http://www.kasvi.org/ fi http://www.kasvi.org/index.php?9105 Suomessa on sanonta: 'Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.' *) Joissain islamilaisissa yhteisöissä naisille asetettu vaatimus pukeutua huiviin tai burkhaan perustuu kuitenkin täysin päinvastaiseen käsitykseen yksilön ja suvun (nimen) suhteesta.<br /> <br /> Sama pätee toki myös kotimaisten herätysliikkeiden äärilaitaan. Kyllä suvun naisten ja nuorten elämän rajoittaminen onnistuu myös evankelisluterilaisilta fundamentalisteilta. <br /> <br /> Vaikka Suomessa on kaksikin ns. valtionkirkkoa, Suomi on maallistunut yhteiskunta, jossa ei ole totuttu siihen, että uskonnon nimissä rajoitetaan jonkin ihmisryhmän pukeutumista. Toki meilläkin on omat pukeutumissääntömme, mitä ruumiinosia on sopivaa paljastaa julkisesti ja mitä ei. Nyt burkhien vastustajat haluaisivat kuitenkin kieltää liian paljastavan pukeutumisen lisäksi myös liian peittävän pukeutumisen.<br /> <br /> Arvoliberaalina suhtaudun lähtökohtaisesti kriittisesti yksilön vapautta rajoittavaan yhteiskunnan vallankäyttöön, kieltoihin kieltojen vuoksi. Burkhan kieltämisen kohdalla joudun kuitenkin punnitsemaan kahta vapautta vastakkain. Kumpi rajoittaa enemmän naisten vapautta, burkhan kieltäminen vai salliminen? <br /> <br /> Vaikka kiellon tavoitteena olisi naisten vapauden lisääminen, käytännössä se voisi kuitenkin vähentää sitä. Ne jotka pukeutuvat burkhaan omasta tahdostaan, eivät enää saisi tehdä niin, ja ne jotka käyttävät burkhaa suvun ja yhteisön painostamina, eivät enää pääsisi yksin kotoaan ulos. Molempien ryhmien vapaus vähenisi.<br /> <br /> Toisaalta on pakko kysyä, miten burkhat sitten kiellettäisiin? Sakotettaisiinko burkhassa julkisella paikalla liikkuvaa naista? Vai hänen sukuaan? <br /> <br /> Mutta jos kielto ei kerran toimi, miten me sitten ilmaisemme, ettei jonkin ihmisryhmän pakottaminen piilottamaan itsensä kuulu suomalaisen yhteiskunnan arvoihin?<br /> <br /> Entä mitä koko burkha-keskustelu kertoo meistä suomalaisista? Olemmeko me aidosti huolissamme burkhaan pukeutuvien naisten oikeuksista vai haluammeko todellisuudessa vain siivota oudot elementit suomalaisesta katukuvasta?<br /> <br /> Meidän tulee uskaltaa katsoa burkhan taakse, maahanmuuttajanaisten, -nuorten ja -lasten elämään. Jos maahanmuuttajien kotouttaminen epäonnistuu, maahanmuuttajasukupolvien välille uhkaa revetä arvokuilu, joka oireilee naisiin ja tyttöihin kohdistuvana häpeäväkivaltana. Suomessa häpeäväkivallalta on onneksi ilmeisesti vielä vältytty. Toistaiseksi. Meillä on vielä aikaa, mutta ei paljon.<br /> ___<br /> <br /> *) Nykykielellä sanottaisiin tietysti: &rdquo;Ei nimi ihmistä pahenna...&rdquo; Alkuperäinen sanavalinta kertoo hyvin siitä, etteivät sukupuolettuneet arvot ole suomalaisellekaan kulttuurille aivan vieraita.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi"; Mon, 08 Feb 2010 19:42:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9090 Onko kansallisella rahapelimonopolilla tulevaisuutta internetin rajattomassa maailmassa?  Mihin suuntaan rahapelit kehittyvät? Mitä voidaan tehdä pelihaittojen ehkäisemiseksi? Ainakin 200 000 suomalaista pelaa nettirahapelejä ja pelien suosio kasvaa koko ajan. Suosituinta on nettipokerin pelaaminen ulkomaisilla sivustoilla. Suomessa on kuitenkin haluttu pitää kiinni kansallisesta rahapelimonopolista ja ulkomaisten yhtiöiden ja ahvenmaalaisen Pafin toiminta suhteessa arpajaislakiin on ollut viranomaisten tutkittavana useaan otteeseen. Vastavetona ulkomaalaisten yhtiöiden toiminnalle Raha-automaattiyhdistys aloittaa internetpelitarjonnan tänä vuonna. Viime vuosina liialliseen pelaamiseen liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet. <br /> <br /> <br /> <br /> Keskustelutilaisuudessa haetaan vastausta seuraaviin kysymyksiin:<br /> <br /> -Onko kansallisella rahapelimonopolilla tulevaisuutta internetin rajattomassa maailmassa? <br /> <br /> - Mikä on pelejä tarjoavien yhtiöiden vastuu? <br /> <br /> - Mihin suuntaan rahapelit kehittyvät? <br /> <br /> - Mitä voidaan tehdä pelihaittojen ehkäisemiseksi? <br /> <br /> <br /> <br /> TILAISUUDEN OHJELMA: <br /> <br /> <br /> <br /> Tilaisuuden avaus <br /> <br /> * kansanedustaja Jyrki Kasvi, Eduskunnan tietoyhteiskuntaryhmän puheenjohtaja <br /> <br /> <br /> <br /> Lyhyet avauspuheenvuorot: <br /> <br /> * Petter Nylander; toimitusjohtaja, Unibet <br /> <br /> * Tuula Lehto; lehdistöpäällikkö, RAY <br /> <br /> * Sonja Kangas; tuotekehitysjohtaja, Paf <br /> <br /> * Kimmo Hakonen; lainsäädäntöjohtaja, sisäasiainministeriö <br /> <br /> * Annina Aaltonen; projektikoordinaattori, A-klinikkasäätiö <br /> <br /> <br /> <br /> Keskustelua <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Tilaisuudesta toteutetaan mahdollisesti suora verkkolähetys, jonka nettiosoite ilmoitetaan myöhemmin. <br /> <br /> <br /> <br /> Tilaisuudessa on kahvitarjoilu <br /> <br /> <br /> <br /> Lisätietoja: Jyrki Kasvin avustaja Petteri Nisula, puh: 09 &ndash; 432 4120 Thu, 04 Feb 2010 12:08:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9086 Eilen koettiin eduskunnassa yllätys, jonka veroista saa hakea 1920-luvulta asti. Puhemiehen vaaliin osallistuneista 186 kansanedustajasta vain 89 äänesti sovitusti Sauli Niinistöä. 89 ääntä riitti täpärästi valintaan, mutta tulos kertoo eduskunnan ilmapiirin tulehtuneen todella pahasti. <br /> <br /> Vaalituloksen selvittyä istuntosalissa vallitsi hämmentynyt tunnelma. Edes Sauli Niinistön valintaa vastaan yksitellen äänestäneet kansanedustajat eivät ilmeisesti osanneet odottaa näin dramaattista tulosta, vaan luvut yllättivät myös heidät. <br /> <br /> Tarkoituksella masinoidusta Sauli Niinistön vastaisesta kampanjasta ei ilmeisesti ollut kyse, sillä loput 97 ääntä hajautuivat useille eri nimille, tyhjiin ja hylättyihin ääniin. Kunnon salaliitto olisi huolehtinut myös lopputuloksen mieleisekseen. <br /> <br /> Jos protestia olisi tosiaan suunniteltu jossain, se olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä. Eduskunnan pelisääntöjen mukaan puhemiesten paikat jaetaan eduskuntaryhmien kesken, ja ne nimeävät puhemiehen vaalin &rdquo;ehdokkaat&rdquo;. Ketä vastaan protesti siis kohdistui, Sauli Niinistöä, eduskuntaa, kokoomusta vai tällaisia muodon vuoksi &ndash;vaaleja? <br /> <br /> Ehkä puhemiehen valinnasta pitäisi tehdä oikeat vaalit, joita edeltäisi julkinen keskustelu, jossa ehdokkaat esittelisivät linjauksiaan, ja jossa heitä voisi myös avoimesti kritisoida. Suljettu lippuäänestys vähentäisi riskiä, että vaalista tulisi hallitus-oppositio-asetelmaa korostavaa poliittista teatteria. <br /> <br /> 97 kansanedustajan pään sisään on mahdotonta mennä selvittämään, miksi kukin äänesti niin kuin äänesti, mutta jotain kertoo se, että edustajien tunteet pääsivät purkautumaan vasta suljetussa lippuäänestyksessä, anonyymisti. Avointa tapaa kansanedustajien turhautumien purkamiseen ei ole ollut, ja juuri siksi paine pääsi kasvamaan näin suureksi. <br /> <br /> Kansanedustajat ovat korostetun haluttomia keskustelemaan eduskunnan sisäisiä asioita omalla nimellään, vaikka turhautumisen aiheita on helppo löytää: eduskuntatalon peruskorjaus, hallintouudistus, juustohöyläsäästöt ja jatkuva skandaalimyllytys ovat syöneet ihmisten voimia. Kansanedustajat eivät ole kuitenkaan halunneet avautua, sillä siitä saa julkisuudessa helposti hienohelman narisijan maineen. <br /> <br /> En ole varma, oliko Sauli Niinistö edes henkilönä tämän purkauksen varsinainen osoite, muuta ukkosenjohdatinta ei vain ole ollut tarjolla. Kansanedustajalla kuin ei ole muuta varsinaista esimiestä kuin puhemies. Ja esimies on tunnetusti työyhteisössä se kuppi, johon alaiset purkavat tunteensa. Ja tästä epäkiitollisesta roolista huolimatta esimiehen oletetaan paitsi johtavan myös tukevan samaisia alaisiaan. <br /> <br /> Lisäksi Sauli Niinistön asemaa puhemiehenä on kuormittanut jatkuva spekulointi hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuonna 2012. Yritykset perata eduskunnan menoja ja hallintoa on helposti tulkittu vuoteen 2012 tähtääväksi vaalityöksi. <br /> <br /> Joka tapauksessa eilisen jälkeen eduskunnassa on kaikilla peiliin katsomisen paikka, niin Sauli Niinistöllä ja muilla puhemiehillä kuin myös meillä kansanedustajilla. Miten ilmapiiri ehti tulehtua näin pahasti, ennen kuin tilanteeseen havahduttiin? Mitä kukin meistä voi osaltaan tehdä eduskunnan toimintakulttuurin ja työskentelyilmapiirin parantamiseksi? Kriisitilanteessa johtajan todelliset taidot punnitaan. <br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi"; <br /> Wed, 03 Feb 2010 16:59:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9071 Teollisuusmaiden väestö ikääntyy nopeasti. Kehityksen kärjessä ovat Saksan, Etelä-Korean, Japanin ja Suomen kaltaiset maat; Toista ääripäätä edustavat Yhdysvallat ja Kanada, joissa maahanmuutto on tasapainottanut syntyvyyden laskua.<br /> <br /> Väestön ikääntyminen on nähty lähinnä huoltosuhdeongelmana: Mistä riittää työvoimaa vanhustenhoitoon ja rahaa eläkkeiden maksuun? Siinä eläkkeiden maksussa saattaa kuitenkin piillä ikääntymisen kolmas, kallein lasku.<br /> <br /> Väestön ikääntymiseen on varauduttu eri maissa säästämällä osa eläkemaksuina kerätyistä varoista tulevia lähivuosikymmeniä varten. Rahat ovat eläkerahastoissa, jotka ovat sijoittaneet ne edelleen arvopaperimarkkinoille. Esimerkiksi pelkästään Suomen valtion tulevia eläkevastuita varten kerätyn Valtion Eläkerahaston sijoitusten markkina-arvo oli viime vuoden lopussa 12,3 miljardia euroa.<br /> <br /> Eläkerahastot hallitsevat osakesalkuillaan merkittävää osaa maailman pörsseistä. Huolestuttavaa tässä on se, että lähivuosina kun yhä suurempi joukko ihmisiä jää eläkkeelle ja elää pidempään, eläkerahastot alkavat suunnitelman mukaisesti realisoimaan omistuksiaan. Globaaleilta arvopaperimarkkinoilta katoaa parissa vuosikymmenessä valtava määrä rahaa, mikä ei voi olla heijastumatta osakkeiden hintoihin.<br /> <br /> Turvassa ovat vain vanhuksille suunnattuja palveluita tuottavien yritysten osakkeet.<br /> <br /> Osakemarkkinat ovat tunnetusti kuin pelokas sopulilauma. Kun yksi myy suuren potin, hinnat notkahtavat alaspäin, ja pian muutkin kuin eläkerahastot alkavat myydä osakkeitaan kiihtyvällä vauhdilla. Tuloksena voi olla kierre, johon verrattuna tämä nykyinen &rdquo;lama&rdquo; vaikuttaa pelkästä pikku yskähdykseltä.<br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi"; <br /> Tue, 02 Feb 2010 09:02:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9046 Valhe, emävalhe, tilasto, niinhän sitä sanotaan. Mutta välillä tilastot avaavat myös silmiä ja pakottavat kyseenalaistamaan itsestään selvinä pidettyjä totuuksia. Hyvän esimerkin tarjoavat Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreet luvut parisuhdeväkivallasta: vuonna 2008 törkeän perheväkivallan tai henkirikoksen yrityksen uhriksi joutui 116 miestä, 111 naista ja 8 lasta. <br /> <br /> Sukupuolettunut mielikuva suomalaisesta perheväkivallasta on tilastojen valossa ilmeisen väärä. Kuitenkin suurin osa julkisista puheenvuoroista toistaa edelleen vanhoja stereotypioita miehistä hakkaajina ja naisista uhreina. Parisuhdeväkivallan vastaisen taistelun lähtökohdaksi tulisikin ottaa se, että jokainen lyönti on liikaa, on lyöjän tai uhrin sukupuoli mikä tahansa!<br /> <br /> Miehiin parisuhteessa kohdistuva väkivalta on Suomessa edelleen yhtä suuri tabu kuin naisiin kohdistunut parisuhdeväkivalta oli vielä 20 vuotta sitten. Ja kun aiheesta ei ole puhuttu, sitä ei ole ollut olemassa, eikä sille ole tarvinnut tehdä mitään. Perheväkivallan uhreiksi joutuneille miehille ei ole ollut tarjota apua eikä väkivaltaisuudestaan eriin pyrkiville naisille ole ollut tarjota tukea, koska palvelut on räätälöity vain toiselle sukupuolelle. <br /> <br /> Valitettavan hyvä esimerkki tämän logiikan lopputulemasta saatiin vuonna 2004, kun mm. lähes kaikkien puolueiden naisjärjestöt vaativat RAY:n rahoituksen peruuttamista Ensi- ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus &ndash;kampanjalta, koska se tarkasteli myös miehiä parisuhdeväkivallan uhreina. On kohtalon ivaa, että yhtä tabua vastaan ansiokkaasti taistelleet naisjärjetöt eivät huomanneet toimivansa samalla tavalla kuin naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa vähätelleet tahot olivat toimineet vain parikymmentä vuotta aiemmin.<br /> <br /> Viidessä vuodessa tilanne on toki parantunut, eikä kukaan enää kehtaisi yrittää estää jotain kampanjaa vain siksi, että se näkee myös miehet potentiaalisina perheväkivallan uhreina. Silti Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisemista luvuista on keskustelu julkisuudessa häkellyttävän vähän. Aivan samoin vaiettiin kuoliaaksi vuonna 2008 julkaistu tutkimus nuorten miesten kokemuksista perheväkivallan uhreina. <br /> <br /> Parisuhdeväkivalta on niin vakava ongelma, ettei yhtäkään uhria saati joka toista uhria saa jättää yksin. Parisuhdeväkivallan vastaisen työn, sitä tekevien viranomaisten ja siitä päättävien poliitikkojen on irtauduttava vanhentuneista sukupuolettuneista ennakkoasenteista ja puututtava väkivaltaan perheissä siitä riippumatta, mitä sukupuolta pahoinpitelijä ja uhri sattuvat olemaan. <br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi"; <br /> Tue, 12 Jan 2010 15:53:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9045 Viime kevään ja kesän eurovaalikampanja oli minulle iso ponnistus. Äänimääräni ei kuitenkaan riittänyt EU-parlamenttipaikkaan, ja syksy on ollut arkista ahertamista.  Olen ollut syyskauden alusta lähtien eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Sen lisäksi olen tulevaisuusvaliokunnassa. Viime kuukaudet eivät ole olleet mikään tavallinen syksy suomalaisessa politiikassa. Eniten kohua on tänä vuonna ja tällä vaalikaudella aiheuttanut vaalirahoitus. Vaalirahalla tarkoitetaan rahaa, jota ehdokas käyttää vaalikampanjaansa. Vaaliraha voi olla ehdokkaan omaa rahaa tai rahaa, jota esimerkiksi jokin yritys on lahjoittanut hänelle.<br /> <br /> <br /> <br /> Vaalirahakohu alkoi keväällä 2008. Kohun aikana epäselvyyksiä on löytynyt niin yritys- yhdistys- kuin säätiörahoituksestakin. Syksyllä 2009 esiin nousivat epäselvyydet, jotka koskivat vaalirahoitusta, jota eräät säätiöt ovat maksaneet keskustapuoleen ehdokkaille.<br /> <br /> <br /> <br /> Tilanne syveni kriisiksi. Näytti jo mahdolliselta, että järjestetään uudet eduskuntavaalit, jotta vaalirahakriisi saadaan ratkaistua. Ehdotin myös itse kriisin pahimmassa vaiheessa, että eduskuntavaalit järjestettäisiin uudestaan.<br /> <br /> <br /> <br /> Uusia vaaleja ei järjestetty, mutta poliittinen kulttuuri muuttui pysyvästi. Vaalirahakohun jälkeen kaikki puolueet ovat olleet valmiita vaalirahoituslakien uudistamiseen. Lakiuudistukset kiristävät sekä ehdokas- että puoluerahoitusta. Nyt puolueiden ja ehdokkaiden on muun muassa ilmoitettava saamansa tuet tarkemmin kuin aikaisemmin. Tuelle on myös asetettu rajat, jota suurempaa summaa ehdokas tai puolue ei saa ottaa yhdeltä lahjoittajalta vastaan. Rajat koskevat kaikkien lahjoittajien maksamia vaalirahoja. Vaalitukia myös valvotaan paremmin kuin aikaisemmin.<br /> <br /> <br /> <br /> Vihreät ovat jo vuosia ajaneet vaalirahalakien uudistamista. Nyt Vihreiden ehdottamat uudistukset ovat vihdoin toteutuneet. Vaalirahakohu on kuitenkin laskenut kansalaisten luottamusta suomalaiseen politiikkaan. Voi mennä useita vuosia, ennen kuin luottamus ja arvostus palaavat. Suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä haasteita ovat <br /> <br /> työelämän muuttuminen lyhyisiin työsuhteisiin perustavaksi väestön ikääntyminen ilmastonmuutoksen hillitseminen. Tänä syksynä on tehty kaikkiin näihin asioihin liittyviä tärkeitä päätöksiä.    Niin Suomen kuin maailman kannalta tärkein kysymys on se, saammeko hillittyä ilmastonmuutosta riittävästi. Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan ilmaston lämpenemistä, joka johtuu esimerkiksi teollisuuden ja liikenteen saasteista.<br /> <br /> Joulukuussa pidettiin Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa ilmastokokous, jonka tulos oli pettymys.  Kokouksessa ei asetettu päästövähennystavoitteita, joita valtiot sitoutuisivat noudattamaan. Päästövähennyssuunnitelmat tehdään vasta myöhemmin.<br /> <br /> Kokouksessa maailman valtiot sopivat, että maapallon lämpötila saa nousta vain kaksi astetta. Lisäksi oli hyvä, että ilmastokokouksessa luvattiin kehitysmaille rahaa, jotta ne voivat vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä.<br /> <br /> Vaikka ilmastokokous oli pettymys, on kuitenkin tärkeää, että neuvotteluja jatketaan tulevaisuudessa. Suomen osalta tämän vaalikauden tärkein asiakirja on ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskeva tulevaisuusselonteko. Selonteon käsittely aloitettiin eduskunnassa lokakuussa. Selonteossa linjataan Suomen ilmasto- ja energiapolitiikkaa pitkällä aikavälillä. <br /> <br /> Selonteossa asetetaan tavoitteeksi, että Suomen ilmastopäästöjä leikataan. Tavoitteena on, että päästöjä leikataan vuoden 1990 tasosta vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi siirtyy lähes päästöttömään energiantuotantoon ja autoiluun. Vihreiden tärkeimpänä sosiaalipoliittisena tavoitteena on perustulo. Perustulo tarkoittaa, että kaikki täysi-ikäiset Suomen kansalaiset saavat saman summan rahaa joka kuukausi. Perustulo pysyy samana, vaikka ihmisen palkkatulot kasvaisivat. Kun tulot kasvavat, verotus nousee ja perustulosta saatava hyöty maksetaan valtiolle takaisin veroina.<br /> <br /> Perustulo vähentää köyhyyttä ja tekee työnteosta aina kannattavaa. Lisäksi se poistaa turhaa byrokratiaa. Perustulo helpottaisi lyhyissä työsuhteissa olevien asemaa, sillä toimeentulo olisi turvattu, kun jää työttömäksi. Lisäksi rahat saisi nopeasti käyttöön. <br /> <br /> Vihreiden aloitteesta hallitusneuvotteluissa sovittiin, että sosiaaliturvaa uudistetaan. Sosiaaliturvaa uudistamaan asetettiin vuonna 2007 Sata-komitea. Komitean työ valmistui vuoden 2009 lopussa.  Sata-komitean ehdotuksessa käsitellään muun muassa seuraavia, sosiaaliturvan uudistamiseen liittyviä asioita: toimeentulotuen maksamisen siirtäminen kunnilta Kelalle eli Kansaneläkelaitokselle työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen takuueläke sosiaaliturvan sitominen indeksiin yleisen asumistuen perusteiden yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen koko maassa omaishoidon tuen siirtäminen valtion maksettavaksi. Komiteassa enemmistö kannatti, että toimeentulotuen maksaminen siirretään kunnilta Kelalle. Siirto helpottaisi toimeentulotuen hakemista, ja näin entistä useammat tukeen oikeutetut tulisivat saamaan tuen. Koska siirto ei saanut komiteassa yksimielistä kannatusta, sen toteuttaminen ratkaistaan hallituksessa. <br /> <br /> Sata-komitean yksimielisesti hyväksymistä ehdotuksista merkittävin on työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen. Tarveharkinta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puolison tulot vaikuttavat siihen, kuinka paljon työmarkkinatukea henkilö voi saada.  Tarveharkinta ei ole kannustanut ihmisiä hakemaan töihin, sillä työttömänä olevan puolison työmarkkinatuki on pienentynyt työssä käyvän puolison palkan vuoksi<br /> <br /> Tärkeä Sata-komitean ehdotus on takuueläke.  Takuueläkkeen voi saada ihminen, joka on pienituloinen tai jolla ei ole lainkaan tuloja elämänsä aikana. Takuueläke nostaa kaikkein pienimpiä eläkkeitä. <br /> <br /> Hyvä ehdotus on myös sosiaaliturvan sitominen indeksiin eli jatkossa kaikkia tukia nostetaan hintojen nousun mukaisesti. Lisäksi sosiaaliturvan tasoa tarkastellaan määräajoin. <br /> <br /> Komitea ehdottaa myös, että yleisen asumistuen perusteita yksinkertaistetaan ja yhtenäistetään koko maassa. Uudistus ohjaa asumistukea erityisesti lapsiperheille. <br /> <br /> Lisäksi komitea esittää omaishoidon tuen siirtämistä valtion maksettavaksi. Näin tukeen saataisiin valtakunnalliset perusteet. Tällä hetkellä omaishoidon tukea maksavat kunnat, ja tilanne vaihtelee kunnasta toiseen<br /> <br /> Mahdollisten uudistusten jälkeenkin sosiaaliturvan vastikkeellisuus kuitenkin edelleen säilyy. Vastikkeellisuus tarkoittaa, että tuet perustuvat aina johonkin tiettyyn syyhyn, esimerkiksi sairauteen, työttömyyteen tai vanhemmuuteen. Sosiaaliturvauudistuksessa ei siis olla siirtymässä perustuloon. Viime kevään katsauksessani käsittelin hallituksen aikomusta nostaa eläkeikää. Eläkeiän nostamisen syynä on se, että Suomessa ei ole kohta tarpeeksi työvoimaa, jos ihmiset eivät ole pitempään töissä. Samalla kun työssä käyvien ihmisten määrä vähenee, eläkeläisten määrä kasvaa<br /> <br /> Aikomus eläkeiän nostamisesta kiristi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välejä. Eläkeikää ei nostettu, vaan työssäoloaikaa päätettiin pidentää muilla keinoilla. Asiaa valmistelemaan asetettiin kaksi työryhmää. Työryhmien työ valmistuu tammikuun 2010 lopussa<br /> <br /> Vihreät korostavat sitä, että eläkeikäraja ei ole tärkein asia. Tärkeintä on, että ihmiset pysyvät terveinä ja työkykyisinä mahdollisimman pitkään. Vihreät kannattavat sitä, että panostetaan ihmisten työssä jaksamiseen, eikä esimerkiksi mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen rajoiteta. Tietoyhteiskuntaan liittyvät asiat ovat minulle tärkeitä. Tietoyhteiskunta on yhteiskunta, joka arvostaa ja hyödyntää tietoa ja nopeaa tiedonkulkua. Tietoyhteiskuntapolitiikassa oli tärkeää, että laajakaistastrategian linjauksia täsmennettiin. <br /> <br /> Perusideana laajakaistastrategiassa on taata, että kahden kilometrin päässä lähes jokaisesta kotitaloudesta on liittymä nopeaan internetyhteyteen. Kaikilla on siis mahdollisuus nopeaan nettiyhteyteen, kunhan maksaa itse yhteyteen tarvittavat viimeiset kaksi kilometriä. <br /> <br /> Nopeat yhteydet helpottavat esteettömien sähköisten palveluiden toteuttamista. Yhteydet rakennetaan teleoperaattoreiden, valtion, kuntien ja Euroopan unionin eli EU:n rahoilla. Mon, 11 Jan 2010 15:40:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9032 Iranissa viimekesäisten presidentinvaalien jälkeen noussutta vastalauseiden ja mielenosoitusten aaltoa on käytetty esimerkkinä Internetin poliittisesta voimasta. Vaikka Iranin viranomaiset kontrolloivat tiukasti perinteisiä tiedotusvälineitä, iranilaiset saivat twitterin, YouTuben ja blogien välityksellä tietoa vaalien väärinkäytöksistä, mielenosoitusten todellisesta laajuudesta ja mielenosoittajien järjestelmällisestä pahoinpitelemisestä. <br /> <br /> Optimistisimmat tarkkailijat ennakoivatkin, että Iranista tulisi ennakkotapaus, että internetin aikakaudella totalitaariset hallitukset eivät enää pystyisi kontrolloimaan kansalaisten tiedon saantia ja yhteiskunnallista mielipiteen ilmaisua.<br /> <br /> Valitettavasti tieto- ja viestintäteknologiaa voidaan käyttää paitsi vapauden myös sorron välineenä. Iranin viranomaiset ovat investoineet teknologiaan, joka mahdollistaa kansalaisten valvonnan myös netissä. Iran on ostanut Nokia Siemens Networksiltä järjestelmän, joka mahdollistaa iranilaisten kaiken sähköisen tietoliikenteen seuraamisen. Järjestelmää on perusteltu terrorismin ja lapsipornon vastaisella taistelulla, mutta Iranista tulleiden tietojen mukaan sitä mitä ilmeisimmin käytetään myös yhteiskunnallisen keskustelun seuraamiseen ja rajoittamiseen. Lehtitietojen mukaan viranomaisten haltuunsa saamia chat-keskusteluja on käytetty jo vankeustuomion perusteena.<br /> <br /> Anonyymit blogit ja tweettaukset eivät enää olekaan turvallinen tapa välittää tietoa Iranin tilanteesta.<br /> <br /> Iranin viranomaiset hyödyntävät nettiä myös hallitusta vastustaviin mielenosoituksiin osallistuvien ihmisten tunnistamiseen. Hallitusta tukevilla nettisivuilla julkistetaan kuvia mielenosoittajista ja pyydetään ilmoittamaan viranomaisille, keitä kuvissa olevat ihmiset ovat. Asiasta länsimaissa nousseen kohun jälkeen suora linkki kyseiselle sivulle ei enää toimi, mutta etusivun kautta sivu edelleen löytyy. Myös suorat linkit sivun kuvitukseen toimivat edelleen, esimerkiksi: [ 1 ] [ 2 ] [ 3 ] [ 4 ] [ 5 ]  <br /> <br /> Sama teknologia, joka on mahdollistanut Iranin opposition mielenilmaukset uhkaakin nyt viedä opposition tukijat Iranin vankiloihin, vankiloihin joihin vietyjä mielenosoittajia on kuollut epäselvissä olosuhteissa, vankiloihin, joista on saatu tietoja vankien pahoinpitelyistä ja raiskauksista.<br /> <br /> Historia näyttää auttaako internet iranilaisia lopulta vapautumaan totalitaalisesta hallinnosta vai viekö internet Iranin vankiloihin entistäkin enemmän demokratia-aktivisteja.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi";  Thu, 07 Jan 2010 23:11:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9023 Lapsuuteni naapurissa asui yksinäinen köyhä mies, Jalmari. Hän oli syntynyt Venäjän Karjalan puolella rajaa, ja joutunut suomensukuisena Stalinin vainoissa pakkotyöleirille, gulagiin. Myös Suomi internoi sodassa miehittämiensä alueiden venäläisen väestön leireille, joiden asukkaista menehtyi runsas viidesosa. Leninin 20-luvulla aloittamat ja Stalinin 30-luvulla laajentamat Venäjän vähemmistökansoihin kohdistamat etnispoliittiset vainot olivat kuitenkin aivan omaa luokkaansa.<br /> <br /> Kun Jalmarin leirin vartijoiden aika kävi pitkäksi, he sitoivat vankeja kahden veturin väliin ja repivät heidät kahtia. Mutta ihminen on sitkeä otus, ja kun hiilistä oli pulaa eivätkä veturien voimat riittäneet, vartijoiden piti auttaa miekoilla. Myös Jalmarin veljet saivat kokea tämän kohtalon.<br /> <br /> Jalmari kuoli vuosia sitten. En koskaan ottanut nauhuria mukaan ja ottanut talteen hänen muistojaan. Tarinaa siitä, miten puna-armeijasta tultiin pakkotyöleirille etsimään oppaita raja-alueelle, miten Jalmari suostui vapaaehtoiseksi ja karkasi Suomen puolelle, miten hän onnistui jäämään sodan jälkeen Suomeen eikä häntä palautettu Venäjälle, ja miten hän eli pientä elämää Suomessa sodan jälkeen.<br /> <br /> Jalmarin tarina muistuttaa minua aina siitä, miten paljon tabuja myös Suomessa edelleen on. Suomalaisten venäläisille perustamista leireistä ei Suomessa puhuttu vuosikymmeniin, asia oli suomalaisille liian arka aivan viime vuosiin asti. Mutta rintaman toisella puolella olleet leirit tuntuvat olevan suomalaisille edelleen liian vaikea kysymys, viimeisiä suomettumisen jäänteitä. Ja vangithan olivat neuvostokansalaisia, tosin suomensukuisia.<br /> <br /> Jalmarilta lapsena kuullut tarinat eivät anna rauhaa. Historia on niin arvokas asia, sen opetukset tuleville sukupolville niin tärkeitä, ettei niitä saa lakaista unohduksen maton alle. Jossain arkistojen uumenissa on totuus Jalmarin nuoruudesta. Jossain on edelleen elossa ihmisiä, jotka muistavat, mitä pakkotyöleireillä tapahtui. Me olemme totuuden Jalmarille velkaa.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi";  Tue, 05 Jan 2010 18:39:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9010 Tasavallan presidentin valtaoikeudet määrittelevä perustuslain kohta on poliittinen kompromissi. Ei siis ihme, että tilanne on sekava, kun laissa ei suoraan sanota, johtaako ulkopolitiikkaa tasavallan presidentti vai hallitus. Erityisen kipeästi tämä on näkynyt EU:n huippukokouksissa, joista osaan on pitänyt kattaa lautanen sekä presidentille että pääministerille. Itse asiassa käytännössä nämä kaksi lautasta on saatu Suomelle niin, että presidentti on "tuurannut" ulkoministeriä, sillä useimmista EU-maista huippukokouksiin on osallistunut (pääministeri tai presidentti) ja ulkoministeri. Kaikilla jäsenmailla on siis kaksi lautasta, mutta Suomella on ollut persoonallinen tapa käyttää niitä.<br /> <br /> Lissabonin sopimuksen jälkeen asetelma on entistä hankalampi, sillä sopimuksen mukaan EU:n huippukokouksiin osallistuu jäsenmaista (pääministeri tai presidentti) ja avustava ministeri eli se ministeri, jonka vastuualueelle kokouksen aihe kuuluu. Tämän seurauksena Suomessa on ihan vakavissaan pohdittu jopa sitä, voisiko pääministeri olla presidenttiä avustava ministeri tai päinvastoin.<br /> <br /> Tasavallan presidentti on suomalaisille tärkeä instituutio. Alkujaan presidentti sai poikkeuksellisen laajat valtaoikeudet, koska valtiopäämiehenä hänen edeltäjänsä oli ollut yksinvaltias Suomen suuriruhtinas eli Venäjän tsaari, ja vaihtoehtona Suomen valtiosääntöä säädettäessä oli ollut Suomen kuningas. Tulos oli jälleen poliittinen kompromissi, vaaleilla valittu presidentti, jolla oli poikkeuksellisen paljon valtaa suhteessa parlamenttiin ja hallitukseen.<br /> <br /> Tasavallan presidentin asemasta on mahdotonta keskustella muistamatta Urho Kekkosta, joka otti presidentin valtaoikeuksista irti kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin. Kekkoslovakiassa presidentiltä puuttui tasapainottava vastavoima, sillä käytännössä hallituksen oli nautittava presidentin eikä eduskunnan luottamusta. Kekkosen jälkeen Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari pidättäytyivät käyttämästä suurta osaa vallastaan, ja perustuslain uudistuksen yhteydessä presidentin valtaoikeuksista poistettiin suurin osa. Nyt väännetään kättä jäljelle jääneistä rippeistä.<br /> <br /> Äänestäjät sen sijaan ovat pitäneet presidenttiä enemmän omanaan kuin hallitusta tai eduskuntaa. Presidentin vaalien tulos koetaan suoremmin kansan tahdon ilmaukseksi kuin esimerkiksi eduskuntavaalien tulos, jonka seurauksena on kompromisseja sorvaava koalitiohallitus. Siksi presidentinvaaleissa myös keskustellaan paljon sellaisista poliittisista kysymyksistä, jotka eivät kuulu tasavallan presidentin toimivaltaan.<br /> <br /> Nyt siis pohditaan, mitä presidentin jääneelle vallalle pitäisi tehdä? Parlamentarismin nimiin vannovat haluaisivat riisua presidentiltä loputkin valtaoikeudet ja keskittää vallan eduskunnan luottamusta nauttivalle hallitukselle.<br /> <br /> Yksi kysymys jäisi puhtaassa parlamentarismissa kuitenkin vaille vastausta: Kuka tai mikä tasapainottaisi eduskunnan valtaa? Jo nykyiseen perustuslakiin on sisäänrakennettu takalukon siemen: eduskunnan hajottamista voi esittää vain eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen pääministeri.<br /> <br /> En haikaile paluuta Kekkoslovakiaan, jossa tasavallan presidentti saattoi halutessaan hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit, mutta kriisitilanteissa valtaoikeuksien jaon ja tasapainon on oltava selkeitä, eikä päätöksenteko saa mennä "jumiin". Nykyistä perustuslakia ei ole koeteltu poikkeusoloissa, onneksi. <br /> <br /> Eduskunta ja hallitus tarvitsevat joka tapauksessa jonkin vastavoiman, sillä historia tuntee valitettavan monta tapausta toimintakykynsä menettäneistä tai vastuuttomaan populismiin sortuneista parlamenteista. Ei Suomen eduskunta ole suinkaan immuuni parlamentarismin varjopuolille.<br /> <br /> Mielestäni eduskunnan vastavoimaksi sopisi presidenttiä paremmin poliittisesti riippumaton perustuslakituomioistuin, jonka tehtävänä olisi arvioida eduskunnan säätämien lakien perustuslainmukaisuutta. Nykyisinhän tämä tehtävä kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jonka jäsenet nimetään kansanedustajien joukosta siten, että enemmistöhallitusta tukevilla hallituspuolueilla on valiokunnassa enemmistö. Kaikki eivät pidäkään perustuslakivaliokuntaa riittävän riippumattomana arvioimaan hallituksen esityksiä.<br /> <br /> Mitä tasavallan presidentillä sitten tehtäisiin? Mitä valtaoikeuksia hänellä olisi, jotta hänen valitsemisekseen kannataisi ylipäätään järjestää vaalit? Ainakin ulkopolitiikan osalta hänen tulisi vetäytyä samanlaiseksi reserveissä vaikuttavaksi  ylipäälliköksi kuin puolustuspolitiikassakin. Nykyinen lautasleikki ei ole eduksi Suomen neuvotteluasemille eikä presidentti-instituution arvovallalle. Ei tasavallan presidentti sekaannu puolustusvoimienkaan päivittäiseen toimintaan, vaikka ylipäällikkö onkin. Siitä vastaa puolustusministeri.<br /> <br /> Jos tasavallan presidentti -instituutio halutaan ylipäätään säilyttää, presidentillä voisi osana lainsäädännön esittelyä ja vahivastamista (tasavallan presidentti antaa hallituksen lakiesitykset eduskunnalle ja vahvistaa eduskunnan säätämät lait) olla oikeus pyytää hallituksen esityksestä tai eduskunnan säätämästä laista lausunto perustuslakituomioistuimelta. Nykykäytäntö mahdollistaa lausunnon pyytämisen ennen lain vahvistamista korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta, mutta käytännössä tätä oikeutta on käytetty äärimmäisen harvoin.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi";  Tue, 29 Dec 2009 13:17:00 +0200 http://www.kasvi.org/index.php?9004 Sunnuntai-aamuna monessa kodissa järkytyttiin ja päiviteltiin nykynuorten, etenkin Tapiolan kultalusikkasuiden arvoja ja arvottomuutta. Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla julkaistu Yläkoulun laki -artikkeli kun kertoi, miten Pohjois-Tapiolan koulun yhdeksännellä luokalla kiusataan väärin pukeutuvia, väärin harrastavia tai väärää musiikkia kuuntelevia oppilaita.<br /> <br /> Nettikeskusteluissa riehaannuttiin haukkumaan ja syyllistämään nuoret, vanhemmat, yhteiskunta, markkinatalous, keskiluokka, Espoo, Tapiola, Pohjois-Tapiolan koulu, &hellip; Jutussa kuvan kera nimettyjen ysiluokkalaisten nuorten arvomaailma teilattiin maan rakoon.<br /> <br /> Vähitellen nettipalstoille alkoi tihkua myös nuorten omia puheenvuoroja, joissa kyseenalaistettiin artikkelin sisältö. Myös juttua varten haastatellut Pohjois-Tapiolan koulun ysiluokkalaiset ilmestyivät nettifoorumeille kertomaan artikkelin synnystä: Heitä oli pyydetty listaamaan kyselylomakkeelle, millaiset asiat saattavat aiheuttaa epäsuosiota muiden oppilaiden keskuudessa. Ja kokeita täyttämään tottuneina koululaisina he olivat yrittäneet täyttää lomakkeen parhaansa mukaan. Heiltä ei siis ollut kysytty heidän omia asenteitaan.<br /> <br /> Mutta totta toinen puoli: moni netti- ja kahvipöytäkeskustelija on kertonut nimenomaan peruskoulun yläasteen olleen elämänsä ehdottomasti pahinta aikaa, koska sattui pukeutumaan väärin, harrastamaan väärin tai pitämään väärästä musiikista, väärästä ulkonäöstä puhumattakaan. Yläasteen kokemukset nakertavat edelleen jopa monen keski-ikäisen itsetuntoa. <br /> <br /> Surullisinta on ollut kuitenkin se, että jälleen kerran viestintuojat, juttua varten haastatellut nuoret joutuivat julkisessa keskustelussa syytetyn penkille. <br /> <br /> Tapiolassa on oltu huolissaan myös siitä, miten juttu vaikuttaa haastateltujen nuorten tulevaisuuteen. Siinä missä ennen vanhaan lehtijuttu unohtui parissa vuodessa, nykyään siitä jää ikuinen jälki. Kun tuleva työnantaja tai tyttö- tai poikaystävä googlaa Yläkoulun laki -jutussa haastatellun nuoren nimen, listalla on linkki juttuun ja siitä käytyyn keskusteluun. <br /> <br /> Yllättävää kyllä, toimittajien toimintaa ohjaavat Journalistin ohjeet eivät kiinnitä huomiota lasten ja nuorten käsittelyyn mediassa. Eivätkä nuoret välttämättä osaa itse pyytää itseään koskevia juttuja tarkastettavaksi tai arvioida, miten haastattelusta lehteen poimitut lauseet voidaan tulkita väärin.<br /> <br /> Jokelan ja Kauhajoen jälkeen lasten ja nuorten kohtelusta mediassa keskusteltiin julkisuudessa, mutta viime vuosilta tulee mieleen myös muita tapauksia, joissa nuori on löytänyt itsensä julkisuuden valokeilasta. Esimerkiksi YLEn Ajankohtainen Kakkonen julkaisi vuonna 2005 nk. ÄM-IRK-videon sen kuvaajilta lupaa kysymättä, vaikka videolla olleet tytöt olivat pyytäneet, ettei videota julkaistaisi. Ajankohtaisen kakkosen jälkeen tytöt saivat osakseen hyvin ikävää kohtelua niin koulussa kuin kadullakin. Teinipilan hinta nousi kohtuuttoman korkeaksi. Tuoreemman esimerkin tarjoaa Aamulehden &rdquo;uutinen&rdquo; teinityttöjen hyväksikäyttöbileistä, joka osoittautui täydeksi ankaksi, mutta leimasi jutun kohteena olleet nuoret. <br /> <br /> Kuka valvoo lapsen tai nuoren etua, kun häntä käsitellään mediassa? Huoltaja? Opettaja? Rehtori? Toimittaja? Esimerkiksi, pitäisikö lasta tai nuorta nimeltä käsittelevässä haastattelussa olla mukana tai kirjoituksen tarkastamassa joku aikuinen myös lapsen tai nuoren puolelta?<br /> <br /> Toivottavasti julkisen sanan neuvoston uudelta puheenjohtajalta riittää lautakasoilta aikaa myös lasten ja nuorten ja median välisten suhteen pohtimiseen. <br /> <br /> Aihe on arka. Esimerkiksi erään Tapiolan yläasteen yhdeksännen luokan oppilaan vanhempi otti yhteyttä ja ihmetteli, miksei hänen kommenttejaan hyväksytty Helsingin Sanomien nettikeskusteluun edes siistittynä versiona.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> var addthis_pub="jkasvi";  Tue, 22 Dec 2009 20:37:00 +0200