Chevrolet tarjosi ihmisille työkalut tehdä mainos uudesta suuresta Tahoe SUV citymaasturistaan. Tässä lopputulos. Yhdysvalloilla on näemmä vielä toivoa.
Eduskunta kinaa taas vaihteeksi alapään asioista: kuka saa tehdä lapsia, miten ja kenen kanssa. Hedelmöityshoitolain eilisen lähetekeskustelun taso naurattaisi, jos järkytykseltä ja kiukulta pystyisin muuta kuin kiristelemään hampaitani.
Naisparien hedelmöityshoitoja vastustettiin jopa sillä perustella, että syntyviä lapsia kiusattaisiin koulussa. Kiusaaminenhan on aina kiusatun vika, ja on ihan luonnollista kiusata lasta, joka on jollain tavalla erilainen kuin muut.
Eräissä puheenvuorossa oltiin puolestaan huolissaan suomalaisten miesten tulevaisuudesta, jos meitä ei tarvita enää edes lapsia siittämään. Ilmeisesti yksikään suomalainen nainen ei ole suomalaisten miesten kanssa tekemisissä kuin välttämättömyyden pakosta ja eläisi ja tekisi lapset mieluummin yksin tai toisen naisen kuin suomalaisen miehen kanssa.
Omalta osaltani lähtökohta debattiin oli poikkeuksellisen hyvä, sillä kävin keskiviikkona tulevaisuusvaliokunnan kanssa tutustumassa Tukholman Karoliinisen instituutin hedelmöityshoitolaboratorion toimintaan.
Se visiitti teki nöyräksi elämän ihmeen edessä. On toista lukea muistioita ja tilastoja, toista katsoa mikroskoopilla aamulla hedelmöitettävää munasolua tai hermosolujen kasvattamisen tutkimiseen käytettävää kantasoluviljelmää.
Kaikkien kansanedustajien olisi hyvä kokea sama ennen kuin sanovat hedelmöityshoitolaista yhtään mitään.
Ruotsi oli myös siitä mielenkiintoinen vierailukohde, että Ruotsissa on ollut hedelmöityshoitolaki jo parinkymmenen vuoden ajan. Siellä on käytännön kokemusta asioista, joita Suomessa vasta pähkäillään.
Esimerkiksi luovutetusta siittiöstä tai munasolusta alkunsa saaneella lapsella on Ruotsissa 18-vuotiaana oikeus saada tietää luovuttajan nimi. Tätä oikeutta käytetään kuitenkin äärimmäisen harvoin, Karoliinisen instituutin hedelmöityshoitolaboratoriosta luovuttajan nimeä ei ole kysytty vielä kertaakaan! Huhun mukaan Göteborgissa olisi kysytty yhden luovuttajan nimeä.
Kyselyiden vähäisyyteen on vaikuttanut myös se, että vain 11 prosenttia luovutetuilla sukusoluilla lapsen saaneista vanhemmista oli kertonut lapselleen, miten tämä on saanut alkunsa.
Miksi Suomeen pitäisi säätää tämä sama oikeus, jos sitä ei käytettäisi? Siitä on nimittäin hedelmöityshoidoille merkittävää haittaa, sillä luovuttajien määrä vähenee rajusti. Itse en ainakaan enää haluaisi luovuttaa siittiöitä, jos ovelle voisi 18 vuoden kuluttua ilmestyä ventovieras ihminen kertomaan olevansa minun geneettinen lapseni.
Ruotsissa hedelmöityshoitoja annetaan myös naispareille, mutta ei itsellisille naisille. Tämä on sinänsä erikoista, sillä sikäläisen hedelmöityshoitolain perusteluissa referoidaan yli 100 tutkimusta, joiden mukaan lapsen hyvinvointi ei riipu siitä, onko hänellä vanhempana mies ja nainen, nainen ja nainen, mies ja mies, yksinäinen mies tai yksinäinen nainen.
Ainakaan lapsen etu ei siis estäisi itsellisten naisten (saati naisparien) hedelmöityshoitoja. Ilmeisesti Ruotsissakin harrastetaan poliittisia kompromisseja.
Ruotsin systeemi on myös siitä erikoinen, että naisparin hedelmöityshoidolla saaman lapsen vanhemmiksi kirjataan lapsen molemmat äidit. Jos toinen heistä sen sijaan hankkiutuu omin konstein raskaaksi, vain hänet kirjataan lapsen äidiksi. Suomessahan ei kirjata naisparin toista osapuolta edes hedelmöityshoidolla alkunsa saaneen lapsen äidiksi. Jos biologinen äiti kuolee, lapsella ei ole mitään oikeutta toiseen vanhempaansa.
Lähetekeskustelussa käydyssä keskustelussa huvitti erityisesti lain vastustajien, erityisesti kristillisdemokraattien ja eräiden keskustalaisten vahva vetoaminen Kirkkohallituksen kantaan, jonka mukaan hedelmöityshoidot tulisi rajata vain aviopareille, ja hoidoissa saisi käyttää vain hoidettavien omia sukusoluja. Tismalleen samat henkilöt eivät nimittäin pari viikkoa sitten piitanneet kirkkohallituksen kannasta pätkääkään, kun eduskunnassa keskusteltiin Seksin ostokiellosta. Kirkkohallitus nimittäin vastustaa ostokieltoa.
Kirkko taitaa olla kristillisdemokraateillekin pelkkä keppihevonen, joka otetaan kaapista silloin kun se sattuu sopimaan omiin tarkoitusperiin.
Minä olen myös ihmetellyt tätä argumenttia että "eihän meillä miehillä ole enää mitään virkaa jos ei siittämiseenkään tarvita". Ikään kuin heteroavioliitot sortuisivat kuin Berliinin muuri, mikäli miesten siittämismonopoli vietäisiin. Tähän argumentointiin sisältyy lohduton kuva miessukupuolesta ja parisuhteesta yleensä.
Jussi N. (24.2.2006 11.24)
Jos Ruotsin laki on tullut voimaan parikymmentä vuotta sitten (mikä on tarkka vuosi?) ja vasta 18-vuotiaana on oikeus saada tietää vanhempansa, ei tapauksia varmaan vielä ole runsaasti ollut kun 18-vuotiaaksi tuleminen kestää sen vajaa 19 vuotta hedelmöityshetkestä.
cele (24.2.2006 12.47)
Alkaisi tosiaan olla jo aika saada tämäkin päätökseensä. Konservatiivitkin saisivat jo herätä, tuntuu että ne yrittää puolustaa arvoja ja yhteiskuntajärjestystä jotka on olemassa enää opiskelijatyttöjen ja vihreiden korvien välissä.
antsa (24.2.2006 14.18)
Mitä ihmettä? Ettei taustalla olisi merkitystä? Että eivät vanhemmat kuitenkaan kerro lapselleen tälle ehkä tärkeästä tiedosta hänen taustastaan? Että kun monet eivät ole vielä kyselleet taustastaan (parin vuoden aikana), niin ei se kiinnosta ketään koskaan?
Tulevana adoptioäitinä olen sitä mieltä, että rekisteröintiä koskeva osa kirjoituksestasi on vähintäänkin outo. Biologisen taustan ja oman historian (johon kuuluu myös aika ennen syntymää) tietäminen voi olla hyvinkin tärkeää. Eikä voida laittaa luovuttajien tai hedelmöityshoitoa saavien etua lapsen edun edelle! Mikäli kiinnostaa jatkaa keskustelua, kirjoitan asiasta blogissani http://www.ampiaistehdas.net/tanja/
Tuazophia (24.2.2006 15.57)
Miten eduskunta voisi muka ihmisoikeuksia loukkaamatta säätää lailla, kuten ensimmäisessä lausessasi toteat, "kuka saa tehdä lapsia, miten ja kenen kanssa" ?
Joka tapauksessa kuka tahansa nainen voi helposti hankkiutua raskaaksi tuolla "baarimenetelmällä", eikä sitä voi mitenkään millään lailla estää (vai meinasitteko säätää lain pakollisesta abortista tai huostaanotosta tai jostain muusta vastaavasta jos joku sitten hankkiutuu raskaaksi lain vastaisesti?).
Etsin pikaisesti tuolta finlexistä, ja sieltä löytyi seuraavaa:
Laki yksityisestä terveydenhuollosta 9.2.1990/152
En ole asianajaja tai edes lakimies, mutta tuossa näkyisi pikaisen vilkauksen perusteella olevan kaikki oleellinen toimintaedellytyksistä, luvista, valvonnasta, määräyksistä, pakkokeinoista ja seuraamuksista, jne.
Miksi samaa ei voisi soveltaa myös tuohon hedelmöityshoitoon?
Ari Heikkinen (27.2.2006 05.33)
Näinkö se sitten menee, että ei hedelmöityslaille ja jees satunnaiselle seksille raskauden toivossa? Sittenkö se isä tiedetään ja kaikki on hyvin, kun on luonnollisesti siitetty?
Moi (28.2.2006 15.58)
Kirkkoa halutaan kommentoimaan aina ja kaikkea ja kommentteihin viitataan silloin kun ne miellyttävät. Keppihevostelua koko homma. Kristillisdemokraatit eivat muuten ainakaan minulle assosioidu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, vaan vahviten ns. vapaan kristillisyyden suuntiin, eli helluntaiherätykseen ja vapaakirkkoon.
Tero Tilus (4.3.2006 22.54)
Itse olen sitä mieltä että ellei ihmisellä ole aikaa, kykyä tai halua muodostaa kestävää parisuhdetta, voisi lapsen kannalta olla parempi ettei hän koskaan syntyisikään.
Eli lesbopareille hedelmöityshoito olisi mielestäni ok, yksinäisille naisille ei. Pelkään yksinäisten naisten tekevän lapsia itselleen seuraksi ja lemmikiksi.
Lisäksi kohdunvuokraukselle olisi saatava lain siunaus niin, että lapsen äitinä pidettäisiin biologista äitiä, synnyttäjän sijaan.
