Avoin käsittämättömyysasteikko

Politiikassa asiat ovat niin kuin ne näyttävät, ja nyt näyttää [anteeksi kielenkäyttöni] Helvetin rumalta. Kuvittelin tämän jo yli vuoden velloneen vaalirahakohun pahimpien paljastusten olevan jo takanapäin, mutta Raha-automaatiyhdistyksen ja valtion tukeman ”yleishyödyllisen” Nuorisosäätiön rahojen kanavointi Nuorisosäätiön omien sääntöjen vastaisesti keskustalaisten poliitikkojen, jopa Nuorisosäätiön oman puheenjohtajan ja Raha-automaatiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan vaalikassoihin veti kyllä pohjat ainakin Kasvin avoimella käsittämättömyysasteikolla.

Käytännössä vaalirahat tulivat RAY:n ja valtion tuella rakennettuja nuorisoasuntoja isännöivän yhtiön Nuorisosäätiölle maksamista osingoista. Koska Helsingin Sanomien mukaan yhtiöllä ei ole muita asiakkaita kuin säätiön asunnot, kyse oli itse asiassa säätiön vuokralaisten vuokrarahoista!

Paljastuksen poikkeuksellisuutta kuvaa hyvin se, että sekä Raha-automaatiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jukka Vihriälä (kesk) että Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk) ovat ilmoittaneet eroavansa tehtävistään. Normaalistihan sanoja ”eroan tehtävästäni” ei saa suomalaisen poliitikon suusta edes Guantanamon kuulustelija.

Vaalirahakohustakin on ties kuinka monta kertaa sanottu, että eikö penkomisen voisi jo lopettaa, että nyt, tällä kertaa on kerrottu kaikki, ihan kaikki. Tai kuten keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen viime perjantain Helsingin Sanomissa totesi ”Kuule. Jos löytyy vielä jotain, minä en ole siitä tiennyt, en varmasti.” Ja jo lauantain lehdessä kerrottiin Matti Vanhasen (kesk) saaneen Nuorisosäätiöltä presidentinvaalikampanjaan 23.360 euroa vaalirahaa.

Haloo! Kukaan ei enää usko, että tämä jää tähän tai edes seuraavaan skandaaliin. Kaikki vain odottavat, mitähän ihmeitä seuraavaksi paljastuu.

Ei pidä ihmetellä, miksi ihmiset pitävät politiikkaa likaisena ja vastenmielisenä pelinä. Kuluneen vuoden paljastukset tulevat varjostamaan suomalaisen demokratian uskottavuutta ja meidän kansanedustajien mainetta vielä vuosien ajan.

Vaalirahan hämäristä liikkeistä on toki juoruttu eduskunnan käytävillä jo pitkään, mutta kun kaikilla suurilla puolueilla on ollut omat luurankonsa kaapissa, kukaan ei ole kehdannut osoittaa naapurin kaapin ovea. Siinä olisi ennemmin tai myöhemmin paljastunut myös oman kaapin sisältö.

Vihreiden avoimille tilinpäätöksillle on lähinnä naureskeltu, että helppohan teidän on julkistaa kirjanpitonne.

Nova Groupin ja Kehittyvien Maakuntien Suomen maksamien vaalitukien, syntymäpäiväjuhlien ja lentolippujen sekä ammityhdistysliikkeen jäsenmaksuista jyvitettyjen puolueavustusten yhteyttä poliitikkojen toimintaan perataan vielä pitkään. Jo se, että äänestäjillä on perusteltu syy edes epäillä vaalirahoituksen vaikuttaneen poliittisiin päätöksiin, syö kansalaisten luottamusta demokratiaan.

Suomalaisen demokratian uskottavuuden palauttaminen ei tapahdu vuodessa eikä kahdessa. Joka tapauksessa Novalta tukea saaneiden ehdokkaiden ja puolueiden päätös tukien palauttamisesta on hyvä alku. Myös julkista tukea saavilta yleishyödyllisiltä säätiöiltä niiden sääntöjen vastaisesti vaalirahoitusta saaneiden poliitikkojen tulisi palauttaa saamansa rahat.

Vaalirahoituksen pelisääntöihin on onneksi tulossa kauan kaivottuja muutoksia. Ilman viime kuukausien paljastuksia uudistus olisi kuitenkin voinut jäädä puolitiehen. Nyt puhutaan jopa puolueita lähellä olevien yritysten ja yhdistysten tilien avaamisesta. Miksi puolueiden ympärille on ylipäätään pitänyt rakentaa erilaisten yhdistysten ja yritysten viidakko, ellei rahaliikenteen häivyttämiseksi?

Yhtenä syynä luoviin vaalirahajärjestelyihin on tietysti vaalikampanjoiden karkaaminen kohtuuttoman kalliiksi. Pelkästään omilla rahoillaan pystyy enää aniharva tekemään uskottavan vaalikampanjan. Yhtenä ratkaisuna voisikin olla henkilökohtainen kampanjakatto, jolloin vaalirahoituksen haalimistarve vähenisi.

Alan ymmärtää, miksi ihmiset kaipaavat vahvaa presidenttiä parlamenterismin vahtikoiraksi. Sääli ettei se historian kokemuksen perusteella jäisi siihen. Nyt jos koskaan olisi tarve päivänpolitiikan yläpuolella yleensä pysyttelevälle toimijalle, jolla olisi vielä arvovaltaa jäljellä viheltää peli poikki ja tehdä esitys uusien vaalien järjestämisestä. Edellisten vaalikampanjointiin ja sitä seuranneeseen vaalitulokseen kohdistuu liian paljon liian hyviä kysymyksiä.

PS: Mikä ihme on Maaseudun Kukkaisrahasto säätiö?



 ^{CC: by-nd-nc}