Suoraan sisältöön

Linkki­vinkki:

 "Oddit ovat meitä vastaan!" Jouni Paakkisen Käännös­kukkasia-sivusto on hatunnos­ton arvoinen urakka. Kannattaa muistaa myös parhaat kukkaset kokoava Kahdeksan­metrinen maasika -kirja.

Hae sivuilta

Pulp CMS/Twinkle Oy Palvelun ulkoasu: Äkkimakee Design
på svenskain Englishklingon
Blog
« edellinen 04.03.2015

Kitkerää digilääkettä

Helsingin Sanomien Matti Kalliokosken 1.3. pääkirjoitus kiinnitti huomiota siihen, miten digitalisaatiosta on tulossa näiden vaalien taikasana, d-vitamiini, joka puoluejohtajien puheissa ratkaisee Suomen kaikki ongelmat. Kalliokoski vertaa digitalisaatiota markka-ajan d-vitamiiniin, devalvaatioon, jolla Suomen talouden kilpailukyky palautettiin kansalaisten ostovoimaa heikentämällä. Kansa pysyi tyytyväisenä, kun tilillä oli entistä enemmän markkoja, vaikka niillä sai entistä vähemmän.

Devalvaatiolla ja digitalisaatiolla on kuitenkin yksi keskeinen ero, jota Suomen nykyinen jumi alleviivaa. Digitalisaatio edellyttää toimintatapojen ja rakenteiden radikaalia uudistamista siinä missä devalvaatio päinvastoin mahdollisti vanhan menon jatkamisen. Devalvaatio paransi suomalaisten yritysten kilpailukykyä hetkellisesti, mutta samalla lykättiin kilpailukyvyn kestävän kehittämisen edellyttämät muutokset tuonnemmas, kerta toisensa jälkeen.

Devalvaatio-Suomen johtajien oppima laiskuus näkyy Suomessa edelleen. Suomen nykyiset ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että vaikka olemme rakentaneet laajakaistayhteyksiä ja ostaneet tietokoneita, emme ole uskaltaneet ottaa käyttöön niiden mahdollistamia uusia toimintatapoja ja rakenteita.

Suomea riivaa kansallinen tuottavuusparadoksi. Tuottavuusparadoksi havaittiin eräissä 1980-luvulla teollisuusyrityksissä, jotka investoivat voimakkaasti tietotekniikkaan, mutta työn tuottavuus laski. Kun näitä yrityksiä verrattiin vastaaviin yrityksiin, joissa tietotekniikkainvestointi oli nostanut työn tuottavuutta dramaattisesti, erottavaksi tekijäksi paljastui se, mitä tietotekniikalla oli tehty. Jos tieto- ja viestintätekniikan avulla oli yritetty tehostaa vanhoja toimintaprosesseja, tuottavuus oli laskenut. Kun tekniikan avulla oli luotu uusia toimintatapoja, tuottavuus oli noussut.

Suomalaisen työn tuottavuuden laskua on selitetty Nokian vaikeuksilla, mutta Tilastokeskuksen lukujen mukaan Suomen kansantalouden työn tuottavuuden trendi on ollut aleneva jo 1990-luvun puolivälistä alkaen. Samoin kokonaistuottavuuden kasvu on vuosisadan vaihteen jälkeen kääntynyt selvään laskuun. Siis juuri niinä vuosikymmeninä, kun suomalaiset työpaikat digitalisoituivat, ja tuottavuuden olisi pitänyt nousta kohisten!

Tietotekniikan heikko hyödyntäminen ei siis ole vain julkisen sektorin vaan koko kansantalouden ongelma.

Kalliokoski on oikeassa painottaessaan, että digitalisaatio ei ole poliitikoille mikään helppo työkalu Suomen kurssin korjaamiseksi. Se edellyttää investointeja, investointeja koulutukseen ja tutkimukseen, ei vain digitaalitekniikan koulutukseen ja tutkimukseen vaan siihen, miten uuden tekniikan avulla kehitetään työtä, palveluita, liiketoimintamalleja ja koko yhteiskuntaa.

Sillä kuten Kalliokoski toteaa, Suomella ei ole varaa jäädä pois digitalisaation kelkasta, jos emme halua päätyä kakkosketjuun … tai itse asiassa pudota koko pelistä.

Digitalisaatiossa on kyse luovasta tuhosta kansakuntien mittakaavassa. Aiemmin, ne yritykset kaatuivat, jotka eivät uudistuneet tekniikan ja markkinoiden kehityksen tahdissa, ja tilalle nousi uusia: Ensin Motorola ja Nokia, sitten Nokia ja Apple. Nyt sama kohtalo on edessä kokonaisilla valtioilla, jotka eivät kykene uudistumaan riittävän nopeasti.

Ainoa mikä on varmaa on se, että Suomen nopea digitalisointi ei tule olemaan helppoa. Pelkkä vaalipaneelissa ilmaan heitetty d-sana ei riitä.

___

Jos haluat kuulla näitä ajatuksia vaalien jälkeen eduskunnasta:

Kampanjatuotteiden verkkokauppa: holvi.com/shop/SensuurinVienoViettelys/

Pienlahjoitukset: lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/jyrki-kasvi

 
» Kommentoi   » Lue kommentteja (yht. 0 kpl)

maaliskuu 2015

Kommentit

    » Lisää kommentti