Viime viikolla
Ilta-Sanomien sivuilta osui silmään pikku-uutinen, mediatutkimusyritys
Cision oli arvioinut suomalaiset poliittiset blogit … ja listan ykköseksi oli noussut … Jyrki J.J. Kasvi. Vielä vuonna 2010 olin listan kakkonen.
Ensimmäinen reaktio oli WAU! Sitten tuli ihmetys, omasta mielestäni olen viime aikoina päinvastoin laiminlyönyt tätä blogia. Työ- ja elämäkiireiden vuoksi päivitystahti on pudonnut hitaammaksi kuin kertaakaan sitten
blogin perustamisen elokuussa 2005.
Pakko ryhdistäytyä, ykkössija velvoittaa. Sijoitukseen reagoiminenkin vei viikon, koska myöhässä olleet kolumnit (Kuntalehti, Tiedosta, Tietokone) piti saada ensin valmiiksi.
Cisionin käyttää blogien arviointiin algoritmia, joka vertailee blogiin kohdistuvia linkityksiä ja uniikkeja kävijöitä. Lisäksi arvioidaan mm. päivitystiheyttä sekä kirjoittajien ja lukijoiden vuorovaikutusta sekä blogin kommenteissa että muualla sosiaalisessa mediassa. Todennäköisesti ykkössijan selittääkin nimenomaan aktiivisuus facebookissa ja twitterissä.
¤ ¤ ¤
Millainen sitten on hyvä poliittinen blogi ja blogisti? Helpompi sanoa kuin olla, mutta mielestäni sen voi tiivistää periaatteeseen: Lukeminen on tärkeämpää kuin kirjoittaminen. Jos me emme pysähdy kuuntelemaan toisiamme, me vain huudamme toistemme ohi.
Poliittisten blogien vuoropuhelu loistaa Suomessa poissaolollaan. Kirjoittajat eivät ilmeisesti lue tai ainakaan kommentoi toistensa blogeja. Toisten kirjoittamiin blogeihin ei reagoida omissa blogeissa, vaan kaikki julistavat omille yleisöilleen.
Toivottavasti suomalaisessa sosiaalisessa mediassa nähdään jatkossa nykyistä enemmän poliittista dialogia ja debattia.
Empatia, kyky asettua toisten ihmisten asemaan on mielestäni toinen hyvän (poliittisen) blogin tunnusmerkki. Vaikka olisi eri mieltä, tulee kyetä kunnioittamaan ihmistä mielipiteen takana. Se ei tietenkään tarkoita, että samalla hyväksyisi toisen kaikki mielipiteet, eikä voisi kritisoida niitä. Sitä paitsi omaa mielipidettä on paljon helpompi puolustaa, kun ymmärtää eri mieltä olevien ajatuksia ja motiiveja.
Vaikeinta ehkä on haastaa lukijan mielipiteitä ja ennakkoluuloja, katsoa asioita uusista näkökulmista ja kyseenalaistaa myös kirjoittajan omia ajatusluutumia.
Politiikassa varotaan sanomasta mitään, mistä muut voisivat saada otteen ja kääntää itseä vastaan: ”Vuonna varsta ja Polle sanoitte Hyrynsalmen valtuustossa daa daa daada daada, oletteko edelleen samaa mieltä?” Blogissa pitäisi kuitenkin uskaltaa ottaa myös riskejä, vaikka sitten ’entä jos’ –johdannolla. Silläkin uhalla, että löytää blogista irrotetun lauseen jostain toisesta blogista tai iltapäivälehden lööpistä.
Poliittisten blogien erityisenä haasteena on kommentoinnin seuranta. Kommentointi saa ja pitää olla tiukkaa ja terävää, mutta keskustelun tulehduttamiseen ei tarvita kuin yksi persoonallisuushäiriöinen kommentoija, joka saa fixinsä muiden loukkaamisesta. Moni poliittinen blogisti onkin joutunut estämään kommentoinnin tai moderoi kommentit ennen julkaisua.
Poliittisen blogin kirjoittaminen vaatii paksua nahkaa ja valurautaista sielua, mutta mitä tahansa ei tarvitse sietää.
¤ ¤ ¤
Tärkeimpiä ovat kuitenkin lukijat … millainen hyvä poliittinen blogi on teidän mielestänne?
___
