Moni luulee, että kansanedustajien työmatkat olisivat jotain loma- tai huvimatkoja. Todellisuudessa nämä ovat kyllä työtä, paljon uuvuttavampaa työtä ja pidempiä päiviä kuin eduskunnassa istuminen. Ainakin minä heräisin huomisena sunnuntai-aamuna paljon mieluummin omassa kotivuoteessani kuin täällä brysseliläisessä hotellihuoneessa.
Työmatkailusta katosi hohto jo edellisellä uralla, tutkijana, kun ravasin projektipalavereissa ja konferensseissa ympäri maailmaa. Etenkin Bryssel tuli tutuksi, kun arvioin EU:n komissiolle tehtyjä tutkimusmäärärahahakemuksia sekä rahoitusta saaneiden projektien tuloksia.
Joskus matkaraporttien kirvoittamaa palautetta lukiessa tekee mieli kysyä, miten yhteistyö muun maailman kanssa sitten pitäisi hoitaa, jos kollegoja ei kerran ole sopivaa tavata? Kuitenkin käytännössä kaikki politiikan alat, esimerkiksi energia-, liikenne-, ja maatalouspolitiikka vaativat nimenomaan kansainvälistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Osallistuin tänään mm. mielenkiintoiseen seminaariin Euroopan tulevaisuuden sähkönsiirtoverkosta, ns. supergridistä, sen vaatimasta teknologiasta, investoinneista ja poliittisista päätöksistä kaikissa Euroopan maissa. Tuulivoiman ja muun uusiutuvan energian käytön lisääminen vaatii merkittäviä uudistuksia sähkönsiirtoverkkoon.
Hyvän esimerkin eristäytymisen seurauksista tarjoaa Suomen kansainvälinen suuntanumero 358. Miksi Suomella on kolminumeroinen suuntanumero, vaikka lähes kaikilla muilla Euroopan mailla on kaksinumeroinen? Siksi, ettei Suomi katsonut tarpeelliseksi lähettää edustajaansa numeroista päätäneeseen kokoukseen.
Mutta miksi vihreät käyttävät siivun puoluetuestaan ja jäsenmaksutuloistaan lähettääkseen EU-ehdokkaansa Brysseliin koulutukseen ja Euroopan vihreiden konferenssiin? Silläkin rahalla olisi voinut ostaa vaaleissa mainostilaa, kuten muut puolueet tekevät. Siksi, että vihreillä on EU-vaaleissa ainoana ryhmänä Euroopan laajuinen vaalikampanja. Ja yhteistä kampanjaa on vaikea tehdä, jos ei ole missään tekemisissä muiden maiden vihreiden kanssa . ___
Matkoja kritisoivat eivät ymmärrä, että
naamatusten keskustelua ei korvaa mikään
puhelin- tai videokonferenssi.
Lisäksi ihmiset rinnastavat työmatkat
lomamatkoihin, mikä ei voisi olla
kauempana todellisuudesta.
Joe (29.3.2009 11.37)
Matkakuluista valittaminen on
kansanperinne Reissu-Lassesta lähtien.
vhy (29.3.2009 14.32)
On olemassa monia työpaikkoja, joissa
työmatka tarkoittaa kerran vuodessa
tapahtuvaa hengenluonti- ja
palkitsemisreissua johonkin
lomakohteeseen tai esimerkiksi laivalle.
Näille ihmisille on ihan turha yrittää
kertoa, millaisia oikeat työmatkat ovat
ja miksi niitä tehdään. Varsinkin
perheelliselle ne ovat tosi rankkoja,
kun joutuu väkisinkin olemaan usein
perheestään erossa.
Riitta (29.3.2009 15.15)
Olen kyllä kuullut 358-suuntanumerosta
toisenlaisen tarinan. Edustaja
lähetettiin kyllä paikalle, mutta hän ei
kyennyt osallistumaan kokoukseen.
Onneksi edustaminen ei nykyisin ole enää
yhtä kosteaa.
Urbaani legenda? :) (29.3.2009 15.19)
Hieman eri linjoilla Joen kanssa. Toki
on hyvä tutustua ihmisiin ensimmäistä
kertaa kasvokkain, jne., mutta aika
suuri osa palavereista joissa pitää
sopia asioista voitaisiin mielestäni
sitten hoitaa videokonferensseilla. En
tiedä käsittävätköhän ihmiset edes
kuinka paljon virkamiehetkin lentävät
edestakaisin.
En sano tätä pelkästään omalla
mututuntumalla ja sillä usein väärässä
olevalla maalaisjärjellä vaan tunnen
myös valtion virkamiehinä olevia ja
kuukausittain reissaavia ihmisiä, joilta
olen kuullut valitusta juuri tästä
asiasta.
Tämä kuormittaisi vähemmän ympäristöä ja
olisi rutosti halvempaa. Mutta eihän
ministerien ja virkamiehien arvolle
olisi sopivaa aloittaa videokonferenssia
ympäri maailmaa lentämisen sijasta.
Lentävä Heppa (29.3.2009 19.05)
Videokonferenssitkin ovat erittäin
rajoittuneita - etenkin jos on
epämääräisiä kielimuureja.
Turhiksi ne muodostuvat silloin jos on
tarpeen huitoa käsilla tai hahmotell
ilmaan tai pöydälle kolmiulotteisia
konstrukteja havainnollistamismielessä
jne. Sitä paitsi siinä missä
monituntinen fyysinen tapaaminen saattaa
olla jopa virkistävää, samaa ei voida
sanoa videoneuvottelusta. Muut
jatkakoot.
(30.3.2009 00.02)
En tiedä virkamiehistä, mutta ainakin
liike-elämässä on tärkeää ymmärtää
oikein vastapuolen ajatukset. Fakta on,
että kasvokkain voi "lukea" muita
paremmin kuin videon kautta. Video
leikkaa pois osan vuorovaikutuksesta.
En itse pidä matkustamisesta. Jos video
toimisi riittävän hyvin, niin olisi
oikein tervetullut. Hyvien tuttujen
kesken rutiinipalavereissa video (tai
puhelin) kyllä riittää.
Joe (30.3.2009 00.04)
Työmatkailun rankkuudesta samaa mieltä.
Erään suomalaisen globaalin
konepajayrityksen johto antoi
mielenkiintoisen sivukommentin
(Talouselämässä muistaakseni) firman
sisäisten kokousten siirtämisestä
nettiin. Kun nyt tytäryhtiöiden kanssa
pidetään palaverit videokonferenssina,
jäävät tytäryhtiöiden pomojen alaiset
tapaamatta. Samoin jää kiertelemättä
tytäryhtiön "tehtaan lattialla" ja
näkemättä sekä kuulematta tunnelma ja
tilanne siellä. Ollaan vain pomojen
puheiden varassa.
Okei, voisihan sen videokokouksen
järjestää työntekijöidenkin edustajien
kanssa, mutta aina ei sitäkään kautta
saa todenmukaista kuvaa tilanteesta.
Kokouksen virallinen osahan on
puhelin/videokokouksessa samankaltainen
kuin kasvotustenkin, mutta epävirallinen
keskustelu (käytävällä, kahvin/lounaan
ääressä) jää käymättä - ja tämä
epävirallinen osuus on usein virallista
hyödyllisempi.
IiroJ (30.3.2009 09.23)
Jotkin asiat voidaan hoitaa
sähköpostitse tai videokonferenssilla,
mutta kaikkia ei. Jos kyseessä on puolen
tunnin rutiinitapaaminen, niin moinen
kyllä pitäisi pystyä hoitamaan ilman
satojen kilometrien työmatkaa.
Mutta konferenssit, mahdollisesti
tuntikausia kestävät vaativat
neuvottelut tai tilaisuudet joissa voi
olla kymmeniä osanottajia eivät oikein
hyvin suju elleivät osanottajat ole
paikan päällä. Paraskaan videoyhteys ei
korvaa läsnäoloa. Ja jos kyseessä on
tärkeä poliittinen tai liikeneuvottelu
jonka lopputuloksella voi olla hyvinkin
kauaskantoiset seuraukset, niin silloin
ei välttämättä ole järkevää hakea
säästöjä matkakuluissa.
Mutta tämä poliitikkojen työmatkoista
kitiseminen on kyllä vallan naurettavaa.
Muistan kun Ahtisaaren matkailusta
aikanaan valitettiin. Itse olin silloin
ja olen edelleenkin sitä mieltä että
tämä hoiti esimerkillisesti
presidentille kuuluvia tehtäviä eli
edusti Suomea ja hoiti ulkopolitiikkaa.
Pelkästään niillä kauppasopimuksilla
joita Ahtisaaren matkojen sivutuotteena
syntyi katettiin moninkertaisesti kaikki
matkakustannukset, matkojen
poliittisista vaikutuksista
puhumattakaan. Mutta moniko äänestäjä
vaivautui seuraamaan ulkomaankauppaa ja
-politiikkaa? Aniharvat. Loput näkivät
vain kuinka presidentti vierailee
eksoottisessa matkakohteessa toisensa
jälkeen ja kuvittelivat tämän vain
lomailevan.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän
arvostan demokratiaa. Jos suurin osa
äänestäjistä ei vaivaudu ottamaan selvää
asioista joihin kuitenkin ottavat
kantaa, niin kyse on "musta tuntuu"
-äänestämisestä. Eihän se tietenkään
varsinaisesti väärin ole, mutta
parhaaseen lopputulokseen sillä ei
päästä.
Tommi Koivula (30.3.2009 09.28)
Mitä paremmin ihmiset tuntevat toisensa
ja luottavat toisiinsa, sitä paremmin
videokonferenssit, yms. toimivat ja
eiköhän itse kukin meistä tiedä turhia
työmatkoja, jotka olisi voinut korvata
jopa ihan tavallisella puhelulla - ei
olisi tarvittu edes puhelinneuvottelua.
Sen toimivan keskusteluyhteyden
rakentamiseen tarvitaan edelleen ihan
oikeaa kohtaamista ja jos ihmisillä on
yhtään ristikkäisiä intressejä, niin
silloin etäyhteys väärinymmärryksineen
voi vain sotkea asioita ja käydä sitä
työmatkaa kalliimmaksi.
Riitta (30.3.2009 10.38)
Työmatkoista voi olla mitä mieltä
tahansa, mutta on täysin älytöntä, ettei
työmatkoja lasketa kokonaisuudessaan
työajaksi.
Työnantaja määrää tunnin työn josta
menee työmatkoihin vuorokausi ja saat
tunnin palkan lisäksi mitättömän
päivärahan.
