan tutkijat niin perinpohjin,
että sitä on jouduttu vertaisarvioimaan
läpi syksyn. Tutkimukseen on viitattu
syksyllä julkaistussa Mies vailla
tasa-arvoa -kirjassa, jonka vastaanotto
julkisuudessa oli, että siinä ne miehet
taas narisevat, vaikka heillä on kaikki
hyvin.
Miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa
on sopimatonta tutkia, koska sen
tiedetään olevan niin harvinaista, koska
aihetta ole tutkittu. Tätä mieltä oli
muiden muassa Vihreät Naiset ry muutama
vuosi sitten.
