Kriisiviestintä tälle vuosikymmenelle

Kun Säteilyturvakeskuksen nettisivut kaatuivat Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen viime keväänä, eräässä TV:n ajankohtaisohjelmassa kysyttiin ihmisiltä, mistä he hakevat kriisitilanteissa tietoa ja toimintaohjeita. Kaikki paitsi yksi vastasivat ”netistä”. Se yksi oli kriisiviestinnästä vastannut viranomainen. Hänen kriisimedioitaan olivat radio ja televisio.

Kriisiviestintä tulee epäonnistumaan myös jatkossa niin kauan kuin kansalaiset ja viranomaiset elävät eri vuosikymmenillä. Ei ihmisillä enää ole radioita kuin autoissa ja kännyköiden oheistoimintona, ja yhä useampi nuori perhe elää ilman televisiota. Internet korvaa nopeasti perinteisiä tiedotusvälineitä suomalaisten arjessa, myös kriisitilanteissa, joissa tarvitaan nopeasti ajantasaista luotettavaa tietoa huhujen tilalle.

Seuraavan kerran viranomaisten nettiviestintä petti marraskuussa, kun poliisi julkaisi listan tietovuodon uhreiksi joutuneista henkilöistä. 60.000 kävijää riitti kaatamaan paitsi poliisin myös sisäministeriön sivut. Nyt ihmetellään sähköyhtiöiden ja teleoperaattoreiden ongelmia, kun Tapani-myrskyn sähkö- ja puhelinmottiin jättämät ihmiset yrittävät saada tietoa tilanteesta. Sekä netti- että puhelinpalvelut takkuavat. Kun sähköyhtiöön ei saada tuntikausiin yhteyttä, soitetaan valmiiksi ruuhkautuneeseen hätäkeskukseen kun puhelimen akussa on vielä virtaa. Edellyttäen, että tukiasemat toimivat.

Me haluamme syyttää viranomaisia, poliitikkoja ja yrityksiä, mutta todellisuudessa me itse emme ole olleet valmiita maksamaan yhteiskunnan kriisivalmiudesta. Sen sijaan me olemme halunneet alhaisia veroja, halpaa sähköä ja edullisen puhelinlaskun. Ei ihme, ettei valtioneuvoston kriisiviestinnän kansalaisportaalin ylläpitoon löydy rahaa, vaikka portaali on ollut teknisenä järjestelmänä valmis jo pitkään. Sen perustamisesta päätettiin jo vuoden 2004 tsunamin jälkeen! Ei ihme, ettei kaatuville puille alttiita ilmajohtoja ole kaivettu maahan. Maakaapelit nostaisivat sähkön hintaa 10 prosenttia! Ei ihme, että tukiasemien akut kestävät parhaimmillaankin vain kahdesta neljään tuntia, sähköverkosta riippumattomasta varavoimasta puhumattakaan.

Täysin katastrofivarmaa yhteiskuntaa on mahdotonta rakentaa. Me voimme ainoastaan minimoida riskejä ja varautua siihen luonnonlakiin, että ennemmin tai myöhemmin jotain tapahtuu. Siksi kriisiviestinnän on toimittava kaikissa tilanteissa, jopa kriiseissä. Sähköyhtiöön on saatava yhteys, jopa myrskyn jälkeen. Tukiasemien on toimittava, jotta viranomaisten kriisiviestintää voi seurata ja sähköyhtiöön saa yhteyden.

Viranomaisten ja yritysten kriisivalmiuden parantamisen lisäksi sähkökatkoihin ja muihin yllätyksiin kannattaa varautua myös itse. Ennemmin tai myöhemmin jokin kriisi osuu meistä jokaisen kohdalle. Muutama säilyketölkki, taskulamppu, kynttiläpaketti, pari tyhjää vesikanisteria ja veivattava kännykkälaturi eivät paljon maksa.

Ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän myrskyjen määrää ja voimaa eli sähkökatkoja on luvassa myös tulevaisuudessa. Haja-asutusalueilla asuntoihin kannattaakin rakentaa varaava takka paitsi iltojen iloksi myös varalämmönlähteeksi. 200-500 euroa maksava pihakaivon käsipumppu on tunnelmallinen ja toimii myös ilman sähköä. Grillin sivukeittimellä voi valmistaa ruokaa, kunhan on muistanut hankkia varapullon kaasua. Ja jos on todella huolissaan maailman menosta voi rakentaa maakellarin, jossa säilyvät paitsi arat puutarhakasvit ja syksyn juuressato, sähkön loppuessa myös muut elintarvikkeet.
___