Suoraan sisältöön

Graphic novels (-manga):

  • Sandman
  • Maus
  • Luther Arkwright
  • Tappaja­kondomi
  • Watchmen
  • etc. etc.

Hae sivuilta

Pulp CMS/Twinkle Oy Palvelun ulkoasu: Äkkimakee Design
på svenskain Englishklingon
Blog
« edellinen 30.06.2009 seuraava »

Paluu arkeen ja muita kertomuksia

Minulta kysytään usein, miten ihmeessä keksin monta kertaa viikossa jotain blogitettavaa. Itse asiassa ongelma on usein päinvastainen, asiaa olisi, aikaa kirjoittaa ei. Joskus päälle kaatuu myös sairausloma, joten tässä välissä on jäänyt monta ajankohtaita aihetta käsittelemättä. No, Hesarissakin on lomakaudella vain A- ja B-osa eli kai blogikin voi joskus pyöriä hetken kakkosvaihteella. Eivätkä kaikki aiheet happane, vaikka niitä käsittelevee pienellä viipeellä.

Mielen ja ruumiin palautuminen vaalikampanjoinnin adrenaliinihuuhtelusta arkeen vie aina oman aikansa. Tällä kertaa paluu EU-vaalien jälkeiseen arkeen on oli poikkeuksellisen raju, sillä myös itse kampanja oli poikkeuksellisen intensiivinen. Viimeiset viikot kierrettiin Suomea ihme hurmoksessa, ja eräs esitteitä vaaliteltalla jakanut tuttu psykiatrinen sairaanhoitaja totesikin, että ”kyllä tuossa tiettyjä maanisuuden merkkejä on havaittavissa”.

EU-vaaleista teki erikoiset myös se, että kunnallisvaaleista ei oltu ehditty vielä toipua, kun piti aloittaa EU-kampanjointi. Paljon puhutaan äänestäjien vaaliväsymyksestä ... mutta kyllä se poliitikkoihinkin iskee. Itse asiassa EU-vaalien koneiston olisi pitänyt käynnistyä jo viime syksynä, monta kuukautta ennen kunnallisvaaleja. Nyt liikkeelle jaksettiin vasta helmikuussa, aivan liian myöhään. Eli kyllä, kannatan vaalien yhdistelemistä niin, että vaaleja järjestettäisiin keskimäärin parin vuoden välein.

Totuuden nimissä on pakko myöntää, että EU-vaalikiireet haittasivat eduskuntatyöskentelyä ainakin minulla ja uskoakseni myös muilla kansanedustajaehdokkailla merkittävästi. Vaikka varsinaisia poissaoloja ei tullut, pääasiaan eli asioihin perehtymiseen ja reflektointiin ei jäänyt aikaa eikä henkisiä paukkuja.

Loppukeväästä eduskunnassa käsiteltiin lisäksi todella isoja ja tärkeitä lakeja kuten sähköinen tunnistaminen, yliopistolaki ja passilaki sekä tietysti ilmasto- ja energiapoliittinen strategia, Itämeri-selonteko sekä puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Ja kaikkien ratkaisevat täysistuntokäsittelyt olivat viimeisen istuntoviikon aikana heti EU-vaalien jälkeen. Jo ilman vaalejakin suma olisi ollut tolkuton. Otetaan esimerkkiksi 15. kesäkuuta täysistunnon esityslista: Saa olla aika meedio, jos perehtyy noihin kaikkiin ennen täysistuntoa, vaalikampanja tai ei.

Toki tärkeimpien lakiesitysten pahimpia kipupisteitä on saatu valiokunnissa loivennettua, mutta niihin jäi silti kummittelemaan periaatteellisia kysymyksiä kuten sormenjälkirekisterin perustaminen, vaikka sitä ei itse passien myöntämistä varten tarvittaisi. Miksi se sitten perustetaan, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, on minulle edelleen arvoitus.

En väitä, että minun vääntövoimani olisi riittänyt rekisterin kaatamiseen, vaikka olisin muuttanut istuntosaliin asumaan. Mutta minun jos jonkun olisi pitänyt elämöidä asiasta enemmän ja kyseenalaistaa ratkaisematta jäävillä lapsenraiskausmurhilla elämöineiden kollegojen argumentteja. Liikkumavaraa henkilökohtaisiin irtiottoihin hallitusrintamasta äänestyskäyttäytymisessä ei ainakaan ollut. Se pääoma tuli syötyä Lex Nokian käsittelyssä pitkäksi aikaa.

Eduskunnan vuosiryhmi on lisäksi sellainen, että valiokuntien pöydät siivotaan tyhjäksi ennen juhannusta, koska muuten syksyn budjettirumballe ei jää aikaa. Niinpä valiokunnat urakoivat kesäkuussa mietintöjä, ja täysistunnot kestävät koko päivän ja illan ja välillä öitäkin. Isoista lakikokonaisuuksista keskusteltiin joskus aamuyöllä silmät ristissä, ja esimerkiksi yliopistolaista äänestettiin lopulta puoliltaöin. Poissa oli 75 edustajaa, itse ehdin saliin ruhtinaallisella parin minuutin pelivaralla.

Mahdollisuutta vetää henkeä vaalien jälkeen ei ollut, ja se tuntui.

Vaaleista toipuminen on sinänsä mielenkiintoinen prosessi, joka toistuu ainakin minulla aina saman kaavan mukaan. Vaalipäivän ilta ja yö menee vielä vahvoilla stressihormoneilla, mutta vaalivalvojaisten jälkeisenä maanantai-aamuna ja päivänä iskee totaalinen väsymys. Mutta jos sen ehtii(!) nukkua pois, tiistai on puolestaan ylienerginen: jatkuvasti tuntuu siltä kuin jalat sutisivat maata ja pitäisi juosta johonkin vaikka enää ei ole mihinkään kiire. Vasta keskiviikkona aineenvaihdunta alkaa uskoa vaalien olevan ohi ja torstaina iskee tyhjyyden tunne, josta palataan hissukseen arkeen.


 CC: by-nd-nc

Merkitse tai jaa 
» Kommentoi   » Lue kommentteja (yht. 27 kpl)

kesäkuu 2009

» 12.06.2009 Asekuria etsimässä
» 09.06.2009 Uusikaupunki uurnalla
» 06.06.2009 Jännäksi menee
» 02.06.2009 Tervetuloa piraatit!

Kommentit

    » Lisää kommentti
"Liikkumavaraa henkilökohtaisiin
irtiottoihin hallitusrintamasta
äänestyskäyttäytymisessä ei ainakaan
ollut."

Miksi sinua kannattaisi sitten enää
äänestää?
Pöh. (30.6.2009 11.40)
"Miksi Kasvia pitäisi äänestää"?

No omasta mielestäni vaikka siksi, että
hän ylipäätään käytti tuon
liikkumavaransa itselleen (ja
äänestäjilleen) tärkeässä asiassa.
Monella ei olisi ollut pokkaa tehdä
tuotakaan. :)

Rauli Partanen (30.6.2009 13.39)
Vihreillähän ei ole ryhmäkuria? Tai siis
mitä ilmeisimmin on, paitsi että siitä
saa sitten ostaa erivapauden kerran
istuntokaudessa, kunhan loppuajan antaa
raiskata omiksi väitettyjä ja
äänestäjien tärkeäksi kokemia
periaatteita?

No, kärjistyksestä huolimatta, nostan
hattua Kasville osittaisesta
rehellisyydestä täällä verkossa. Sitä ei
moni muu edustajamme tarjoa, laiha
lohtuhan se toki on demokratian
puutteeseen, mutta parempi kuin ei
mitään. Ja tosiasiassa eduskunnan
äänestykset ovat legitimiteettileimasin
jo sovituille hallituksen päätöksille,
eli sinänsä napilla ei ole mitään väliä.

Janne Seppänen (30.6.2009 13.46)
Monipuoluejärjestelmässä hallituselo on
aina kompromissien tekemistä. Maailmalta
löytyy valitettavan hyviä esimerkkejä
siitä, miten demokratia taantuu
kaaokseksi, kun jokainen ryhmänsirpale
miettii vain itseään. Toisaalta
vakiintunut demokratia härskiintyy
helposti, jos sitä ei aina välillä
ravistella.

Meillä on joka tapauksessa suuri joukko
äänestäjiä ja heidän luottamustaan
nauttivia edustajia, joiden mielestä
poliisille tulee antaa mahdollisimman
paljon valtaoikeuksia, koska "mitäs
pelättävää rehellisellä lainkuuliaisella
kansalaisella voisi olla".
Jyrki J.J. Kasvi (30.6.2009 15.33)
Seuraavat vaalit voivat olla jo
loppuvuodesta, sen verran pahalta
vaalirahoitussotku vaikuttaa.
vhy (30.6.2009 15.46)
Tulikohan tuo liikkumavaran vähäisyys
mietityksi loppuun asti ennen
hallitukseen menoa?

Aika kovaa hintaa olette siitä jo
maksaneet. Ja maksatte jatkossakin.
http://1oblomovjr.wordpress.com (30.6.2009 22.23)
Jotenkin tuntuu siltä että muut
hallituspuolueet ovat aika ronskisti
liikkuneet ja kampanjoineet teidän
asioitanne vastaan avoimesti - olipa
sitten sovittu mitä tahansa - mutta että
teillä ei ole mitään liikkumavaraa ja
olette aika surutta pettäneet
perusperiaatteitanne.
Mutta joo sama kai se, minut jo
menetitte. Sitä silti vaan toivoisi
muuta.
(30.6.2009 23.56)
Vihreiden muinaishistoriasta
(poliittisesti siis, eli seitsemän
vuoden takaa) hyvä lausahdus:
"Unohdetaan, että todellisia voittoja
ovat vain tulokset alkuperäisissä
tavoitteissa, saavutettuina sitten
hallituksesta tai oppositiosta käsin.
Vain niillä on merkitystä, muu on vain
väline niiden saavuttamiseksi."

Linkitys blogikommenteissa lienee
netikettivirhe mutta
lähdeviittaamattomuus on
rehellisyysvirhe joten yllä oleva on
peräisin
http://www.eeropaloheimo.fi/vihrhallit.h
tm
(1.7.2009 00.05)
^^^^^^^^^^
Janne Seppänen (1.7.2009 00.06)
Salaliittosyytöstenkin uhalla väitän,
että hallituksen lakiesitysten
summaaminen tiettyyn aikaan vaalien,
lomien ja muiden ei-eduskunnallisten
asioiden mukaan on epäilemättä yksi
käytetty strategia. Jos ymppää tarpeeksi
tavaraa yhdelle esityslistalle, joka
pitäisi käsitellä yhden istunnon aikana
jotakuinkin ihmiseltäiseen aikaan... no,
pakostakin siinä menee valppaamallakin
edustajalla ne meedionkyvyt koetukselle
ja tärkeitä asioita ja argumentteja ohi.
Kysymys kuuluukin, miksi joidenkin
lakien kohdalla on jokin epämääräinen
tärkeys saada se läpi mahdollisimman
nopeasti laadun kustannuksella ja miksi
tästä ei huomauteta sille, joka
esityslistan kokoonpanosta vastaa?
Mieluummin enemmän aikaa ja parempaa
laatua, kuin nopeasti hosuttua huttua.
Siina Järvi (1.7.2009 00.23)
Jos edustajille annettaisiin aikaa
valmistautua ja ajatella, he huomaisivat
miten huonosti valmisteltuja
lakiesitykset ovat. Oikeusoppineethan
ovat jo huomauttaneet tästä, mutta
useimmille politikoille kasvojen menetys
on pahempi asia kuin huonosti
valmistellun ja surkeasti suunnitellun
lain väkisin läpiajaminen.
(1.7.2009 08.36)
On se suorastaan surullista miten hatara
käsitys monilla äänestäjillä loppujen
lopuksi on kotimaisen politiikan
realiteeteista. Asian kuvasi hyvin tämä
vaalikoneiden vaikutusta selvittänyt
tutkija, joka sanoi että koneet ovat
hyvin ehdokaskeskeisiä vaikka päätökset
tehdään ryhmissä.

Itse olen sillä kannalla että tuo
koneiden ehdokaskeskeisyys vain tukee jo
pitkään vallalla ollutta käsitystä
äänestäjien keskuudessa. Keskitytään
hirveästi siihen että etsitään yhtä ja
tiettyä, juuri itselle sopivaa
ehdokasta. Ja sitten petytään kun käy
joko niin että kyseinen ehdokas ei
menekään läpi vaan ääni tukee jotakuta
josta äänestäjä ei pidä lainkaan. Tai
ehdokas menee läpi mutta
äänestyskäyttäytyminen ei sitten
vastaakaan puheita.

Pettymyksiä tulisi paljon vähemmän jos
ihmiset olisivat paremmin selvillä miten
ryhmäkeskeistä päätöksenteko Suomessa
on. Kyllähän yksittäiset edustajat tai
puolueet voivat tuoda mielipiteitään
julki melko vapaasti, mutta kun
äänestysnappia painetaan niin siinä
vaiheessa ryhmän mielipide vaikuttaa
enemmän kuin ehdokkaan mielipide. Tai
edes puolueen mielipide. Ryhmät kun
eivät rajoitu puolueisiin, vaan
esimerkiksi hallituspuolueet ovat vielä
oma, isompi ryhmänsä. Ja vaikka monet
ovat kuulleet puolueiden sisäisestä
ryhmäkurista, monille on tullut
ilmeisenä yllätyksenä että hallituksella
on vielä oma ryhmäkurinsa.

Mutta taas kerran syy ei ole pelkästään
äänestäjissä. Puolueet kun tuppaavat
olemaan näistä ryhmävelvoitteista
yleensä melko hiljaa, ja kampanjointikin
on aika yksilökeskeistä, varsinkin jos
puolueella on julkkisehdokas. Onko se
nyt sitten ihme että äänestäjät
hämmentyvät jos julkisivu ei vastaa sitä
mitä sisällä tapahtuu.

Ehkä siellä eduskunnan käytävillä
pitäisi ottaa puheeksi että kun
vaalikoneetkin ovat yleistymässä,
olisiko aika tuoda äänestäjille näitä
ryhmiä paremmin esiin. Loppujen lopuksi
meillä nimittäin on periaatteessa vallan
hyvä pohjatilanne. Puolueilla on omat
kotisivut, hallituksella on oma
kotisivu. Äänestäjät vain pitäisi saada
käymään niillä. Ja siihen ei riitä
pelkkä linkkien tarjoaminen, vaan niiltä
sivuilta pitäisi löytyä sellaista tietoa
mitä äänestäjät hakevat.

Ja jos nyt mietitään mitä äänestäjät
yleensä haluavat tietää, niin selkeät
tavoitteet kuluvalle hallituskaudelle.
Hallitus- ja puolueohjelmathan yleensä
löytyvät, mutta jotkut voivat jäädä
kaipaamaan konkreettisempaa tietoa.
Selkeitä kannanottoja. Niitä löytää
lähinnä yksittäisten ehdokkaiden
sivuilta. Ja jos päätöksenteko kuitenkin
tapahtuu puolueiden ja hallituksen
sisällä, niin kyllä tällaiset
ryhmäkohtaiset kannat olisi hyvä
tietää.

Entäs priorisointi. Vaikka monet
puolueet kertovat mitä kaikkea he
kannattavat, niin harvat ovat sivuillaan
kannattamiaan asioita priorisoineet. Ja
se on näilläkin sivuilla nähty että
joillekin äänestäjille tulee sitten
katkerana yllätyksenä että itselle
huipputärkeä asia ei olekaan puolueelle
se ykkösprioriteetti, vaan siitä puolue
on valmis tekemään kompromisseja.

Olisi vallan hyvä jos seuraavissa
eduskuntavaaleissa löytyisi puolueille
oma vaalikoneensa. Puolueiden ja
hallituksen pitäisi muutenkin alkaa
vahvemmin tuoda näkyville omia
tavoitteitaan ja arvojaan.
Tommi Koivula (1.7.2009 09.56)
Kasvin
lapsenraiskausmurhaelämöinti-linkki on
virheellinen. Zyskowicz löytyy ainakin
täältä:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/
akxtmp/ptk_65_2009_ke_p_3.shtml

Muuten katson, että lainsäädännön
kiireinen aikataulu lakien laadun
kustannuksella (samoin kuin jo pelkkä
uuden ja vanhan lainsäädännön volyymi,
joka sekin heikentää mahdollisuuksia
perusteelliseen argumentaatioon ja sitä
kautta lopputuloksena syntyviä lakeja)
on paitsi naurettavaa pelleilyä, myös
vaarallista leikkiä kansanvallalla.

(Ehkä liioittelen
eduskunta-argumentaation todellista
merkitystä, mutta haluaisin edes
kuvitella, ettei se ole pelkkää tyhjää
puhetta.)

Edustaja Kasvi, minkälaiset
mahdollisuudet kansanedustajalla on (ja
olisi) itse vaikuttaa
käsittelyaikataulujen realistisuuteen
(sekä laadun korostamiseen lainsäädännön
määrän kustannuksella), vai onko vain
alistuminen "ulkopuolelta" (hallitus,
EU, etujärjestöt?) tulevaan inputtiin ja
aikatauluihin? Toisin sanoen, kuka
lopulta päättää kansanedustajan agendan?
Tiedän, että tällaiset kysymykset eivät
ole yksioikoisia, mutta kysyn ne silti,
ja arvostan, jos Teillä on aikaa niitä
hetki pohtia.

Usein käy nimittäin mielessä, että
mitäköhän mahtaisi tapahtua, jos silloin
tällöin muutama laki yksinkertaisesti
jätettäisiin säätämättä.

Käytettäisiin sekin aika jonkun muun
valmistelussa olevan lain hiomiseen
ohuemmaksi ja paremmaksi. Kaatuisiko
maailma, jos meillä olisi vähemmän
hätäisesti valmisteltua uutta
lainsäädäntöä? Miten ihmeessä olemme
voineet tähän asti pärjätä sitä ilman?
(Vai onko oikea kysymys, miten olemme
voineet pärjätä kaikesta hätäisesti
valmistellusta lainsäädännöstä
huolimatta?)

Onko utopiaa toivoa, että meillä olisi
vähemmän mutta parempaa lainsäädäntöä?
Ei nimeä (1.7.2009 11.51)
Tommi Koivulalle: Etkö näe ongelmaksi
sitä, että noiden ryhmien päätöksenteko
on demokratian ulottumattomissa?
Tiedätkö, ketkä ja millä perusteilla
vaikkapa Vihreissä päättävät ryhmän
kannan, tai päätöksen hallituksen
sisällä mikä periaate myydään ja millä
hinnalla? Se ei varmasti ole puolueen
äänestäjien valitsema eduskuntaryhmä
ääni per edustaja -periaatteella, vaan
meille näkymätön valtarakennelma jossa
ensimmäisen kauden kansanedustajalla on
paljon vähemmän vaikutusvaltaa kuin
eduskunnan ulkopuolisella
Soininvaaralla. Pääsetkö äänestämällä
vaikuttamaan mikä asia (ja ennen kaikkea
kuka) on tärkeä ryhmien sisällä?

Siinä olet oikeassa että todellisuutta
vastaisivat paremmin vaalit jossa
äänestetään puoluetta, ilman
minkäänlaisia ehdokaslistoja.
Varsinaiset henkilövalinnat käydään
nytkin puolueiden sisällä ja useimmissa
puolueissa niihin ei ole jäsenistöllä
suoraa vaikutusmahdollisuutta.
Janne Seppänen (1.7.2009 12.57)
"Etkö näe ongelmaksi
sitä, että noiden ryhmien päätöksenteko
on demokratian ulottumattomissa?"

Näen. Näenpä hyvinkin. Tämä on yksi
suuri syy sille miksi vastustan
presidentin valtaoikeuksien
kaventamista. Jopa siinä määrin että
seuraavissa vaaleissa saatan rikkoa
pitkän äänestysperinteeni ja nostaa
kysymyksen presidentin asemasta
ympäristöasioiden edelle.

Kansa valitsee presidentin mutta ei
hallitusta. Suomalaisessa
parlamentarismissa demokratia toteutuu
vain välillisesti. Ei sekään nyt
järjestelmänä sieltä huonoimmasta päästä
ole, mutta mielestäni pitäisi silti olla
edes yksi päättäjätaho jonka kansa
valitsee suoraan. Muussa tapauksessa
poliittiseen järjestelmään
tyytymättömille on taas yksi vaihtoehto
vähemmän, ja nukkuvien puoleen kannatus
kasvaa.

Nykyisellä järjestelmällä kuitenkin
toimitaan, ja silloin äänestäjien olisi
hyvä tietää kuinka se toimii. Se on sitä
läpinäkyvyyttä. Ehkä
parlamentarismiinkin saataisiin hieman
enemmän demokratiaa jos äänestäjille
tuotaisiin näitä poliittisia ryhmiä
enemmän esiin. Nyt ne jäävät niin
taustalle että monet kuvittelevat
yksittäisten edustajien merkitystä
suuremmaksi kuin todellisuudessa on.
Tommi Koivula (1.7.2009 13.29)
"Vihreillähän ei ole ryhmäkuria? Tai
siis
mitä ilmeisimmin on, paitsi että siitä
saa sitten ostaa erivapauden kerran
istuntokaudessa, kunhan loppuajan antaa
raiskata omiksi väitettyjä ja
äänestäjien tärkeäksi kokemia
periaatteita?"
Öh? Raiskaaminen on aika rankka termi
sille, että pyrkii vaikuttamaan asioihin
ennen äänestystä. Jos laki on menossa
läpi, niin silloin on välissä pakko
pelata ryhmän mukana. Siis jos haluaa
pitää ryhmän hallituksessa. Tämän tosin
mainitsitkin :)

"No, kärjistyksestä huolimatta, nostan
hattua Kasville osittaisesta
rehellisyydestä täällä verkossa."

Periaateraiskaus ja "osittainen
rehellisyys" ovat aika kovastikin
kärjistettyjä termejä. Ehkä sinulla on
todisteita rehellisyyden
"osittaisuudesta"?
ahaha. (1.7.2009 15.02)
Kiitos muuten linkistä eduskunnan
keskusteluun. Siitä kävi ainakin
päivänselväksi miten lähellä SD on
kokoomusta ihmisoikeus- ja
sananvapausasioissa. Matti Saarinen
siellä hahmotteli kivaa
viranomaisvalvontayhteiskuntaa, "kun se
rikollinen on niin meitä edellä,
mahdottomasti edellä on!". Voi anna mun
taas kaikki kestää.
ahaha. (1.7.2009 15.08)
ahaha: Kokonaan epärehellistä olisi
vaalien edellä luvata yhtä, äänestää
toisin ja sitten vaieta, väännellä tai
vältellä asiaa jälkeenpäin, näin toimii
suurin osa poliitikoista. Kokonaan
rehellistä olisi henkilökohtaisista
seurauksista huolimatta äänestää
omantuntonsa mukaan esim.
sormenjälkirekisterin vuoksi ryhmäänsa
ja hallitusta vastaan, mutta toki näin
toimivat sitten joutuvat Pulliaisiksi ja
Tennilöiksi oikean päätöksenteon
ulkopuolelle. Kasvi näyttää valitsevan
näiden välistä keskitien, siksi sana
"osittainen". Ymmärrän hyvin miksi
puolueessaan enemmän kuin vain
omantunnon äänen haluava harkitsee
huolella mihin pelimerkkinsä käyttää, ja
kuten sanoin kunnioitan Kasvia siitä
että kiertelemättä kertoo ainakin osan
pelin kulusta omalta kohdaltaan.
Toivottavasti sama avoin
reaalipolitiikka jatkuu sitten joskus
puheenjohtajaksi noustessa.
Janne Seppänen (1.7.2009 18.03)
"Meillä on joka tapauksessa suuri joukko
äänestäjiä ja heidän luottamustaan
nauttivia edustajia, joiden mielestä
poliisille tulee antaa mahdollisimman
paljon valtaoikeuksia"

Johtunee siitä, etteivät nämä henkilöt
ole vielä sisäistäneet sitä mitä
turvallisuus ja tietoturva on.

Kansalaisen näkökulmasta turvallisuus
heikkenee sitä mukaa kun viranomaisille
annetaan lisää valtuuksia ja tietoturva
heikkenee sitä enemmän mitä enemmän
tietoja kansalaisista kerätään.

Ensisijainen perusta kansalaisen
turvallisuudelle ovat perusoikeudet ja
riittävät suojamekanismit viranomaisten
väärinkäytöksiä vastaan - jos näitä
karsitaan meidän jokaisen turvallisuus
heikkenee, ei suinkaan parane.
Ari Heikkinen (1.7.2009 20.28)
ahaha., toisaalta SDP kolmea edustajaa
(Matti Saarinen, Kari Rajamäki, Reijo
Laitinen) lukuunottamatta äänesti nyt
oppositiossa lakia vastaan, so. SDP:n ja
Vasemmistoliiton vastalauseisiin
perustuvien muutosesitysten puolesta.

Mutta varsinainen kysymys kuuluu,
paljonko puolueiden
äänestyskäyttäytymisestä on
selitettävissä pelkällä
hallitusasemalla.

Väite 1, helpompi väite: Jos vihreät
olisivat oppositiossa, he olisivat
äänestäneet sormenjälkirekisteriä
vastaan.

Uskon.

Väite 2, vaikeampi väite: Jos
sosialidemokraatit olisivat olleet
hallituksessa, he olisivat äänestäneet
sormenjälkirekisterin puolesta.

Onko näin? Vai olisivatko
sosialidemokraattien periaatteet
kestäneet? Lipposen aikana olisin
tiennyt vastauksen, nyt en pysty
sanomaan.

Jos hyvät periaatteet eivät tässä
asiassa olisi sosialidemokraateillakaan
kestäneet hallitusasemaa, olemme
poliittisesti (lievästi sanottuna)
rumassa tilanteessa.

Minä ymmärrän, että on asioita, joissa
poliittisia kompromisseja on
välttämätöntä tehdä, ja olen sellaisia
jopa puolustanut. Tämä on kuitenkin
tähänastisista periaatteellisesti
vaikein tapaus.
Ei nimeä (1.7.2009 22.03)
1 2 seuraava »