Uutta vuotta vastarannalta

Heh, Talouselämä listasi joulunumerossaan vuoden henkilöitä, ja meinasin kaataa teekuppini, kun löysin nimeni Vuoden Vastarannan Kiiskin kohdalta.

Ja tottahan se on, olen joutunut tänä vuonna pyristelemään tutkainta vastaan valitettavan monta kertaan. Etenkin julkisuudessa olen profiloitunut lähinnä erilaisten tietoyhteiskuntaan liittyvien hankkeiden ja lakien kriitikkona. Lex Nokia ja sähköinen äänestäminen ovat kuitenkin jättäneet varjoonsa esimerkiksi psykiatrian resursseista tai rakennusalan valvonnasta esittämäni kannanotot.

Vastarannan Kiiskin tittelin ansaitsin ilmeisesti kuitenkin siksi, että kritisoin lopulta myös itseäni, kun sähköisen äänestyksen kokeilu epäonnistui.

Mutta pelkkä kritiikki, edes itsekritiikki ei saa riittää poliitikolle. On esitettävä myös jotain rakentavaa, vaadittava muutakin kuin muiden tekemien ehdotusten torjumista. On tarjottava myös vaihtoehtoja.

Kukaan tuskin kehtaa väittää Suomen tai EU:n tai maailman tietoyhteiskuntapolitiikan olevan hyvällä tolalla. Se, että monet viime aikoina tehdyt esitykset olisivat heikentäneet kansalaisten ja kuluttajien digitaalisia oikeuksia eivät poista sitä tosiasiaa, että nykytilanne on kaukana täydellisestä.

Hyviä ehdotuksia ja keskustelun avauksia tarvitaan kipeästi. Eikä jokaista ehdotusta kannata ampua suoralta kädeltä alas vaan katsoa, voisiko jostakin niistä kehittää jotain tasapainoisempaa. Esimerkiksi ns. nettivaltuutetun ympärillä käyty keskustelu on ollut tästä hyvä esimerkki.

Toivottavasti 2009 muistetaan vuotta 2008 paremmin teknologiasta informoidun, kansalaisoikeuksia kunnioittavamman ja ylipäätään rakentavamman tietoyhteiskuntapoliittisen keskustelun vuotena.
___

CC - Creative Commons Nimeä & Ei muutoksia & Epäkaupallinen.