Miten lisätä lapsiperheiden painoarvoa politiikassa.
Suomesta on väestön ikääntymisen myötä tulossa gerontokratia, vanhusvalta. Mitä muutoksia tämä vaatii vaalijärjestelmältä?
Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen totesi viime viikolla eduskunnassa, että ensi maalisvaaleissa äänioikeutettujen keski-ikä on 49,2 vuotta. Tilaisuudessa julkistettiin Mika Mannermaan tulevaisuusvaliokunnan toimeksiannosta kirjoittama selvitys, Demokratia tulevaisuuden myllerryksessä – Yhteiskunnallinen vaikuttaminen uudessa viitekehyksessä. Mannermaan mielestä yksi demokratian tulevaisuuden suurista haasteista on nimenomaan väestön ikääntyminen.
Suomessa on maailman vanhimmat äänestäjät. Ja jos nuorten alhainen äänestysinto otetaan huomioon, tilanne näyttää vielä vinoutuneemmalta. Itse asiassa enemmistö äänioikeuden käyttäjistä voi ensi vaaleissa hyvinkin olla eläkkeellä. Ei siis mikään ihme, että eduskunnan ikäjakauma on mikä on, eikä opiskelijoiden ja lapsiperheiden aseman parantamiseksi tehdä mitään konkreettista. Demokratiassa valta on sillä, joka äänestää.
Yhdeksi ratkaisuksi on ehdotettu äänestysiän laskemista 16-vuoteen, jolloin nuorten osuus äänioikeutetuista kasvaisi. En vastusta, sillä jos ihminen on oikeudellisessa vastuussa tekemisistään, kyllä hänelle voi äänioikeudenkin antaa.
Julkistustilaisuudessa nousi esiin myös muita mielenkiintoisia ajatuksia. Esimerkiksi vaalipiirit voitaisiin jakaa paikkakunnan asemesta iän mukaan. Siis 18-25-vuotiaat äänestäisivät omassa "vaalipiirissään" ja 26-35-vuotiaat omassaan. Silloin ei nuorten alhaisempi äänestysinto vaikuttaisi tulokseen.
Tilaisuuden jälkeen mieleen tuli toinen vaihtoehto, todella yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, jossa jokaisella Suomen kansalaisella olisi yksi ääni iästä riippumatta. Ala-ikäisten ääniä käyttäisivät kuitenkin heidän vanhempansa tai muut huoltajansa.
Tämä lisäisi lapsiperheiden painoarvoa politiikassa paljon enemmän kuin mitkään lapsiasiamiehet tai juhlapuheet yhteensä.
Olisin saanut teininä hepulin, jos Kokoomusta äänestävä isäni tai Keskustaa kannattava äitini olisivat äänestäneet puolestani ennen täysikäisyyttäni. Tuossa on siis samanlaisen huutavan vääryyden vaara kuin uskonnonopetuksen ja kirkkoon kuulumisen kohdalla: nuori ihminen joutuu odottamaan pari vuotta ennen kuin voi itse sanoa sanottavansa vaikka löytyisi jo omaa harkintakykyä ja mielipide.
Äänestysiän lasku olisi kannatettavaa minusta jo siksikin, että läheskään kaikki 18-vuotiaat eivät asu enää kotona. Samoin kuin sanomalehden lukeminen niin myös äänestämässä käyminen voisivat juurtua paremmin, jos mallin saisi kotoa ja ensimmäisen kerran äänestämään lähdettäisiin vanhempien kanssa. Vaikka koko porukka antaisikin äänensä eri puolueille. Tärkeintä on opettaa nuorille se, että äänestäminen kannattaa.
Suvi Korhonen (15.1.2007 00.08)
Mä taas olisin ollut onnessani noista "perheäänistä", nytkin isä kuitenkin äänesti aina niinkuin halusin (siis ollessani teini-ikäinen), sillä hän oli sitä mieltä, että minä siinä maailmassa sitten kuitenkin joudun elämään, mikä niillä päätöksillä tehdään. Ja oikeassahan hän oli, niinkin sananmukaisesti, ettei itse ole elänyt vuoden 1995 jälkeen.
Juuri tuollaiset asiat saivat itseni todella kiinnostumaan politiikasta ahdistuneena lähiöteininä. Minuakin kuunnellaan. Minäkin voin osallistua ja vaikuttaa.
Jollei perheääniä niin ainakin äänestysikärajan lasku, ehdottomasti.
T: Rantasen Laura
(15.1.2007 00.16)
"Yhdeksi ratkaisuksi on ehdotettu äänestysiän laskemista 16-vuoteen, jolloin nuorten osuus äänioikeutetuista kasvaisi."
Olen melko monessa asiassa Jyrkin kanssa samaa mieltä, mutta tuo on jo ehdotuksenakin täysin älytön.
16 vuotias (tai edes 18) ei tajua vielä maailmanmenosta juurikaan mitään. Jos äänestysikää muutetaan, tulee sitä ennemminkin nostaa, ei laskea.
Ari Heikkinen (15.1.2007 00.36)
Heikkiselle:
Kumman uskoisit ymmärtävän paremmin nykymaailman menoa ja realiteetteja, 16- vai 86-vuotiaan?
Suvi Korhonen (15.1.2007 01.19)
Olen itse vielä alaikäinen enkä siis hetkeen pääse äänestämään. Halua toki olisi. Edes minä en kuitenkaan suhtaudu kovin myönteisesti äänestysikärajan laskuun. Tosiasia nimittäin on, että useimmilla ikäisilläni ei ole kovin kummoista kiinnostusta yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Jos äänestämään vaivauduttaisiin, voisi ääni hyvinkin mennä pärstäkertoimen mukaan, ei suinkaan ehdokkaan ajamien asioiden.
Äänestysikärajan lasku varmaan muuttaisi edes hitusen eduskunnan tai muun päätöksentekoelimen ikärakennetta nuoremmaksi, mutten ole ollenkaan varma, olisiko se hyvä asia. Enhän minä tietysti nuoria koskevista asioista kovin samaa mieltä ole esimerkiksi niiden tätä nykyä opetusministeriössä toimivien kanssa, mutta tärkeämpää on koko yhteiskunnan toimivuus. Ihan ilman elämänkokemusta päätöksiä tekevät (alle 30-40 v.) voivat aiheuttaa paljon suurempaa tuhoa kuin vähän vanhemman sukupolven päättäjät.
Loppuun täytyy myöntää, että mielipiteeseeni voi vaikuttaa jo kohtalaisen lähellä häämöttävä äänioikeus. Muutama vuosi sitten olisin vielä ollut ehdottomasti äänestysikärajan laskun kannalla.
Roope (15.1.2007 02.13)
"Ihan ilman elämänkokemusta päätöksiä tekevät (alle 30-40 v.)--"
Alkaako *elämänkokemus* karttua todellakin mielestäsi vasta keski-iässä? Kenelläkään ei siis voi olla omakohtaista kokemusta elämästä ennen 30 ikävuotta? Eikö sinulle tai ikätovereillesi ole kertynyt laisinkaan elämänkokemusta? Jos nuorille annettaisiin enemmän luottamusta ja vastuuta äänioikeuden muodossa, etkö usko kenenkään muun itsesi lisäksi olevan kypsä sitä vastaanottamaan?
Nuoruuden jo ohittaneena väitän päinvastoin, että 15 - 25-vuotiaana ihminen reflektoi useammin maailmankuvaansa ja kantaansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuin eläkkeelle ehtineet. Täten nuori on myös äänestäjänä valveutuneempi ja paremmin ajan hermolla kuin mahdollisesti samaa puoluetta vuosikymmeniä äänestänyt elämänsä ehtoopuolelle ehtinyt kansalainen. Äänestämiselle ei ole määritelty yläikärajaa. Voitte kuitenkin seuraavan kerran yli 80-vuotiaan henkilön kanssa keskustellessanne miettiä millaisilla perusteilla vanhukset äänestävät ja onko heillä enää käsitystä monimutkaistuvan yhteiskuntamme päätöksentekoympäristöstä. En usko 16 - 18-vuotiaiden ikäluokalle äänestysoikeuden antamisen romahduttavan poliittista järjestelmäämme. Kun osa nuorista ei äänetäisi, heidän olemassaolonsa ei muuttaisi mitään. Osa päättäisi antaa äänensä nk. pärstäkertoimen perusteella niinkuin osa nykyisistäkin äänioikeutetuista tekee. Osa äänestäisi asiaperusteisesti tai puoluekannan mukaan.
Miksi ihmeessä nuoret käyttäytyisivät niin erilailla äänestäjinä passiivisuutta lukuunottamatta kuin vanhempien ikäluokkien edustajat? Mitä vakavia uhkakuvia äänestysiän laskuun liittyy?
Suvi Korhonen (15.1.2007 03.09)
Kyynisesti voisin kyllä sanoa, että demokratiassa valta voi olla sillä, ken äänestää, mutta Suomi ei nyt mikään demokratia olekkaan, koska eduskuntaan pääsyn jälkeen edustajat eivät ole juuri missään vastuussa tekemisistään (muuten kuin seuraavissa vaaleissa, mutta joskus kansan muisti voi olla lyhyt ja ainahan voi valehdella, etten se ollut minä, vaan ne muut). Kunpa edustajan voisikin äänestää pihalle kesken kauden, jos hän osallistuu takinkääntöpolitiikkaan tai muuten toimii niitä periaatteita vastaan, joiden takia häntä äänestit, eikä hän kykenisi tekojaan sinulle puolustamaan. Siinä olisi sitä oikeaa vastuullisuutta. Sen vastuullisuuden puute voi olla juuri yksi niistä syistä, joiden takia nuorten ja vähän vanhempienkin mielestä äänestäminen ei tuota tuloksia.
Kalmis (15.1.2007 08.49)
Unto Hämäläinen ei ole Hesarin päätoimittaja, vaan politiikan toimittaja.
Unski-fani ;-) (15.1.2007 09.05)
Kiitos, korjasin. Sen siitä saa kun tekee kiireessä muistiinpanoja.
Jyrki J.J. Kasvi (15.1.2007 09.14)
"Ala-ikäisten ääniä käyttäisivät kuitenkin heidän vanhempansa tai muut huoltajansa."
Tämä olisi helppo tie gerontokratiasta teokratiaan, kun Jehovan todistajat kansoittaisivat maakuntien ylisuuret vaalipiirit ja muutaisivat valtiomuotoa ;)
Paavo (15.1.2007 10.56)
Minä olisin ollut valmis käyttämään äänioikeuttani 16-vuotiaana. Tosin yhdet eurovaalit jätin välistä, koska satoi tai ei vain hotsittanut äänestää.
Tällä kertaa pääsen äänestämään ehdokasta, joka ajattelee, kuten minä.
Jaakko Vasankari (15.1.2007 13.24)
Demokratia ei muutu paremmaksi sillä, että äänioikeutta laajennetaan. Jos jotain halutaan parantaa, niin laitetaan äänioikeudelle jonkinlaisia vaatimuksia.
Autoa saa ajaa vain, kun on suorittanut koulutuksen ja kirjallisen sekä käytännön kokeen. Äänestämään sen sijaan pääsee, kun on 18-vuotias.
Ei olisi lainkaan vaikeaa asettaa yksinkertaisia kysymyksiä äänioikeuden saamisen ehdoksi. "Kuka päättää kunnan veroäyrin suuruuden?" "Kuinka usein vähintään järjestetään eduskuntavaalit?" jne.
Tämä jo karsisi suuren osan äänestäjiä, jotka haittaavat yhteiskunnan kehittymistä valitsemalla ehdokkaansa kasvojen miellyttävyyden tai urheilusuoritusten perusteella.
Antti Kivivalli (15.1.2007 13.35)
Hah - vilkaisin vielä tuohon Mannermaan raporttiin ja siinä on tällainenkin huvittava kohta:
"Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa vielä paljon merkittävämmiksi virtuaaliheimoiksi
kuin yksittäiset yritykset voivat kuitenkin kehittyä tällaisten globaalien yritysten ylimmän
johdon yhteiset virtuaaliheimot. Ne pyrkivät vaikuttamaan globaaliin taloudelliseen
ja yhteiskunnalliseen kehitykseen – ja voivat olla siinä pyrkimyksessä hyvin menestyksellisiä."
"Huvittavaa" tuossa on tuo konditionaali. Markkinatalous on sanellut Suomenkin yhteiskunnan tulevaisuutta jo ainakin 70-luvulta lähtien.
Johtajat ja yritykset voivat olla suuria. Ne voivat henkilöityä tai olla henkilöitymättä - ja "heimoutumatta". Mutta jo sekin, että useamman sadan työntekijän muovikuoriyrityksen omistaja(t) myy(vät) sen kansainvälisille sijoittajille, jotka lakkauttavat tuotannon ja työpaikat, on paljon suurempaa yhteiskunnallisen vallan käyttöä, kuin mihin pieni kunta, Suomen eduskunta tai tavallinen äänestäjä pystyy.
Yksi ääni per yksi euro on tekijä, johon näissä demokratioselvityksissä ei edelleenkään haluta/uskalleta puuttua. Mannermaakin ottaa esille tuollaisen "mahdollisuuden", mutta mikään ehdotuksista ei ainakaan suoraan tähtää tilanteen korjaamiseen.
Antti Kivivalli (15.1.2007 14.18)
Mistäs tuo Idiootti-sana tulikaan. Jos muistan oikein ja luin/kuulin paikkansapitävän selityksen, niin sana tulee antiikin kreikasta. Ja siellähän idiootti tarkoitti vapaata miestä, joka ei osallistu politiikkaan. Yhteiskuntajärjestyshän oli ihan toisenlainen kuin nykyään joten tuota voisi hiukan muuttaa eli idiootti on henkilö, joka ei käy äänestämässä. Se että äänestääkö on minusta sitten jo ihan toinen asia, vaikka voivathan kansanedustajatkin äänestää "tyhjää" Arkadianmäellä.
Tuomas Colliander (15.1.2007 16.45)
Ei se väestön ikääntyminen niin kamala peikko ole kuin uskotellaan. Yritykset reagoivat työvoiman niukkuuteen tuottavuutta nostamalla ja automatisoimalla, kuten aina ennenkin.
Ei ole mikään yllätys, että robotiikassa pisimmällä ovat japanilaiset ja korealaiset, koska kummassakaan maassa ei ole käytetty massiivista maahanmuuttoa työvoiman lähteenä.
Japanissa ja Koreassa selvitään väestön ikääntymisestä varmasti halvemmalla kuin vaikkapa Yhdysvalloissa ja Britanniassa, joissa kummassakin maahanmuuton ajama väestönkasvu ajaa armotta palkkoja alas matalapalkka-aloilla ja toisaalta nostaa asuntojen hintoja järjettömille tasoille.
Markku Jantunen (16.1.2007 17.26)
"Yritykset reagoivat työvoiman niukkuuteen tuottavuutta nostamalla ja automatisoimalla"
Yritysten työvoimapulaa suurempi ongelma voi olla julkisten palveluiden työvoimapula. Samalla kun vanhusten hoitoon tarvittavan henkilöstön määrä kasvaa nopeasti, työvoimaa on entistä vähemmän tarjolla. Lisäksi hoivatyöt ovat hyvin työintensiivisiä, eikä esimerkiksi vanhustenhoitoa voi kovin suuressa määrin automatisoida.
Jyrki J.J. Kasvi (16.1.2007 18.00)
"Yritysten työvoimapulaa suurempi ongelma voi olla julkisten palveluiden työvoimapula."
Varmasti. Ainakaan valmistavan teollisuuden työvoimapulaan ei usko kukaan.
"Samalla kun vanhusten hoitoon tarvittavan henkilöstön määrä kasvaa nopeasti, työvoimaa on entistä vähemmän tarjolla. Lisäksi hoivatyöt ovat hyvin työintensiivisiä, eikä esimerkiksi vanhustenhoitoa voi kovin suuressa määrin automatisoida"
Tämä lienee totta, joskin vanhustenhoidossakin lienee lihasvoimaa vaativaa kantamis- tms. työtä, jota voisi olla mahdollista automatisoida. Muilta sektoreilta vapautuvaa työvoimaa tarvittaneenkin juuri hoitosektorilla.
