Sika sika!

Satu kertoo pikkupojasta, joka aina huomiota halutessaan huusi ”susi susi!” Lopulta ihmiset eivät enää välittäneet hänen huudoistaan, eivät edes silloin, kun susi lopulta oikeasti tuli ja söi hänet suuhunsa.

Moni valittaa, että viime vuosien flunssauutisoinnissa on syyllistytty samaan. Milloin maailmaa uhkaa lintu-, milloin sikainfluenssa. Kumpikin on osoittautunut pelättyä vaarattomammaksi, mutta sortuivatko viranomaiset ja tiedotusvälineet hysterian lietsomiseen? Mielestäni eivät, päinvastoin, sillä epidemian alkuvaiheessa on hyvin vaikea tietää, kuinka tarttuva ja vaarallinen uudenlainen influenssakanta on.

Aina uuden virusmuodon syntyessä on olemassa mahdollisuus, että siitä kehittyy herkästi tarttuva ja potilaille hengenvaarallinen kanta. Ja jos terveysviranomaiset eivät varautuisi tähän mahdollisuuteen, _silloin_ heitä voitaisiin syyttää virheestä ja laiminlyönnistä.

Valitettavasti sikainfluenssan tuloon valmistautumisesta kertoneet tiedotusvälineet eivät ole aina muistaneet mainita, että vaikka viranomaiseet valmistautuvatkin pahempaan, todennäköisesti A(h1n1) on ”vain” uusi ärhäkkä influenssakanta, johon meillä ei ole vanhastaan vastustuskykyä.

Suurin riski onkin se, että ensi tai sitä seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla, kun opossumiflunssa löydetään, me emme enää ota viranomaisten varoituksia ja ohjeita vakavasti emmekä hyväksy investointeja rokotteisiin ja lääkkeisiin. Ja silloin kyseessä voikin oikeasti olla espanjantaudin kaltainen pandemia, joka vaatii miljoonia kuolonuhreja. Etukäteen sitä on ainakaan nykyteknologialla mahdotonta tietää, voimme vain varautua myös pahimman varalle.


 ^{CC: by-nd-nc}