Lex Nokiasta puoluevaltuuskunnassa

Hyvä valtuuskunta,

kuten Johanna Sumuvuori omassa puheenvuorossaan jo kertoi, viime vuosina paljon puhuttanut sähköisen viestinnän tietosuojalakin on jälleen eduskunnassa.

Lex Nokiaksi ja urkintalaiksi kutsuttu tietosuojalain muutos on antamassa ns. yhteisötilaajille, esimerkiksi työnantajille, yliopistoille ja taloyhtiöille, oikeuden tutkia sähköisen viestinnän tunnistetietoja mahdollisten väärinkäytösten selvittämiseksi.

Lisänimen Lex Nokia tämä esitys on saanut siitä, että nimenomaan Nokia on lobannut voimakkaasti lakimuutoksen puolesta, koska Nokia haluaisi itse tutkia mahdolliset liikesalaisuuksien vuototapaukset. Itse asiassa Nokia on kerran jäänyt kiinni sähköpostien tunnistetietojen käytöstä tällaisessa tapauksessa, mutta silloin _urkinta_rikos oli ehtinyt vanhentua.

Joka tapauksessa tämä perustelu on minun mielestäni huono, ja tähän esitykseen liittyvät riskit paljon sen kyseenalaisia etuja suuremmat.

Oikeusvaltion periaatteisiin ei vaan yksinkertaisesti sovi, että asianosaiselle osapuolelle annetaan oikeus päättää esitutkinnan aloittamisesta – ja oikeus suorittaa kyseinen esitutkinta.

Aivan kuin kellarikomeromurron uhriksi joutunut kerrostaloyhtiön asukas saisi luvan tehdä kotietsintä muissa taloyhtiön asunnoissa, jos kellarin ulko-ovea ei ole murrettu.

Se, että nämä esitutkintaoikeudet annettaisiin nimenomaan työnantajalle, joka tutkisi itsensä kanssa työsuhteessa olevia työntekijöitä, tekee asiasta vielä vakavamman.

Jos ongelmana on se, ettei poliisilla ole riittäviä valtuuksia tutkia epäiltyä liikesalaisuuksien vuotamista, eikö silloin pitäisi rukata poliisin eikä työnantajan tutkintavaltuuksia? Poliisille on määritelty toimivaltuudet, poliisin toimintaa valvotaan ja päätöksistä voi valittaa – työnantajalla vastaavia oikeusturvarajoitteita ei ole.

Puhe yritysten liikesalaisuuksista on peittänyt alleen sen, että yritysten lisäksi on paljon myös muunlaisia yhteisötilaajia kuin yrityksiä, eivätkä liikesalaisuuksien vuodot ole suinkaan ainoita väärinkäytöksiä, joita yhteisötilaajat tämän lain voimin saisivat tutkia.

Haluatteko te, että esimerkiksi teidän taloyhtiönne sähköpostipalvelinta ylläpitävä isännöitsijän tytär saa valtuudet penkoa teidän poikanne sähköpostiliikenteen tunnistetietoja "väärinkäytöstä" epäillessään.

Toki – urkintalakiesitykseen on sisällytetty useita rajoituksia tällaisten kauhuskenaarioiden välttämiseksi. Itse asiassa kynnys lain käyttämiseen on hyvin korkea, niin korkea, että ihmettelen, miksi koko laki on ylipäätään tehty.

Esimerkiksi työntekijän ja pääluottamusmiehen, työterveyden tai toimittajien välisen tietoliikenteen tunnistetietoja ei saa tutkia. Mutta mistä sen viestin vastaanottajan tai lähettäjän tietää, ennen kuin ne tunnistetiedot tutkii? Vahinko on silloin jo tapahtunut. Pitääkö tunnistetietoja tutkivalle työantajan edustajalle siis tehdä lobotomia, jos vastaan tulee jokin näistä lain suojaamista poikkeustapauksista?

Toivotankin Johannalle voimia, kun hän vääntää tästä liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Se ei ole niitä maailman helpoimpia paikkoja.