Yötä myöten

Istuin siis ensin paikalleni eduskunnan istuntosalissa kello 14:00 ja painoin läsnäolonappia. Keskusteluun hallituksen esityksestä "Potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana" oli silloin varattu puheenvuoroja yli 80 kappaletta. Kello 19:30 sain valtuustosta tekstiviestin, että minua erityisesti kiinnostaneen Espoon mielenterveys- ja päihdeohjelman käsittely alkaa kohta. Ei muuta kuin taksilla Espoon keskukseen, jossa talousarvion lähetekeskustelu venähti niin, että valtuuston kokous päättyi vasta kello 22:50.

Siinä vaiheessa eduskunnassa oli varattuna enää 35 puheenvuoroa. Uusia puheenvuoroja varattiin kuitenkin keskustelun edetessä siihen tahtiin, että aiheesta päästiin äänestämään vasta vartin yli kaksi yöllä, ja kotona oltiin ennen kolmea.

Taksissa kotiin tuli mietittyä, mitä uutta illan aikana kuulluissa puheenvuoroissa oli ollut, mitä sellaista, mitä en ollut kuullut jo moneen kertaan, mitä sellaista, mikä olisi saanut jonkun meistä muuttamaan mielipidettään käsittelyssä olleissa asioissa?

Eipä juuri mitään.

¤ ¤ ¤

Niin, nyt pitäisi tietysti ruotia TEHYn uhkaavaa työtaistelua, rahakysymysten ja neuvotteluoikeuskysymysten suhdetta, valtion ja TEHYn ja kuntatyönantajan suhdetta, suojelutyön ja työvelvoitteen suhdetta, TEHYn ja muiden terveydenhoitoalan liittojen suhdetta, tulevan palkkasovun heijastusvaikutuksia muille aloille, hallituspuolueiden tuskaisen kiemurtelun ja oppositiopuolueiden asioita yksinkertaistavan ja unohtavan populismin suhdetta … mutta mutta.

Uskaltaakohan tähän soppaan työntää enää yhtään pikkulusikkaa lisää? Neuvottelut ovat jo muutenkin vaikeassa jamassa ja neuvottelijoiden tunteet pinnassa.

Ainakin sen voin sanoa, että eilinen äänestys ei ollut siitä mukavimmasta päästä.

Perustuslain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen työjärjestö ILO:n asiantuntijakomitean mukaan, niin ja myös minun oman eettisen kompassini mielestä työtaistelut tulee kuitenkin rajoittaa niin, etteivät ne uhkaa kansalaisten henkeä. Normaalisti tämän suojelutyön rajoista sopivat työntekijät ja työnantajat keskenään, mutta tällä kertaa se ei onnistunut.

Kun osapuolet eivät pystyneet sopimaan työtaistelun aikaisen suojelutyön rajoista, niistä säätäminen siirtyi hallitukselle ja eduskunnalle.

TEHYn ja kuntatyönantajan kiista palkasta ja neuvotteluoikeudesta ja palkankorotusten saajista ratkeaa vain neuvottelupöydässä. Uskon, että lopulta löytyy sopu siitä, miten nimenomaan hoitajille saadaan reilut palkankorotukset. Kannatan hoitajien palkkojen tasokorotusta ja olen suomalaisten enemmistön kannan mukaisesti valmis rahoittamaan korotukset verorahoista. 

Tämän työmarkkinariidan jälkeen on joka tapauksessa mietittävä, miten suojelutyökäytäntöä voidaan kehittää, jotta hoitajien kaltaiset ammattiryhmät eivät koe joutuvansa työtaistelussa epäreiluun asemaan.

Aiheesta lisää:

• Aiempi merkintäni
• Anni Sinnemäen nettikolumni