Tämä vaalikausi on ollut politiikan uskottavuudelle varsinainen painajainen. Netin aamulla avatessaan ei ole koskaan voinut olla varma, mitä uusia paljastuksia rävähtää ruudulta silmille.
Vaalirahoituskohun katveessa on keskusteltu poliittisten päättäjien esteellisyydestä; Korruptiohan on perimmältään sitä, että yksityinen ja yleinen etu menevät sekaisin. Siksi ihmisten epäilykset heräävät, kun poliitikko myöntää tukea yhdistykselle, joka rahoittaa poliitikon vaalikampanjaa, tai kun ministerin perhe sijoittaa huomattavia summia rahaa ministerin vastualueella toimivaan yritykseen.
Ministereiden ja heidän lähisukulaistensa luulisi ilman eri ohjettakin osaavan olla varovaisia sijoittaessaan rahojaan ministerin vastuualueella toimivien yritysten osakkeisiin. Ihan itsesuojelun vuoksi. Sillä jos he eivät tunne yritysten sunnitelmia, kauppa voi jo ihan vahingossakin osua ajankohtaan, joka herättää epäilyksiä, juuri kuten ympäristöministeri Lehtomäelle nyt on parhaassa tapauksessa käynyt.
Ympäristöministeri Lehtomäen perheen omistamista osakkeista noussut kohu on hyvä esimerkki siitä, että politiikassa jo pelkkä epäilys voi vaarantaa luottamuksen. Olet syyllinen kunnes pystyt toisin todistamaan.
Pörssiyhtiöiden sisäpiirissä ongelma on ratkaistu niin, että yhtiön tilanteesta tietävien henkilöiden oikeutta käydä kauppaa yhtiön osakkeilla on rajoitettu sekä lainsäädännöllä että yritysten omilla ohjeilla. Esimerkiksi Talvivaaran uraanin rikastamista koskevista suunnitelmista tietävä Talvivaaran johtaja ei olisi missään tapauksessa saanut ostaa Talvivaaran osakkeita ennen tiedon julkistamista.
Vaikka ministereillä ei olisikaan yksityiskohtaista tietoa vastuualueellaan toimivien yritysten valmistelemista hankkeista, ministeriöiden tulee jo viran puolesta seurata alan tilannetta ja pitää ministerinsä ajan tasalla.
Joka tapauksessa ministerien päätökset vaikuttavat heidän vastuualueellaan toimivien pörssiyritysten toimintaedellytyksiin ja sitä kautta niiden osakkeiden kursseihin. Jo siksi heidän ja heidän lähipiirinsä osakekaupoille tarvitaan selkeät pelisäännöt.
Mitkään pelisäännöt ja säännökset eivät tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia. Oikeushistorian professori Jukka Kekkosta lainaten: "Säännösten on toki oltava oikeusvaltioiden parhaiden periaatteiden mukaisia, mutta kysymys on lopulta poliittisesta kulttuurista." Toimivat säännökset kuitenkin parantaisivat paitsi kansalaisten luottamusta päätöksenteon riippumattomuuteen myös poliitikkojen julkisuusturvaa median edessä.
Kannattaa muistaa, että Talvivaaran
bisnes on nikkeli, ei uraani, ja
osakekurssin on osoitettu seuraavan
varsin tarkkaan tuota nikkelin
maailmanmarkkinahintaa - ei uraanin.
Kummastakaan hinnasta ei ole
sisäpiiritietoa kenelläkään -
tulevaisuudenennusteet ovat korkeintaan
arvauksia.
Ja toinen juttu: Talvivaara on ainoa
pörssissä oleva kainuulainen osakeyhtiö
- ja Lehtomäki on kainuulainen.
IJ (28.9.2010 14.48)
Tähän liittymättä, kansanedustajien
palkkoja ja palkkioita on juuri päätetty
nostettavaksi lähes 10%. Samalla kuiten
vaaditaan palkansaajia noudattamaan
palkkamalttia ja tyytyvän korkeintaan 1%
korotuksiin laman varjolla. Eivätkö
kansanedustajat voisi osoittaa sitä
peräämäänsä yhteisvastuullisuutta ja
luopua näistä korotuksista yhteisen edun
nimissä ihan vain symbolisenä eleenä
(kun ei se kuitenkaan palkkapussissa
juuri kirpaise)?
(28.9.2010 15.26)
En ymmärrä uraanin talteenottoon
liittyvää kohua. Uraanin talteenotto on
mielestäni itsestäänselvästi järkevää.
Jos suomalaiset aikovat käyttää
tulevaisuudessa ydinvoimaa, kotimainen
kaivostoiminta on eettisesti perusteltua
koska muualla uraani tuotetaan usein
hyvin kyseenalaisin menetelmin ja
ympäristöä vahingoittaen. Kotimainen
uraanintuotanto on Suomen korkeiden
ympäristöstandardien ja kaivosalan
osaamisen vuoksi huomattavasti parempi
vaihtoehto. Jos kaivostoiminnan
sivutuotteena syntyy helposti
hyödynnettävää uraanimalmia, se pitää
ottaa talteen. Suomalaisten tulisi
kantaa koko uraanintuotannon
ympäristövastuu, jos ydinenergiaa
aiotaan hyödyntää. On häpeällistä kerätä
vain rusinat pullasta.
vhy (28.9.2010 15.42)
Ympäristöministerin vastuualueella
toimii koko kemianteollisuus tai
oikeastaan kaikki teollisuus, jonka
toiminta vaatii ympäristöluvan.
Timo K (28.9.2010 19.54)
Mites noi uudet palkankorotukset?
Henri (28.9.2010 22.41)
Taitaa olla Kasvikin vaan tekopyhä ja
ahne paska. Ota vähän lisää
palkankorotusta. Saatanan rosvot.
Selkeintä olisi ilmeisesti sitoa
edustajien palkat palkkaindeksiin eli
palkkatason yleiseen kehitykseen.
Edustajien palkat nousisivat sitä mukaa
kuin muidenkin. Silloin ainakin
säästyttäisiin tältä parin vuoden
toistuvalta närästykseltä.
Jyrki J.J. Kasvi (29.9.2010 08.14)
"politiikassa jo pelkkä epäilys voi
vaarantaa luottamuksen"
Kysehän on ihan tavallisesta jääviydestä
- toiminta ei saa edes näyttää
puolueelliselta. Ei tämä mikään
poliitikkojen oma, epäreilu
erityisongelma ole.
Jos voi antaa aihetta epäilyyn => pitää
jäävätä itsensä.
Palkkaindeksin sijaan palkat tulisi
sitoa todellisen tulotason
keskiarvoiseen kehitykseen. Eli
työttömät ja tuilla eläjät mukaan.
Kansaahan siellä edustetaan eikä
palkansaajia.
(29.9.2010 09.27)
Ei kuulu asiaan ei, mutta eikös
tänä(kin) palkkakautena pitänyt EK:n
mukaan noudattaa nollalinjaa?
dFrost (29.9.2010 09.51)
EK:lla nyt on noita märkiä unia sekä
Saksasta (tiedätte kyllä) että
Yhdysvalloista (Vihan hedelmät).
Senhän vuoksi meillä on nyt ollut
lakkojakin, kun mikään ei riitä.
(29.9.2010 10.44)
"Selkeintä olisi ilmeisesti sitoa
edustajien palkat palkkaindeksiin eli
palkkatason yleiseen kehitykseen.
Edustajien palkat nousisivat sitä mukaa
kuin muidenkin. Silloin ainakin
säästyttäisiin tältä parin vuoden
toistuvalta närästykseltä."
EI, vaan selkeintä olisi sitoa teidän
palkkanne JONKINLAISIIN jäljitettäviin
vaikuttavuus- tai tuottovaatimuksiin!
Luuleeko hra Kasvi todellakin, että
valituksen aihe on teidän
palkankorotusprosenttinne? Ei,
valituksen aiheen taustalla on se, että
toisin kuin muut yhteiskunnan alueet,
julkinen talous - ja lainsäädäntöelin
eritoten - ei näytä tuottavan
MINKÄÄNLAISTA investoinnin
takaisinmaksua tai tuottoa riippumatta
investoinnin suuruudesta.
Mitä enemmän te saatte palkkaa, sitä
VÄHEMMÄN te saatte aikaan - eikö ole
paradoksaalista?
Jos edes TE, hra Kasvi, kehtaatte
väittää kertaakaan, että olette joskus
ajatellut jonkinlaisen
vaikuttavuusseurannan tuomista osaksi
nk. palkkakehitystänne, väitän teidän
puhuvan - teidän termiänne käyttääkseni
- nk. muunneltua totuutta.
Mitattavat suureet eivät ole
astronomisen vaikeita - ainoa ongelma
liittyy siihen, että tekemienne
päätöksien jäljitettävyys olisi teille
kovin kiusallista ajatellen
ikuisuusvirkojanne Suomen
Edustamattomuuskunnassa.
Pat Bateman (29.9.2010 22.02)
Onko Batemanilla ehdotuksia siitä mitä
suureita alettaisiin mittaamaan?
Tommi Koivula (30.9.2010 10.01)
Hyvin yksinkertaisesti: Jokaiselle
kansanedustajalle tehdään tuloskortti
vaalilupausten perusteella.
Zarr (30.9.2010 22.43)
Tulosmittarit ovat todella hankalia
tehdä, ja johtavat helposti harhaan,
etenkin jos niihin yhdistetään
taloudellisia kannustimia.
Vanha työpsykologian motto on "sitä saat
mitä mittaat". Ja jatkona on "vielä
varmemmin saat sitä mitä palkitset".
Usein se ei vaan ole sitä mitä halutaan,
koska mittarit ovat aina
yksinkertaistuksia.
Eli mikä olisi sopiva mittari? BKT?
Ilmaston keskilämpötila? Sijoitus
Newsweekin vertailussa?
Jyrki J.J. Kasvi (1.10.2010 01.05)
Työn tulosten mittaaminen ja
palkitseminen on vaikea tehtävä, ja
johtaa usein yllättäviin lopputuloksiin,
sillä kuten vanhassa työpsykologian
motossa todetaan "sitä saat mitä
mittaat".
Olisiko sopiva mittari esimerkiksi BKT?
Ilmaston keskilämpötila? Suomen sijoitus
Newsweekin vertailussa?
Jyrki J.J. Kasvi (1.10.2010 01.09)
Työn tulosten mittaaminen ja
palkitseminen on vaikea tehtävä, ja
johtaa usein yllättäviin lopputuloksiin,
sillä kuten vanhassa työpsykologian
motossa todetaan "sitä saat mitä
mittaat".
Olisiko sopiva mittari esimerkiksi BKT?
Ilmaston keskilämpötila? Suomen sijoitus
Newsweekin vertailussa?
Jyrki J.J. Kasvi (1.10.2010 01.09)
Zarrin idea voisi vähentää älyttömiä
vaalilupauksia. Toisaalta jos moinen
kortti tulisi voimaan niin luulen että
seuraus olisi lähinnä se että
lupauksista vain tulisi entistä enemmän
ympäripyöreitä.
Tyyliin: "Jos minut valitaan, poistan
työttömyyden" muuttuu lauseeksi: "Jos
minut valitaan, teen parhaani
poistaakseni työttömyyden". Jos
työttömyys sitten lähtee nousuun, niin
eihän heppu luvannut kuin tekevänsä
parhaansa...
Isoin ongelma tulosmittauksessa on että
kansanedustajilla ei ole mitään
määrättyjä vastuualueita. Yritysmaailman
termejä käyttääkseni kyseessä on siis
tulosyksikkö. Eikä yrityselämässäkään
yleensä tällaisessa tapauksessa edes
yritetä mitata muuta kuin koko yksikön
tulosta. Yksittäisiin työpanoksiin kun
vaikuttaa myös muiden työpanos, joten
niiden mittaaminen olisi useimmissa
tapauksissa liian kallista ja hankalaa.
Lähinnä ministereille olisi ehkä
jonkinlaiset henkilökohtaiset
tulostavoitteet mahdollista asettaa.
Mutta tulosmittaukset ja niiden
tekemiseen tarvittavien järjestelmien
kehittäminen ja ylläpito ei ole
ilmaista. Nekin rahat tulisivat sitten
veronmaksajien pussista. Ehkä
kustannustehokkaampi ratkaisu on
kuitenkin tämä nykyinen jossa työsuhteen
jatkosta päätetään neljän vuoden välein
työnantajan tekemän arvioinnin
perusteella.
Tommi Koivula (1.10.2010 08.45)
Paras ratkaisu olisi kyllä, jos äänensä
voisi vetää pois ja kun tarpeeksi monta
ääntä on vedetty takaisin, lentäisi
kansanedustaja pois eduskunnasta. Tämän
toteuttaminen vaatisi sähköisen
äänestyksen ja VAHVAN kryptografisen
menetelmän käyttöä, jotta äänet voidaan
yksilöidä ilman että olisi kuitenkaan
mahdollisuutta yhdistää ääntä ja
äänestäjää, mutta tehtävä ei kuitenkaan
ole mikään mahdoton. On kuitenkin
väärin, että kansa joutuu 4 vuotta
kärsimään narsistisista sosiopaateista,
ennenkuin saa edes teoreettisen
mahdollisuuden puhaltaa pelin poikki.
(1.10.2010 15.31)
"Työn tulosten mittaaminen ja
palkitseminen on vaikea tehtävä, ja
johtaa usein yllättäviin
lopputuloksiin,
sillä kuten vanhassa työpsykologian
motossa todetaan "sitä saat mitä
mittaat".
Olisiko sopiva mittari esimerkiksi BKT?
Ilmaston keskilämpötila? Suomen
sijoitus
Newsweekin vertailussa?"
On melko luonnollista, että
työpsykologiaa (mikä vitsi) pääaineenaan
opiskellut henkilö ehdottaa ensimmäisenä
tulosmittariksi jotain sellaista KPI:tä
jota ei pystytä millään tavalla
kohdentamaan yksittäiseen tekijään.
BKT?
Newsweek-vertailu?
PISA?
MDMA-päissännekö te, hyvä Kasvi, näitä
juttuja temmotte hihastanne? Tulisiko
teille - tai edustamallenne
häpeälliselle poliittiselle liikkeelle -
mahdollisesti mieleen, että nämä
mittarit voisivat olla jollain tavalla
konkreettisempia? Että mahdollisesti
yksittäiselle laille pitäisi määritellä
- ja kirjata - KPI:t alusta lähtien? Ja
mikäli näiden mittareiden mukaista
tulosta ei tavoiteta laki pitäisi
purkaa? Ja ao. lain liikkeelle laittaja
olisi suorassa tulosvastuussa?
Jätevesilaki? Tuleeko mitään mieleen?
"Sitä saa mitä mittaa..."?? IHANKO
TOTTA? Mainittiinko polilla koskaan,
että ne mittarit kannattaa ehkä valita
ja asettaa analyyttisesti ja
tuloshakuisesti???
"Tulee yllättäviä tuloksia..."??
En viitsi edes lähteä erittelemään millä
kaikilla mahdollisilla tavoilla edeltävä
kommentti on naurettava ja
käsittämättömän absurdi.
Se, että tällaista soopaa suoltava
ihminen on voinut väitellä tohtoriksi on
elävä esimerkki siitä mikä kaikki on
vialla koulutusjärjestelmässämme.
Voin avoimesti tunnustaa näkemykseni
siitä, että Te, Kasvi, olette loistava
esimerkki siitä minkä takia edustamanne
liike on kuvottava, saastainen viides
kolonna suomalaisessa yhteiskunnassa.
Toivon, että teidät ja poliittinen
liikkeenne piilokommunistisine
valheineneen pyyhkäistään lopullisesti
pois sekä Suomen, että maailman
poliittiselta kartalta. Ikuisesti.
Ja Te olitte perustamassa
Nuorsuomalaista puoluetta... Ajatuskin
oksettaa minua.
Pat Bateman (2.10.2010 11.59)
”On melko luonnollista, että
työpsykologiaa (mikä vitsi) pääaineenaan
opiskellut henkilö ehdottaa ensimmäisenä
tulosmittariksi jotain sellaista KPI:tä
jota ei pystytä millään tavalla
kohdentamaan yksittäiseen tekijään.”
Mittaamista ja palkitsemista on tutkittu
paljon, mutta niitä tuloksia ei ole
vielä osattu juuri hyödyntää.
Yksi ongelma mittareissa on se, että jos
mitataan ja palkitaan vain yksilön
suoritusta tai yksikön suoritusta tai
koko organisaation suoritusta, siitä ei
ole juuri hyötyä. Pelkkä yksilön tai
yksikön toimintaan keskittyvä mittaus
voi jopa heikentää koko organisaation
toiminnan laatua ja tuottavuutta.
Toinen ongelma on se, että hyvien
mittareiden määritteleminen on vaikeaa
jopa selkeästi määritellyissä
työtehtävissä, mitä kansanedustajan työ
ei todellakaan ole. Jos mittari valitaan
väärin käy kuin eräässä yksikössä, jonka
toimintaa mitattiin sen kuluttaman
paperin määrällä ... ja kopiokone
lauloi.
Mittareiden pitää olla myös sellaisia,
että palkittavilla henkilöillä on niihin
jotain vaikutusta. Hyvä esimerkki tästä
saatiin taannoisen Fortumin
johtajaoptioiden tapauksessa, jossa
johtajat palkittiin osakekurssien
noususta, johon heidän toiminnallaan ei
ollut ollut mitään vaikutusta.
Politiikan tuloksellisuuden mittaamista
vaikeuttaa lisäksi se, että ihmisten
arvotukset ovat erilaisia, jopa
vastakkaisia. Toinen haluaisi palkita
kansanedustajat edullisesta sähkön
hinnasta, toinen alhaisesta sähkön
kulutusta.
Mittaaminen voi myös kuormittaa
organisaatiota enemmän kuin siitä
saadaan hyötyä. Yliopistojen uuden
palkkausjärjestelmän vaatimaan
lomakkeiden täyttelyyn kuluva aika on
tästä valitettavan hyvä esimerkki.
”nämä mittarit voisivat olla jollain
tavalla konkreettisempia? Että
mahdollisesti yksittäiselle laille
pitäisi määritellä - ja kirjata - KPI:t
alusta lähtien? ”
Konkreettisempia ehdotuksia otetaan
kiitollisena vastaan.
Se on totta, että lakien vaikutuksia
tulisi yrittää ennakoida nykyistä
paremmin. Nykyään arvioidaan lähinnä
taloudelliset vaikutukset, joissain
tapauksissa ympäristövaikutukset, mutta
voisimme ottaa mallia esim. Kanadasta,
joissa laeista on ennakoitava myös
niiden sosiaaliset vaikutukset.
Ennakointien pohjalta voisi olla
mahdollista määritellä kriteerit, joiden
perusteella lain toimivuutta ja
uudistamistarvettta voitaisiin myöhemmin
arvioida.
Tämä olisi selkeä parannus nykyiseen
lainvalmisteluun, mutta se tarkoittaisi
samalla, että ministerilihin olisi
palkattava vino pino lisää väkeä lakeja
valmistelemaan. Lakien valmistelu
tehdään jo nyt tuottavuusohjelman
ohentamalla organisaatiolla.
”Jätevesilaki?”
Jätevesilain ajatus oli ihan hyvä,
Itämereen ei mahdu enää lisää paskaa,
mutta toteutus meni koiville, se on
täysin totta. Samalla paljastui
sektoritutkimuksen iso rakenteellinen
ongelma eli vaikka VTT testasi
järjestelmiä ja Syke laittoi tarrat
kylkeen, kukaan ei ollut vastuussa
siitä, että ihmisille myytävät laitteet
oikeasti tekevät sen mitä laki
edellyttää. Lisäksi alan valvonta
unohtui, ja ihmisille kaupiteltiin
järjestelmiä, joita he eivät lain mukaan
olisi tarvinneet. Tästä fiaskosta on
paljon opittavaa sekä lainsäädännön,
sektoritutkimuksen että valvonnan
osalta.
”"Tulee yllättäviä tuloksia..."?? ”
”En viitsi edes lähteä erittelemään
millä kaikilla mahdollisilla tavoilla
edeltävä kommentti on naurettava ja
käsittämättömän absurdi.”
Voi olla naurettava ja absurdi, mutta
perustuu alan tutkimukseen. Mittaaminen,
etenkin mittaamiseen sidottu
palkitseminen voi mennä monella tapaa
pieleen ja johtaa aivan toisenlaiseen
lopputulokseen, kuin järjestelmää
rakennettaessa kuviteltiin.
