Vajaa kuukausi sitten OAJ järjesti vaalien ensimmäisen suuren vaalipaneelin. Annin ollessa ministerin tehtävissä pääsin varapuheenjohtajana lavalle vihreiden edustajaksi. Keskustelu meni ainakin omasta mielestäni osaltani hyvin, kunnes aivan lopussa kysyttiin, pitäisikö valtion ohjeistaa kuntien opetustoimia nykyistä tarkemmin.
Mitä hyötyä siitä olisi, ajattelin, nykyiset ohjeet ovat suurelta osin ihan riittävät, jos niitä vain noudatettaisiin. Niiden toteutumista ei kuitenkaan erikseen käydä valvomassa, elleivät oppilaiden vanhemmat valita jostain ongelmasta. Vastasin siis, että ainakin koulutarkastajat olisi hyvä saada takaisin … Salin lämpötila laski silmänräpäyksessä pakkasen puolelle, kun yleisönä olleiden opettajien niskavillat nousivat pystyyn.
Opettajat muistavat koulutarkastajat luokissa kiertäneinä kyylinä. Parempi sana olisi ollut koulutoimen tarkastaja, sillä tarkastettavaa riittäisi nimenomaan kuntien koulutoimen organisoinnissa. Ovatko luokkakoot asianmukaiset, opettajat päteviä, kouluterveydenhoitajia ja kuraattoreita riittävästi, erityisopetus kunnossa, kouluruoka syötävää, koulukuljetukset …
Moka mikä moka. Vaalipaneeleissa pitää olla tarkkana jokaisen sanan kanssa. Montakohan ääntä tuokin lapsus maksoi? Se oli tietysti ainoa minulta Helsingin Sanomien paperiversioon päässyt kommentti. Nettiversioon lainattiin sentään eri vastausta.
Omat oppilaan muistoni koulutarkastajista ovat kuitenkin vain positiivisia. Esimerkiksi täysin lukkiutuneet arvosananeuvottelut opettajan ja oppilaiden välillä lukion kolmannella ratkesivat vasta, kun koulussa sattumalta ollut tarkastaja ehdotti kompromissia, jonka sekä opettaja että me luokkiemme neuvottelijat saatoimme hyväksyä.
Sijaisopettajana ollessani koulutarkastajia ei sitten enää ollutkaan.
Saattoi tuo myös tuoda ääniä. Kyllä se
on aika hyvin tiedossa, että kouluissa
ja koulutoimessa ei aina noudateta lakia
ja että kaikki opettajat eivät aina
käyttäydy asiallisesti. Opettajia
saattaa kenkuttaa, jos joku heidän
tekemisiään tarkkailee, mutta
koululaiset ja vanhempansa ovat
luultavasti ihan mielissään.
Eihän sillä, joka toimii oikein, ole
mitään pelättävää... ;)
Riitta (24.2.2011 10.24)
Kun tilanne lapsemme koulussa muutama
vuosi sitten oli kärjistynyt, käytin
viikon ajan oikeutta seurata opetusta
koulussa. Tämä herätti syvää
närkästystä. Erityisesti se, että tein
muistiinpanoja tuntien aikana, koettiin
erityisen häiritseväksi.
Suosittelen kaikille vanhemmille joskus
käymistä yläasteen koulutunneilla.
Todella valaiseva kokemus.
Any Nyymi (24.2.2011 11.01)
toivottavasti säkin tiput sieltä
eduskunnasta vaalien jälkeen
Kyllähän se häiritsee kenen tahansa
työntekoa jos joku kyttää vieressä.
Eräällä täkäläisellä putkimiehellä on
hauska taksajärjestelmä: Tuntipalkka on
tietty summa. Jos asiakas katsoo
vieressä, tuntipalkka nousee kympillä.
Jos asiakas antaa neuvoja, tuntipalkka
nousee kahdella kympillä. Jos asiakas
"auttaa" työnteossa, tuntipalkka nousee
kolmella kympillä. Kyllä ammattilainen
osaa. :)
Opettajien reaktio on siis ymmärrettävä,
mutta kuten Riitta jo totesi,
koululaiset vanhempineen voivat olla
toista mieltä. Valtaosa opettajista on
ammattitaitoista ja asiallista väkeä,
mutta valitettavasti joukkoon mahtuu
myös hieman sellaista porukkaa joiden
tekemisiä voisi tosiaan olla hyvä hieman
tarkastaa.
Tommi Koivula (25.2.2011 08.51)
Vähän menee aiheen sivuun, mutta en
malta olla sanomatta: Todellisen,
itseensä ja ammattitaitoonsa luottavan
ammattilaisen tunnistaa siitä, että
häntä ei häiritse jos asiakas seuraa
työntekoa.
Koulussa ei tietenkään ole aivan selvää
kuka on asiakas, mutta lähipiirin
kokemusten perusteella kannatan
lämpimästi opetustoimen valvontaa. Minua
suoraan sanottuna hämmästyttää, että
vielä nuoremmassakin (40v tai alle)
opettajakunnassa tuntuu olevan
näkemyksiä ja tapoja, joiden toivoisi
jääneen viime vuosituhannelle. Oppilaita
arvotetaan vanhempien "statuksen" mukaan
eri kasteihin, innokkaat
urheilijanuorukaiset saavat helpommin
hyviä arvosanoja kaikista aineista, jos
opettajakin sattuu olemaan innokas
urheilija jne. Erityisesti vinoutuneella
alakoulun luokanopettajalla on suuri
vastuu ja mahdollisuus aiheuttaa tuhoa
niin halutessaan, koska lapset joutuvat
yleensä olemaan saman opettajan kanssa
tekemisissä kokonaisen lukuvuoden. Ja
vielä yhtenä erityisenä huomiona, joka
kerta kun kuulen peruskoulunopettajan
kertovan, että "meidän koulussa ei
esiinny kiusaamista", niin sijoitan
kyseisen henkilön omalla
arvoasteikollani suoraan roskakoriin.
Jokivaris (25.2.2011 10.09)
Menee ohi tämän aiheen, mutta
mediamaksuhässäkästä ei löydy
kirjoitusta.
Mutta, kysymys:
Voisiko mediamaksun korvata laskemalla
tulonhankkimisvähennystä verotuksessa
mukaan?
Tuolloin se koskettaisi vain niitä,
joilla on edes jotain palkkatuloja.
jl (1.3.2011 22.14)
Mediamaksun voisi korvata pistämällä
koko roskan maksukortin taakse ja
nettisivut tunnusten taakse, niin homma
olisi sillä selvä: kaikki maksaisivat
käytön mukaan eikä tarvittaisi
monimutkaista byrokratiaa tai muutakaan
säätöä.
(2.3.2011 09.50)
Mediamaksun poistaminen muuttamalla YLEn
kanavat maksullisiksi sisältää sen
ongelman, että hinta tulisi luultavasti
asettumaan mediamaksua korkeammaksi. Ja
kun yksi aiheellinen valitus
mediamaksusta on se, että se käy turhan
paljon vähävaraisten kukkarolle, niin
tämä ratkaisu ampuisi kyllä itseään
jalkaan - köyhimmillä ei sen jälkeen
olisi enää varaa katsoa edes
televisiota. Maksukorttiratkaisu
poistaisi käytöstä sen nykyisenkin
mahdollisuuden jättää mediamaksu
maksamatta ja olla päästämättä
lupatarkastajaa sisään.
Ja ennen kuin joku napisee että on se
kumma ettei ole varaa maksuun jos on
varaa televisioon, niin käytettyjä
televisioita voi saada hyvinkin
halvalla. Ei TV:n katseluun uusinta
plasmatöllötintä tarvita.
Järkevintä olisi kustantaa toiminta
verotuloilla. Tätähän on vastustettu
sillä perusteella ettei YLE olisi enää
politiikasta riippumaton kun sen
toiminta riippuisi budjetista. Tähän
sanon että on hieman turha pitää itse
organisaatio poliittisesti
riippumattomana kun sen johto ei sitä
kuitenkaan ole. YLEn johdolla on
järjestään ollut poliittisia kytköksiä,
ja kyllä se on myös uutisoinnissa
näkynyt. Että se siitä
riippumattomuudesta.
Tommi Koivula (3.3.2011 09.53)
Mielestäni Ylen rahoituksen
järjestäminen valtion budjetista olisi
järkevin tapa hoitaa asia. Voi olla että
asiassa on jotain mistä en ole
tietoinen, mutta kertokaahan minulle
mitä eroa pohjimmiltaan on siinä, että
eduskunta päättää Ylen rahoitukseen
menevän tv-maksun suuruuden vs.
eduskunta päättää Ylen rahoituksen
määrän osana budjettia? Ymmärtääkseni
molemmissa tapauksissa rahoituksen määrä
on kiinni poliittisesta tahdosta, eli se
siitä poliittisesta
riippumattomuudesta.
