Tiedoksi: En pysty päivittämäänKiinassa facebook- tai twitter-statustani kuin komukalla ping.fm:n kautta. En näe kommentteja kuin gmailista enkä pysty vastaamaan niihin kuin uudella statuksella. Jos siis ihmettelette, miksi jotkut statukset näyttävät reaktioilta aiempien saamiin kommentteihin, niin kyllä, siitä on nimenomaan kysymys. Yritin tänä aamuna kiertää facebook-eston ja ... sattumalta hetken kuluttua niin minulta kuin naapurihuoneiden asukkailta katkesi nettiyhteys kokonaan aamun ajaksi.
¤ ¤ ¤
Harmistuttavaa – muodollisten kohteliaisuuksien vaihto vie aina ison siivun joka tapaamisesta, ja kun muillakin on kysymyksiä, ei parhaimmillaankaan ehdi nostaa esiin kuin yhden itseään kiinnostavan kysymyksen. Näin virallisissa tapaamisissa on oltava lisäksi sanavalinnoissaan diplomaattinen eli olen vähän pettynyt itseeni tämän päivän osalta. Vierailukohteina kun oli nimenomaan Huawei ja Teollisuus- ja teknologiaministeriö.
Päivän avasi tervehdyskäynti kansankongressin pysyvän komitean varapuheenjohtajan
Hua Jiangminin luokse. Käytännössä Hua vastaa eduskunnan varapuhemiestä. Hua kävi noin vuosi sitten Suomessa ja esittelin hänelle tulevaisuusvaliokuntaa, kun puheenjohtaja
Marja Tiura oli äitiyslomalla. Hua muisti vierailun eduskuntaan ja tulevaisuusvaliokuntaan ja kaivoi laukusta esiin eduskunnasta saamansa kirjan: ”100 sosiaalista innovaaatiota Suomesta” Vilkaisimme kaikki valiokuntaneuvosta, ettei myös meillä ole tarkoitus antaa samaa kirjaa, mutta Hualle oli onneksi varattu lahjaksi kovakantinen eduskuntaa esittelevä kirja. Täytyy kertoa Taipaleelle, että hänen ideoimansa ja toimittamansa kirja on Kiinan kansankongressin varapuheenjohtajan salkussa.
Sen jälkeen ohjelmassa oli puolitoista tuntia nähtävyyksiä eli Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki. Onneksi tajusin ostaa matkamuistoksi kirjan Kielletystä kaupungista, että voin sen avulla matkan jälkeen sulatella, mitä kaikkea tuli pikavisiitillä nähtyä.
Lounaalla tapasimme Finnairin Pekingin edustajan ja keskustelimme Kiinan ja Euroopan välisestä matkustajaliikenteestä. Alkupalojen joukossa tuli vastaan toistaiseksi eksoottisin kulinaristinen elämys, rasvassa paistetut skorpionit, jotka olivat itse asiassa yllättävän mauttomia.
Lounaan jälkeen vierailimme Huaweillä, joka on kiinalainen tietoliikenteen monialayritys. Siinä missä useimmat keskittyvät kännyköihin tai reitittimiin tai langattomiin tai langallisiin verkkoihin, Huawei tarjoaa kaikkia ja on markkinajohtaja usealla tietoliikennetekniikan osa-alueella.
Vierailun alku oli normaalia yritysesittelyä, mutta sitä seuranneessa keskustelussa nousi esiin mielenkiintoisia asioita. (tosin mm. meille esitelty aurinkoenergialla toimiva tukiasema oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus) Esimerkiksi Huawein työntekijöistä 45% on tutkijoita, ja tuloista 10% sijoitetaan tutkimukseen. Huawei esitteli ajatuksiaan mm. asioiden internetistä, pilvipalveluista ja tietokoneistetuista digikodeista. Ja me kysyimme puolestaan heidän näkemyksiään Suomen laajakaistapolitiikasta – olivat tietysti kiinnostuneita toimittamaan tekniikkaa Suomen valokaapeeliverkkoon.
Kysyin, että koska asioiden internet edellyttää laitteiden tunnistamista, paikantamista ja kommunikointia niin samalla kertyy valtavasti tietoa myös näitä laitteita käyttävistä ihmisistä – esimerkiksi minun teleoperaattorini tietää jo nyt, missä minä olen ja kehen pidän yhteyttä. Esimerkiksi Nokia-Siemens Networks on joutunut Suomessa kovan kritiikin kohteeksi myytyään Iranin hallitukselle järjestelmän, jonka avulla hallitus pystyy seuraamaan kansalaisten tekstiviestejä ja internetin käyttöä. Yksityisyyden suoja – onko mahdollista suojata tulevaisuudessa asiakkaiden yksityisiä tietoja vai onko yksityisyyden suoja vanhentunut käsite.
Vastaus oli tiivistettynä: ”Meillä on tekniikat käyttäjien yksityisten tietojen suojaamiseksi, mutta kyse on myös lainsäädännöstä.”
Seuraavaksi tapasimme teollisuus- ja teknologiaministeriöstä teknologiajohtaja
Yang Zeminin, joka on perehtynyt erityisesti mobiilitekniikkaan.
Kiinassa ollaan kolmessa vuodessa investoimassa vajaat 40 mrd euroa 3G-verkon rakentamiseen: kaikkiaan 400.000 tukiasemaa.
Selitykseksi Kiinan kolmelle operaattorille annettuihin kolmeen epäyhteensopivaan 3G-teknologialisenssiin Yang tarjosi a) kilpailun edistämistä (China Mobile on niin suuri, että sen pelättiin jyräävän pienemmät kilpailijansa) b) tekniikan kehityksen tukemista (Kiinassa toimivilla yrityksillä on mahdollisuus valita itselleen parhaiten sopiva ratkaisu). Ministeriössä ollaan kuitenkin sïtä mieltä, että seuraavassa vaiheessa on pyrittävä vain yhteen ratkaisuun.
Kysyin, mikä on avoimen lähdekoodin tulevaisuus Kiinassa, sillä Kiinassa on tähän asti hyödynnetty laajasti avointa lähdekoodia. Esimerkiksi, onko avoimen lähdekoodin sovellusten kehitys Kiinassa tulevaisuudessa yritysvetoista vai kannustetaanko ns. nörttejä perustamaan samanlaisia itseohjautuvia ryhmiä, jollainen on kehittänyt esimerkiksi Linux käyttöjärjestelmän.
Yang vastasi, että kyllä, Kiinan hallitus on suosinut avointa lähdekoodia, mutta hänen mielestään avoin lähdekoodi on vaikea kysymys, koska sen ohjaus ja valvonta on vaikeaa. Otti esimerkiksi Nokian, ettei Nokiakaan avaa ohjelmistojaan julki, mihin jouduin korjaamaan, että Nokia on nimenomaan muuttanut strategiansa avointa lähdekoodia suosivaksi.
Yang kysyi meiltä, että vaikka laajakaistayhteys on jokaisessa maassa tärkeä taloudelliselle kehitykselle, myös Kiinassa operaattorit rakentavat laajakaistaverkon. Operaattorien hintakilpailun vuoksi laajakaistasta on kuitenkin tullut ”musta aukko”, joka vie operaattoreilta enemmän rahaa kuin tuottaa. Esimerkiksi mobiili-elokuva – ovatko käyttäjät valmiita maksamaan niin paljon, että sen vaatima verko kannattaa rakentaa? Tarvitaan teknologioita, joilla pystytään paitsi välittämän tarvittava tietomäärä myös tekemään se niin edullisesti, että se kannattaa operaattorille ja palvelun tarjoajalle.
Mitä asialle voisi tehdä? Kerroimme Suomen laajakaistapolitiikasta, jossa valtio osallistuu niiden yhteyksien rakentamiseen, jotka eivät muuten kannata sekä siitä, että pelkkä laajakaistayhteys ei sinällään kannata, vaan kuluttajille täytyy tarjota yhteyttä hyödyntäviä palveluita, joiden tuotoilla kustannetaan myös laajakaista rakentaminen. Eivät kuluttajatkaan ole valmiita maksamaan pelkästä valokaapelista vaan sitä hyödyntävistä palveluista.
Lopuksi puhuimme digikuilusta ja digitaalisesta esteettömyydestä. Kiinan hallituksen mukaan Kiinan täytyy ottaa huomioon köyhien ja vammaisten ihmisten vaatimukset eli esimerkiksi Autovalmistajien täytyy kehittää halpoja ja esteettömiä autoja. Samoin viestintäpalveluissa on tärkeää, että ne ovat kaikkien käytettävissä varallisuudesta ja mahdollisesta vammaisuudesta riippumatta.
Päivän päätteeksi tapasimme Beijing Automotive Groupin toimitusjohtajan, Wang Dazongin.
Konservatiivinen arvio Kiinan autoteollisuuden tuotannosta vuonna 2020: 30 miljoonaa autoa! Ongelmana on katuverkon riittämättömyys: Pekingissä on neljä miljoonaa autoa ja liikenne pahasti ruuhkautunut. Kaikkiaan Kiinassa on 78 miljoonaa autoa. Maahan on suunnitteilla 75.000 km ”superfreeway”-moottoriteiden verkosto. Moottoritieverkko keskittyy maan vauraaseen länsiosaan – itään on tulossa vain pari pääväylää.
Kiinassa on yli 120 ajoneuvovalmistajaa, joista suurin osa yhdessä länsimaisten autotehtaiden kanssa toimivia joint venture -yrityksiä. Suurin valmistaja tuotti viime vuonna 2,7 miljoonaa autoa. Beijing automotive, maan viidenneksi suurin autovalmistaja teki viime vuonna 1,2 miljoonaa autoa, joista 400.000 meni vientiin. Beijing Automotive Groupilla on joint venture -sopimus Hondan ja Mercedes Benzin kanssa. Lisäkssi BAG tuottaa 630.000 kuorma-autoa omalla Foton-merkillä. Ensi vuonna alkaa myös citymaastureiden tuotanto omalla tuotemerkillä. Rakenteilla on kuusi kokoonpanotehdasta, koska valmistuskapasiteetti ei riitä tyydyttämään kysyntää.
Beijing Automotive on ostanut Saabin 95:n ja 93:n tekniikan ja aikoo tuoda niihin perustuvat BAG-merkkiset autot markkinoille ensi vuonna – ulkonäkö on kiinalainen, mutta kuorien alta löytyvä tekniikka on Saabia.
Kiinassa on 15-vuotissuunnitelma autojen uusien energiamuotojen käyttöönottamiseksi. 1996-2000 tutkittiin maakaasun käyttöä polttoaineena. Tuloksena oli 400.000 maakaasua käyttävää autoa. (eilisessä lastussa mainitsemani hybridiautot ovat itse asiassa sekä maakaasua että bensaa käyttäviä yhdistelmäautoja – ymmärsin käännöksen väärin). 2001-2005 teemana oli sähköautojen edistäminen kolmella alueella: a) sähköauto b) monitoimiauto (maakaasu ja bensa) c) akkuauto (miten eroaa sähköautosta?). Teknologiaminiseriö rahoitti hanketta noin 85 milj eurolla. Vuosina 2006-2010 teknologiaministeriön teemana ovat energian säästö ja uusi energia, alueina sähköautot, tavallisen auton energiasäästö sekä vaihtoehtoiset polttoaineet.
2008 Pekingin olympialaisten aikana oli käytössä 500 sähköautoa ja 50 sähköbussia, tänä vuonna sähköbussien määrän odotetaan kasvavan 100:an.
Suunnitteilla on Saabin tekniikkaa hyödyntävä BAG-sähköauto vuodeksi 2011. Toimintasäteeksi ennustetaan 200 km. Ensi vuonna on tarkoitus valmistaa 3000 sähköautoa. Ennusteen mukaan v. 2020 vaihtoehtoisia energiamuotoja käyttävien autojen markkinaosuus on 15%. Beijing Automotive Group on mukana useamman autovalmistajan yhteisessä Litium-ion-akkuja valmistamassa tehtaassa. Kiinassa on tällä hetkellä 10-20 akkuyritystä
Päivän lainaus tulee Huaweiltä: ”Teknologia ei erota hyviä pahoja ja rumia.”
