Määräaikaisia salaisuuksia

Julkisuuslain mukaan esitutkinta-aineisto ja esitutkintapöytäkirja on pidettävä salassa, jos se on tarpeen rikoksen selvittämisen tai asiaan osallisten suojelemiseksi. Asiakirjojen julkisuudesta päätetään aina tapauskohtaisesti. Käytännössä esitutkintapöytäkirjat tulevat yleensä julkisiksi joko kun asia on esillä tuomioistuimessa tai kun syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen.

Poikkeuksiakin on. Esitutkinta-asiakirjan saataville asettamisesta voidaan tehdä päätös jo aiemmassa vaiheessa, jos on ilmeistä, ettei julkisuus haittaa tutkintaviranomaisten toimintaa tai aiheuta asiaan osallisille vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä okeuttaan päättää asiakirjojen salassapidosta. Vastaavasti esimerkiksi henkilöiden terveydentilasta kertovat tiedot ovat salassa pidettäviä myös tämän jälkeen.

Viime vuosina yhä useampien julkisuutta kiinnostavien tapausten esitutkinta-aineisto on vuotanut tiedotusvälineille jo ennen kuin asia on ollut esillä tuomioistuimessa. Esimerkiksi Yleisradion A-Studio ilmoitti viime tiistaina saaneensa haltuunsa Nuorisosäätiön vaalirahasotkujen poliisitutkinnan esitutkinta-aineiston ja uutisoi aineistosta löytämiään rikosepäilyjä. Poliisi luovutti esitutkinta-aineiston syyttäjälle maanantaina, ja syyttämispäätöstä odotetaan kevään kuluessa, minkä jälkeen esitutkinta-aineisto olisi ollut myös tiedotusvälineiden käytettävissä.

Esitutkinta-aineiston vuotamisessa ei siis ole kyse salaisuuksien paljastamisesta vaan tutkintatietojen päätymisestä julkisuuteen lainvastaisesti ennen aikojaan. Yhtenä perusteluna tietojen määräaikaiseen salassapitoon on työrauhan antaminen syyttäjälle. Julkisuuden paineelle ei haluta antaa mahdollisuutta vaikuttaa syyttämispäätökseen, antavan aihetta edes epäillä syyttäjän riippumattomuutta. Vasta syyttämispäätöksen jälkeen aineisto julkistetaan, jotta tiedotusvälineet ja oikeusoppineet voivat arvioida syyttäjän päätöksen oikeellisuutta.

Nyt syyttäjän työrauha on rikottu - jälleen kerran. On Nuorisosäätiön tapauksesta mitä mieltä tahansa, esitutkinta-aineiston vuotaminen julkisuuteen ennen syyttämispäätöstä vaarantaa epäiltyjen - mahdollisesti syytettävien - oikeusturvan.

Valitettavinta esitutkinta-aineiston vuodossa on se, että nakertaa luottamusta esitutkinnan lainmukaisuuteen. Jos paljastuu, että joku tutkintaan osallistuneista viranomaisista on rikkonut julkisuuslakia, mikä takaa, ettei hän ole rikkonut tutkinnan kuluessa myös muita lakeja?

Mikä on vuotajan motiivi? Epäileekö hän, että syyttäjältä salataan jotain olennaista tietoa?

Kansalaisoikeuksia puolustaessani olen joutunut usein vastaamaan kysymykseen, enkä luota suomalaisten viranomaisten kunnioittavan kansalaisten perusoikeuksia. Näiden toistuvien vuotojen myötä se luottamus ei ainakaan vahvistu.