Siilinpoika sairastaa
 Tepsu on kaksivuotias kääpiösiilityttö.
Perheemme silmäterän, lemmikkisiilimme Tepsun vasen silmä alkoi perjantai-iltana punottaa ja turvottaa. Koska silmä ei rähminyt ja Tepsu söi hyvin ja oli muutenkin virkeä, päätimme odottaa maanantaihin, jolloin siilit tunteva paikallinen elänlääkäriasema oli auki. Silmästä ei löytynyt tulehdusta, vilkkuluomi oli vain jostain syystä turvonnut, ja sitä pitäisi seurata. Sen sijaan tassuista löytyi ikävämpi yllätys, kolmesta jalkapohjassa oli haavauma, joista yksi oli vielä tulehtunut ja märki. Juoksupyörässä käyttämämme kerniliina on ilmeisesti liian karheaa, eikä siilien tapa kakkia ja pissiä juoksupyörässä juostessaan ole helpottanut asiaa. Siili kun voi juosta yön aikana pyörässä jopa kolme kilometriä. Jalkapohjaan ei tarvitse tulla isoa hiertymää, kun virtsa jo riittää polttamaan sen auki ja ulostebakteerit tekevät loput. Viime kynnneleikkuussa noita haavaumia ei näkynyt, mutta silti tuntuu tosi pahalta. Pieni lemmikkieläin ei osaa kertoa, että sitä sattuu. Sen hyvinvoinnista huolehtiminen on ihmisen vastuulla. Muuten eläinlääkärillä käynti oli varsin liikuttava kokemus. Tepsuhan ei tietenkään suostunut suosiolla tutkittavaksi vaan heittäytyi umpipiikkipalloksi. Eihän kukaan pidä siitä, että hänet herätetään kesken parhaan uniajan. Jo pelkkä silmien tarkastaminen vaati Tepsun nukuttamista. Siileillä on uskomaton vastustuskyky myrkkyihin, eikä nukutuskaan tahdo onnistua kuin pitkän odotusajan jälkeen. Sittenkin Tepsu näki unta ja juoksi nukutuslaatikossa kyljellään ravia silmät kiinni. Enpä ole Tepsua nähnytkään yhtä rentona kuin ison jauhomatoaterian jälkeen paidan sisällä nukkumassa. Nyt on ohjelmassa jalkojen desinfiointia ja salvausta sekä juoksupyörätöntä elämää ainakin kaksi viikkoa.
|
