Euroopan Unionin haukkuminen on nyt muotia. Usein Unionia käytetään myös tekosyynä jonka taakse epäsuosittuja päätöksiä ajava poliitikko voi mennä piiloon: "Enhän minä mutta kun meidän on noudatettava tätä EU:n direktiiviä." "Enhän minä, mutta minulla on komissiosta mustaa valkoisella." EU saa siis niskoilleen myös suomalaispoliitikkojen omia mokia.
Mikähän olisi vaihtoehto? Norjan tie? Heti kun meillä on oma öljykenttä. Ja minä ainakin haluan olla mukana vaikuttamassa niihin direktiiveihin, jotka meidän lainsäädäntöämme ohjaavat. Norja nimittäin joutuu noudattamaan EU-direktiivejä siinä missä Suomikin. Muuten Norjan tuotteet eivät pääse EU:n sisämarkkinoille.
Muistan hyvin, kun EU-jäsenyydestä äänestettiin. Moni pelkäsi, että eurooppalaiset yritykset tulevat ja jyräävät meidät. Minusta ajatus oli nurinkurinen: Kyllä suomalaisten pitää sen verran luottaa itseensä, että tietävät itse jyräävänsä kilpailijansa kunhan pääsevät samoille avoimille markkinoille.
Mutta miksi Suomen ylipäätään kannatti mielestäni liittyä Unioniin? Siksi, että Suomi on yksinkertaisesti liian pieni tullakseen toimeen yksin nykymaailmassa. Otetaan esimerkiksi yhteinen valuutta: Suomella ei ollut paljon vaihtoehtoja, koska yksittäisillä valuuttakeinottelijoilla oli enemmän pelimerkkejä kuin Suomen Pankilla. Soroksen kaltaiset sijoittajat pystyivät pompottelemaan Suomen pientä valuuttaa mielensä mukaan ja lypsämään Suomen Pankin valuuttavarannon tyhjäksi.
Jopa suuret EU-maat ovat liian pieniä tässä maailmassa. Yksinään Englannilla, Saksalla tai Ranskalla ei ole kovin suurta painoarvoa yksinapaisessa maailmanpolitiikassa. Mutta EU:lla on, jos EU sitä haluaa. EU on sentään maailman suurin talousalue. Sekava päätöksenteko ja jäsenmaiden kissanhännänveto on toki syönyt EU:n vaikutusvaltaa, eikä EU:n perustuslain kaatuminen ole helpottanut tilannetta. Sen kun piti mm. selkeyttää EU:n ulkopoliittista päätöksentekoa.
On EU:lla ongelmiakin. Roppakaupalla. EU:n suurin ongelma on se, että EU ei noudata omia periaatteitaan. Tai kuten usein sanotaan: EU:ta ei hyväksyttäisi EU:n jäseneksi. Erityisesti EU-kansalaisia kuitenkin kismittää tapa jolla EU säätää surutta direktiivejä asioista, jotka sen omien sääntöjen mukaan kuuluvat kansalliseen tai jopa paikalliseen päätösvaltaan.
Juuri tästä syystä EU:n perustuslain kaatuminen on niin surullista. Eihän se täydellinen ollut, kaukana siitä, mutta se olisi tuonut edes vähän ryhtiä ja demokratiaa EU:n päätöksentekoon. Perustuslaki olisi myös turvannut kansalaisten perusoikeudet EU:n edessä. Nythän EU-tasolla säädetään direktiivejä, jotka loukkaavat jäsenmaiden perustuslaeissa turvattuja kansalaisoikeuksia. Teletunnistetietojen tallentamisvelvoite on tästä valitettavan hyvä esimerkki.
Ehkä tämä onkin suurin syy siihen, että EU-kriitikot yhdessä rintamassa vastustavat perustuslakia. Heidän mielestään EU ei saa toimia nykyistä paremmin. Mitä suurempia ongelmia EU:lla on sen parempi. Muutenhan EU-kansalaiset voisivat kääntyä kannattamaan EU-yhteistyön syventämistä, jopa, hui, liittovaltiokehitystä.
Moniosaisista erisnimistä kirjoitetaan isolla vain ensimmäinen sana, eli "Euroopan unioni" eikä "Unioni".
TS (29.11.2006 17.02)
Oletko Jyrki tietoinen miten EU:n hankkeet euro-välimerellisestä yhteistyöstä etenevät? Onko tosiaan niin, että EuroMed-foorumin visioissa on Välimeren kattava alue, jolla ihmiset ja tavarat liikkuvat vapaasti?
Nyky-EU:ssa on noin 470 miljoonaa asukasta. Marokossa, Algeriassa, Tunisiassa, Libyassa, Egyptissä, Israelissa, Libanonissa, Syyriassa ja Turkissa on yhteensä noin 280 miljoonaa asukasta. EU-25:n kantaväestön koko vähenee seuraavan sukupolven aikana kymmeniä prosentteja. Arabinaapureidemme ja Turkin väkiluvut ovat vielä sukupolven ajan nopeassa kasvussa, koska väestö on nuorta, vaikka lapsiluvut ovat keskimäärin noin kaksi per nainen.
Israelia lukuun ottamatta elintasoero noiden maiden ja nyky-EU:n välillä on niin suuri, että jos visio yhtenäisestä talous- ja työmarkkina-alueesta toteutuu, on aivan varmaa, että Eurooppaan muuttaa lyhyessä ajassa muutamia kymmeniä miljoonia ihmistä lisää noista maista. Lisättynä Euroopassa nykyään asuvaan 20 miljoonaan muslimiin, muuttoliike tarkoittaisi, että haaveet tulijoiden assimiloinnista osaksi liberaalia ja sekulääriä eurooppalaista kulttuuria voitaisiin unohtaa.
Islamilainen maailma on osoittanut olevansa täynnä aggressiivista kulttuurista itseluottamusta. Pohjois-Afrikassa ja muissa arabimaissa asuu paljon energisiä ja nuoria ihmisiä. Eurooppa taas on ikääntyvä, väkiluvultaan hupeneva ja kulttuurisen itseluottamuksensa menettänyt maanosa, jossa postmoderni relativismi on päässyt hallitsevaan asemaan akateemisessa ja poliittisessa puhemaailmassa. Meillä ei oikeastaan edes ole muita arvoja kuin monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja demokratia, joiden nimiin vannomme. Nämäkään eivät ole mitään arvoja vaan meta-arvoja, jotka koskevat ainoastaan sitä miten eri arvomaailmat yhteensovitetaan. Eurooppalaisten suhde omaan historiaansa ja identiteettiinsä on tuomitseva. Meiltä puuttuu itsevarmuutta vaatia tulijoita assimiloitumaan kulttuuriimme.
Jos maahanmuuttoa islamilaisesta maailmasta ei pysäytetä tai, mikä pahempaa, luodaan entistä suuremmat edellytykset sen kiihtymiselle nopeammaksi kuin luonnollinen assimiloitumisnopeus, Eurooppa voi olla maailmanhistoriallisesti katsoen lyhyessä ajassa lopullisesti menetetty. Maanosallemme käy silloin kuin ikivanhalle assyyrialaiselle kristitylle väestölle Irakissa: se jää vähemmistöksi omassa maassaan arabien massamuutettua sinne noin tuhat vuotta sitten. Ennen Saddamin sekuläristisen hallinnon kaatumista Irakissa asui miljoona kristittyä. Nyt heistä on paennut vainoja ulkomaille jo 400 000. Kristittyjen ja muiden vääräuskoisten asema on todellisuudessa kakkosluokkaa jopa suhteellisen suvaitsevaisessa Malesiassa, jos perustuslain takaama uskonnonvapaus ei käytännössä toteudu, koska byrokraatit estävät uusien kirkkojen ja hindutemppeleiden rakentamisen muotoseikkoihin vedoten. Toinen mahdollinen skenaario on uusnatsien nousu hallitsevaan asemaan ja uusi holokausti. Kolmas skenaario on joukko sisällissotia eri kulttuureihin kuuluvien välillä useissa Euroopan maissa. Siis Jugoslavian toisinto, mutta paljon isommassa mittakaavassa.
Ei ole minkäänlainen taloudellinen tai muunlainenkaan välttämättömyys yhdentyä etelänaapuriemme kanssa suureksi välimerelliseksi Eurabian sivilisaatioksi. Suhtaudun erittäin skeptisesti puheisiin lähitulevaisuudessa uhkaavasta vakavasta työvoimapulasta. Eurooppa kärsii rakenteellisesta suurtyöttömyydestä. Ranskassa on peräti neljäsosa nuorisosta työttömänä. On takuulla paljon helpompaa kouluttaa omaa ylijäämäväestöä työelämän palvelukseen kuin yrittää integroida, kotouttaa ja sopeuttaa suuria ihmisjoukkoja, jotka eivät nykyisen tehokkaan tiedonvälityksen ja globalisaation aikana välttämättä edes halua sulautua uuden kotimaansa kulttuuriin. Ja niihin töihin, joiden tekijöistä oikeasti on työvoimapulaa, jota ei kotimaisella työvoimalla voida paikata, löytyy miljardeittain potentiaalisia tekijöitä vaikkapa Kiinasta, Intiasta ja latinalaisesta Amerikasta. Kiinalaiset ja intialaiset ovat kaikkialla osoittautuneet vaatimattomiksi, työteliäiksi ja hyvin sopeutuviksi maahanmuuttajaryhmiksi, jotka ovat tuoneet vaurautta ja hyvinvointia uusiin kotimaihinsa. Heillä ei myöskään ole mitään erityisiä uskonnollisia tai muita syitä estää myöskään tyttäriensä naimisiinmenoa muihin uskontokuntiin kuuluvien kanssa.
Epäilen, että jo 1970-luvulta asti kaavaillun euro-välimerellisen geopoliittisen integraation kaltainen hulluus, perustuu pohjimmiltaan Ranskan toisessa maailmansodassa kokemaan veriseen narsistiseen loukkaukseen. Ranskahan ensin joutui ensin Natsi-Saksan sotilaallisesti murskaamaksi, vuosiksi Hitlerin ikeen alle ja lopuksi Britannian ja Yhdysvaltojen pelastamaksi. De Gaullen johdolla Ranska ensin erosi Natosta ja alkoi haaveilla noususta suurvaltojen joukkoon johtamansa entisten arabisiirtomaiden muodostamaa allianssia vastapainona Amerikalle.
Skeptinen (29.11.2006 17.37)
Onko tuo kirjoitusasu ihan noin kuin TS väitti? Mietitään esim. seuraavia:
Iso Omena (kauppakeskus Espoossa)
Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat
Mikko Nummelin (29.11.2006 19.23)
Joskus tuntuu, että suomalaisille on jäänyt päälle YYA-sopimuksen ajalta se mentaliteetti, että on oltava mahdollisimman hiljaa ja hissukseen, ettei karhu vain raapaise. Nyt kun pienen valtion pitäisi pomppia ja räksyttää kiukkuisesti ja pitää puoliaan, niin sitäpä ei osatakaan tehdä!
Laura Kataja (29.11.2006 22.19)
EU:n perustuslaki on siitä ongelmallinen että siihen on edustaja Kasvin mainitsemien hyvien puolien lisäksi lisätty myös paljon epäilyttäviä lainkohtia. Uskon että perustuslaki olisi mennyt heittämällä läpi kaikissa maissa jos olisi raaskittu jättää nämä, esimerkiksi taloutta edelleen uusliberalistisempaan suuntaan vievät lainkohdat pois. Mielestäni PERUSTUSLAKIIN eivät tälläiset asiat kuulu vaan niistä kuuluu päättää erikseen, direktiiveinä.
Toisin sanoen tässä perustuslakikysymyksessä yritettiin ujuttaa iso kasa paskaa (suurin osa lakitekstistä liittyy nimenomaan talouteen) muutaman hyveen avulla.
Muistaakseni on tehty myös järkevä ehdotus miten edetä nykyisestä lukkiutuneesta tilanteesta ja saada se perustuslaki läpi. Nimittäin jakamalla nykyinen ehdotus kahteen osaan, josta toinen osa pitää sisällään nämä valtarakenteiden uudistuksen. Ja toista osaa, sitä talouden liberaaliuden varmistamista lainsäädäntötasolla lähdetään sorvaamaan direktiivitasolla (kuten muuten parhaillaan tehdäänkin).
Mielestäni perustuslaki kaadettiin hyvistä syistä, koska kokonaisuus oli huono.
ammattiaktivisti (30.11.2006 00.29)
"Otetaan esimerkiksi yhteinen valuutta: Suomella ei ollut paljon vaihtoehtoja, koska yksittäisillä valuuttakeinottelijoilla oli enemmän pelimerkkejä kuin Suomen Pankilla. Soroksen kaltaiset sijoittajat pystyivät pompottelemaan Suomen pientä valuuttaa mielensä mukaan ja lypsämään Suomen Pankin valuuttavarannon tyhjäksi."
Valuuttavarantoa ei tarvitse kuluttaa,jos valuutta on vapaasti kelluva, kuten Ruotsin kruunu.Siinäkin vaihtoehdossa on puolensa ja puolensa.Oma näkemykseni on kuitenkin, että Suomen itsenäistä rahapolitiikkaa pyöritettiin käytännössä metsäteollisuuden ehdoilla, ja tästä asetelmasta oli hyvä päästä eroon.
(30.11.2006 10.19)
Karhun ed. raapaisut oli muistissa kun isani kanssa äänestimme EU:n puolesta. Nyt se on unohtunut. Viime aikoina säteilemään innostuneen karhun pitää raapaista ehkä toisenkin kerran, että palautuu vanhat syyt muistiin ja rampainen EUkin alkaa taas vaikuttaa ihanalta turvakodilta..
MrKAT (30.11.2006 17.39)
Mikko Nummelin:
Kirjakielen taskukirjan (Edita 2005) mukaan yritykset, yhdistykset ja järjestöt päättävät itse, miten niiden nimi kirjoitetaan. Euroopan unioni on päättänyt, että unioni kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Iso Omena on taas päättänyt, että omena kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Huomioi kuitenkin, että jos paikannimen muodostavista sanoista jälkimmäinen on sekin erisnimi, nimet pitää kirjoittaa erilleen isolla: Latinalainen Amerikka
Sellaisissa paikannimissä, joiden alkuosa rajaa maantieteellisesti loppuosan aluetta (kuten Pohjois-Amerikka) käytetään yhdysmerkkiä ja molemmat osat kirjoitetaan isolla.
Eli siis Pohjois-Amerikan Yhdysvallat.
Ihan vain, ettei kenellekkään jäisi mitään epäselvyyksiä. :)
Kirjakieli (1.12.2006 13.14)
Kiitos, Kirjakieli. :) Niinhän se on.
TS (1.12.2006 18.40)
Tulevia Suomen eduskuntavaaleja on vaikea ottaa tosissaan, sillä vuosikymmeniä niissä on ollut kysymys vain siitä, että äänestetään yhdelle puolueelle uudet hallituskumppanit. Kannattaako sellaisen vuoksi vaivautua äänestämään? Yhä useampi äänestäjä on katsonut, että ei kannata vaivautua.
Äänestysaktiivisuus laskee vaali vaalilta juuri tuosta syystä.
Maailmassa on ainoastaan muutama valtio, missä yksi puolue on ollut pitempään hallitusvallassa kuin Suomessa. Nämä valtiot ovat aakkosjärjestyksessä: Kiina, Kuuba, Myanmar, Pohjois-Korea ja Vietnam.
Euroopan ennätys Suomella jo on. Suomi tavoitelee näköjään kyseenalaista ME:tä tällä alalla. Kuka suomalainen kehtaa kertoa jollekin ulkomaalaisille minkälainen puolidemokratia Suomessa on. Kansa on erittäin hyvin koulutettua, mutta ei ole näkevinään mitään outoa siinä, että sama puolue on hallitusvallassa koko ajan vaaleista toiseen. Viimeisin yhtäjaksoinen rupeama on jo kestänyt yli 30 vuotta. Sitäkin ennen pienin poikkeuksin koko ajan vuodesta ja vaaleista toiseen.
Suomalainen äänioikeutettu, joka on aloittanut äänestysuransa yli 30 vuotta sitten on jo ehtinyt lähes 60-vuotiaaksi näkemättä yhtään ainoata länsimaalaistyyppistä hallitusvaihdosta koko aikana! Maailma on muuttunut siinä ajassa täysin, mutta suomalainen poliittinen järjestelmä ei.
Silti suomalaiset ovat neuvomassa muita valtioita. Borat vitsailee Kazakstanista, vaikka Kazakstanissa ole päästy läheskään samaan kuin Suomessa. Kazakstaniin ei itse asiassa ole edes kovin pitkä matka Suomesta.... Kazakstan taitaa olla lähempänä kuin Espanja, jossa sentään vaaleilla voi vaihtua koko hallitus toisin kuin Suomessa.
jami (2.12.2006 11.16)
Itse pidin perustuslakia täysin epäonnistuneena juurikin siksi, että se puuttui asioihin jotka kuuluisivat enemmän direktiiveihin kuin perustuslakiin(tai siis eivät kuuluisi yhtään mihinkään, mutta ei ainakaan perustuslakiin). Äänestit kuitenkin tänään perustuslain hyväksymistä vastaan? Haluatko perustella kun tässä kirjoituksessa asetuit sen puolelle?
taistogunnar (5.12.2006 23.31)
Perustuslaissa painotetaan paljon jäsenten yhteisiä päätöksiä. Tarkoittaako tämä sitä, että luovutamme perustuslain mukana osan autonomistamme EU:lle? Tämä laskisi varmana ihmisten äänestysaktiivisuutta kun asioihin ei voi kunnolla vaikuttaa. Voidaan myös kysyä, että millä oikeudella kansalaisten valta luovutetaan EU:lle. Ei mahdu minun oikeustajuun eikä varmana monenkaan muun.
EU ei kuuntele kansaansa nyt mutta mitä takuita meillä on, että se kuuntelee tulevaisuudessakaan? Sanat ovat Ilmaisia ja lupaukset halpoja. Luovuta vallastasi osa meille, niin lupaamme käyttää sitä hyvin - en luota enkä tule luottamaan EU:n. Talous kasvaa ja ollaan kilpailukykyisiä mutta se ei näy lompakossa.
